Polku

Minut ja ystäväni palkattiin kesäksi valmistamaan koulumme ruokalan yksityiskabinettiin seinätekstiiliteos. Teoksen tuli olla ääntä vaimentava ja kuitenkin mielenkiintoinen katseltavakin. Seinää ei voitu kokonaan täyttää tekstiilillä vaan siihen tuli myös jättää videotykille valkoinen alue n. 2,5 x 3,5 m kokoinen. Teoksemme yksi osa oli esillä keväällä Design Forumissa Wetterhoff Blanco-näyttelyssä. Täällä kuva työstämme näyttelyssä. Ja täällä, täällä ja täällä työvaiheita työparini blogissa.

Jotta kaikki ei menisi ihan suunnitelmien mukaan, jouduin seinätekstiiliteoksemme ripustuspäivänä kokoamaan yhden kappaleen uudestaan erinäisten kommellusten takia. Tässä kuvaa pohjahuovasta.








En ollut tajunnutkaan ennen teoksemme tekoa, että kuinka kinkkistä pyöreän kappaleen pingoitus voi olla. Hyvän kaavan avulla sekin kyllä onnistuu. Kaavaan, pingotukseen ja moneen muuhunkin asiaan apuja tuli täältä. Kiitos.

Teoksen kappaleiden ripustus tapahtui aika nopeasti, koska sitä tekemässä oli koulumme supermies Arto. Hän on kyllä sellainen aarre, että toista saa hakea. Hänellä oli niin hyvät ideat ripustamisratkaisuihin, että niitä ei tarvinut epäillä hetkeäkään. Arto nousi nosturilla katon rajaan ja asensi kattoon kiskot, josta kappaleet laitettiin roikkumaan ohuen, mutta kestävän, vaijerin varaan.











Teoksemme näkyy myös ulos ja aionkin käydä kuvaamassa sen pimeän aikaan ulkoa, silloin se näyttää varmasti aika hyvälle.




Kävin kuvaamassa myös ruokalan puolelta ja toisesta kerroksesta, jonne työmme näkyy myös. Tarkkaavainen voi huomata supermiehemme ansaitulla kahvilla ripustamisen jälkeen.







Koko työstä on aika haasteellista ottaa kuvia, koska seinä on n. 7 m x 6 m eli todella iso.

Nukkela

Eksyin tänään aivan ihanaan Nukkelaan, jossa myydään mm. nukkekodin tarvikkeita. Vaikka minulla ei nukkekotia (vielä?) olekkaan, oli minun ihan pakko ostaa pienen pieni ompelukone, koska se oli niin suloinen. Ajattelin kuvata sen tänne pikaisesti, mutta assarini takia se olikin aika työläs homma. Tästä kuvasta saanee selvää millainen söpö on kyseessä. Ompelukone siis ja assarikin.

Loma

Viikon loma tuli todelliseen tarpeeseen. Kaikista arjen asioista en ehkä päässyt irtaantumaan, mutta pääasia oli, että pääsin hetkeksi pois. Loma meni oleillessa ja seuratessa luontoa äidin puutarhassa, paljoa ei jaksanut tehdä, koska oli niin kuuma.









Pikku tonttu muutti karhun seuraksi. Tiedän, että puutarhatontut ovat monen mielestä aika kamalia, mutta minä en niitä voi vastustaa eikä onneksi äitinikään. Odotan innolla, että joku päivä saan oman pihan. Siellä tulee varmasti asustamaan aika monta tonttua.














Koirakin nautti, kun sai hetken hengähtää ja olla pihalla niin paljon kuin vain huvitti.



Laivakoiraksi ne sanoo, mutta hyönteiskoira se taitaa olla, aika hienosti se kärpäsiä ja mehiläisiä pyydysti.


Ja hiukan sillä lopulta kaiken touhuilun ohella nousi oma piha hattuun ja pitihän sitä sitten vartioida tomerana eli haukkua kaikkea mikä oli edes vähän epäilyttävää mm. naapurit, ohi kulkevat rullaluistelijat ja grillihiilipussi.