2010/06/27

Tässä ajassa

Edellisestä kirjoittelusta on kuin huomaamatta kulunut jo lähes kolme viikkoa. Tässä ajassa onkin tapahtunut vaikka mitä, mutta kamera on ollut liikaa poissa käytöstä.

11. päivä valmistuin artenomiksi ja viikko sitten tätä tapahtumaa juhlittiin äitini järjestämissä juhlissa pohjoisessa. Oltiin Pikkujätkän kanssa kahdestaan autolla pohjoisessa viikon verran ja kotiuduttiin reissusta alku viikosta. Meno- ja tulomatkalla poikettiin kivoissa paikoissa kylässä, joten ajaminen ei käynyt liian yksitoikkoiseksi. Terkkuja vain kyläpaikkoihin!

Nyt kotiin paluun jälkeen tuntuu hiukan oudolle, kun ei ole mitään velvollisuuksia mihinkään. Ei paina päälle deadlinet eikä muutkaan. On sellainen olo, että mitäs sitä nyt. Jotain suunnitelmia minulla kyllä on, mutta niistä sitten lisää, kun ne varmistuvat, jos varmistuvat. Olen kuullut aiemmin juttuja siitä, että kun valmistuu jostain koulusta, alkaa kaipaamaan opintoihin takaisin. En uskonut, että minulle kävisi niin, mutta pakko kai se on myöntää, että kyllähän minä voisin opiskella vielä lisääkin. On niin paljon, mitä haluaisin vielä osata, vaikka seitsemän vuotta opiskelinkin.

Juhannusta ei meillä juhlittu. Ehkä asia on toisin ensi kesänä, kun meillä on oma piha ja ranta, jossa juhlia. Talo onkin edistynyt taas eteenpäin. Nyt anturat on valettu ja pian alkaa kivien latominen. Pikkuhiljaa talo alkaa näyttää talolta.



Tässä taloprojektissa minulla kyllä vielä riittää puuhaa. Vielä on valitsematta pintamateriaalit kaikkiin muihin tiloihin paitsi keittiöön. Valaistussuunnitelmakin on vielä vaiheessa. Eli ei tässä hommat lopu kesken.

Tässä kolmessa viikossa en ole juurikaan kokkaillut, leiponut tai tehnyt käsitöitäkään. Ei oo inspannu, outoa. Ehkä nyt kun alkaa arki taas muotoutumaan urilleen, löytyy aikaa ja intoa kokeilla uusia juttuja. Ja eihän sitä tiedä, että mitä sitä vielä keksii tai mistä itsensä löytää.

2010/06/07

Huvin vuoksi

 
Kokeiluja.
Ihan huvin vuoksi.
Kerrankin oli aikaa tehdä juuri sitä mitä haluaa.

2010/06/06

Talosta ja sen vierestä

Käytiin eilen tontilla katsomassa taloprojektin etenemistä. Minä en ollut käynyt tontilla kuin viimeksi syksyllä, joten oli kiva nähdä miten hommat on edenny. Tontilla on nyt tehty räjäytystöitä ja meille on ilmestynyt pihatie. Ens viikolla alkaa salaojitus ja muu pohjatyö. Muuten projekti on edennyt niin, että talon rungon kivitoimittaja ollaan valittu. Minä en ole oikeastaan osallistunut tuohon valintaan mitenkään vaan olen keskittynyt lähinnä sen unelmakeittiöni etsintään. Keittiö on mulle se tärkein juttu. Kilpailutan kolme eri keittiöfirmaa ja valitsen sopivimman meille. On siinäkin homma ja aika paljon eroaa eri keittiöfirmojen palvelu. Siitä voin kertoa myöhemmin lisää, sitten kun valinta on tehty.

Eilisellä tonttivierailulla minulla oli tarkoitus kuvata tonttia, jotta saadaan kuvia jokaisesta rakennusvaiheesta, mutta Pikkujätkä päätti toisin ja aika menikin sitten sen metsästykseen. Aiemmin, kun ollaan pidetty jätkää vapaana, on se pysytellyt lähellä tai ainakin kuuloetäisyyden päässä. Nytkin oli ensin nätisti, mutta sitten, kuvat ehkä puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa:

Sinne se meni. Jätkä juoksi pihatiemme alkuun asti, mutta palasi vielä heti takaisin ja minun olisi pitänyt tajuta ottaa se tässä vaiheessa kiinni, mutta enpä tajunnu.

Sitten jätkä ilmeisesti luuli, että on ok lähteä "vähän" kauemmas, ja sitten se meni taas. Alhaalla kuvissa jätkä juoksee tontin läpi menevää tietä rantaan päin ja katoaa puskiin. Ajattelin, että kohta se varmaan juoksee täysiä takaisin. Mutta eipä juossut.

No, meidän piti lähteä sitä sieltä hakemaan. Sieltä rannasta jätkä löytyikin. Sen jälkeen jätkä päätti vielä juosta naapurin pihalle, käydä haukkumassa siellä jotain (toivottavasti ei naapuria) ja sieltä sitten takaisin meidän tontille.

Ja seuraavaksi rapakkoon. Eli kaiken kukkuraksi se päätti vielä pyöriä mutalammikossa. Ja olikin sitten oikein tyytyväinen ja valmis kotimatkalle. Minä en ollut ihan niin tyytyväinen.

Se oli sitten viimeinen kerta tällä hetkellä, kun Pikkujätkä oli tontilla vapaana. Seuraavan kerran jätkä pääsee juoksemaan tuolla silloin, kun pihassa on aita. Ja aitahan rakennetaan vasta sitten, kun tontilla on talo eli aika kauan joutuu jätkä odottelemaan. Ois voinu vähän miettiä, että mitä teki.

Luulen, että osaksi Pikkujätkä meni menojaan siksi, että meillä on kotona jollakin tyttökoiralla lähistöllä juoksut ja jätkähän on siitä ihan sekaisin koko ajan. Ehkä jätkä lähti etsimään morsiantaan, kuka tietää.

Mutta nyt meillä onkin edessä hiukan tehokoulutusta. Täytyy ottaa johtajuus takaisin, ettei jätkä ala luulemaan liikoja itsestään.
Tai ainakaan enää enempää.

2010/06/04

Syntistä suklaata?


Miksi suklaasta sanotaan, että se on syntistä? Ai siksi, koska suklaa on hyvää?
No suklaa on hyvää. Se vain on. Lähes kaikki, missä on suklaata, maistuu minulle. En juurikaan syö suklaata sellaisenaan vaan kaiken kanssa ja kaiken seassa: jäätelöä, keksejä, lakritsisuklaata, pähkinäsuklaata, kakkuja... lista on loputon. Tällä kertaa suklaa löysi tiensä uunipellille browniessin muodossa. Syntistä tai ei, mutta ainakin suklaista.

Brownies
36 palaa

200 g taloussuklaata
200 g voita
4,5 dl sokeria
4 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3,5 dl mantelirouhetta

Tarjoiluun vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa.

- Laita uuni lämpenemään 175c.
- Sulata suklaa kulhossa vesihauteessa.
- Pilko voi pieniksi paloiksi ja lisää sulaneen suklaan sekaan. Sekoita, jotta voikin sulaa.
- Lisää sokeri ja anna jäähtyä 5-10 min.
- Lisää munat vatkaten suklaa-voi-sokeriseokseen.
- Sekoita loput aineet keskenään ja lisää ne seokseen. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista.
- Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
- Paista n. 20 min 175c. Leivonnaisen kuuluu jäädä sisältä tahmaiseksi. Leikkaa Brownies pieniksi neliöiksi.
- Tarjoa hiukan lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Yleensä en laskeskele tai mieti leipomuksieni kaloreita, mutta tässä reseptissä suklaan, sokerin ja voin määrä hiukan hirvitti, joten laskin reseptin kalorimäärän, joka osoittautui kuitenkin palaa kohti aika vähäiseksi. Yhdessä palassa on 175 kcal, joten parikin palaa tätä herkkua voi nauttia ilman suurempia tunnontuskia. Minulle maistuisi varmasti useampikin pala, mutta onneksi (?) migreenini ei kestä paljoa tummaa suklaata.

Vinkki:
Jos ei ole tarvetta isolle määrälle näitä herkkuja, pienemmän määrän leivonnaisia voi tehdä puolikkaalla annoksella taikinaa. Paista browniessit tuolloin esim. irtopohja- tai neliövuoassa. Muista voidella vuoka.


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...