Kaikkea ne keksii

tuolla maailmalla.

Se ei ole salaisuus, että tykkään makeasta ja ennen kuin Oreo-keksejä myytiin lähimarketissa, ne olivat yksi suosikeistani. Nyt kun niitä tosiaan löytyy tuosta parin sadan metrin päästä, en ole ostanut niitä kertaakaan.

Viime keväänä olin vielä suuri Oreo-fani (enkä vieläkään niistä kieltäydy) ja sain mieluisan ja mielenkiintoisen tuliaisen Espanjasta.

 

Tee se itse- Oreo- kakkuainekset!

Viime viikonloppuna testasimme paketin. Kakkuainekset säilyivät kaapissa koskemattomina näinkin kauan, koska olin sanonut, että haluan tehdä kakun yhdessä ystäväni kanssa, joka tuliaisen minulle toi. Ollaan vissiin niin kiireisiä, että saimme vasta nyt sovittua yhteistä kakkuaikaa.

Kakku oli tosi helppo tehdä, vaikka siinä ei ollut yhtään sanaa suomeksi tai englanniksi. Kaikki ohjeet olivat espanjaksi, jota kumpikaan meistä ei osaa yhtään. Netin sanakirjaa apuna käyttäen pääkohdat selville ja kakun teko sai alkaa. Ehkä sanakirjaa olisi tullut käytettyä enemmänkin, jos emme olisi ennen leiponeet mitään, mutta vankalla kokemuksella selvisimme vain muutamalla suomennoksella.

 

Paketissa oli kolme pussia aineksia ja pussien lisäksi tarvittiin vain 25 grammaa sulatettua voita ja  2,5 dl kylmää maitoa. Aluksi pussin nro 1 sisällön kanssa sekoitettiin yhteen sulatettu voi ja seos levitettiin paketin mukana tulleen vuoan pohjalle. Seuraavaksi maitoon sekoitettiin pussin nro 2 sisältö ja seosta vatkattiin sähkövatkaimella muutama minuutti. Seoksesta tuli kuohkeaa kuin löysä vaahtokarkki, aivan ihanaa. Maku tosin ei vastannut vaahtokarkkia vaan oli hmm... aika mielenkiintoinen.

Vaahtoseoksen päälle siroteltiin vielä pussin nro 3 sisältö ja pienen lusikalla taputtelun ja tasoittelun jälkeen kakku oli valmis jääkaappiin n. puoleksi tunniksi (tässä kohtaa espanjan kielen taito/ sanakirja olisi ollut tarpeen, koska paketissa oli todella paljon tekstiä ja aika määriä 15 minuutista pariin tuntiin, mutta päädyimme yhteistuumin puoleen tuntiin ilman sanakirjaa, vankalla kokemuksella tietenkin).

Ja kas, tässä kakku vuoasta pois otettuna. Kakkuaines paketissa oli mukana myös kakkupaperi. Eli kaikkea oli ajateltu, tarjoilua myöten.

Mille se kakku sitten maistui? Vähintäänkin mielenkiintoiselle. Kun kakku oli ollut puoli tuntia jääkaapissa, hyökkäsimme sen kimppuun. Itsellä jäi pala syömättä, koska täytteen maussa oli joku pistävä jälkimaku. Pohja taas maistui täysin samalle kuin Oreo-keksikin eli se oli hyvää.
Tästä jälkimausta emme kuitenkaan lannistuneet, vaan maistoimme kakkua myös seuraavana päivänä ja jälkimaku oli kadonnut! Nyt kakku oli oiva lääke makean nälkään.

Ehkä en juuri tätä kakkuainespakettia kaipaa Suomen markkinoille, koska maku on ei ehkä sovi suomalaiseen suuhun olemalla niin makea ja hiukan teollinen. Mutta vastaavat paketit olisivat tervetulleita. Onhan Suomenkin kaupoissa hyllyt pullollaan kakkuaineksia, valmiita jauhosekoituksia ja pakastekakkuja, mutta onko yhtään sellaista, jossa on kakkupaperi mukana. Se olisi suloista ja saa minun kannatuksen. Hassua, että noin pieni asia, oli minun mielestä parasta tässä paketissa.

Tietysti mikään valmiskakku ei voita itse tekemää, mutta vierasvaraksi vastaavan voisin väsätä. Siinähän tulee hiukan myös sellainen olo, että se on itse tekemä, kun pikkasen vatkaa ja sekoittaa.

Kiitos ystävälle kakkuseurasta! Mitä seuraavaksi kokeilisimme?

Lankahuumaa

Menneenä viikonloppuna kävin Suomen Kädentaidot -messuilla Tampereen Pirkkahallissa. Messuista alkaa muodostua minulle jokavuotinen tapa, vaikka joka ikinen kerta meinaan tulla siellä hulluksi väenpaljoudesta. Tälläkin kertaa väkimäärää teki tehtävänsä enkä viihtynyt messuilla kuin muutaman tunnin, mutta tällä messukäynnillä tulin hulluksi myös jostain muusta. Minuun taisi iskeä lankahuuma tai jokin kuume.

Kirsikanpunainen 2921 Drops Alpaca, ruskeasävyinen Crazy Zauberball, leimasimia Sinellista ja 2,5 bambupuikot

Kuvassa on ostokseni messuilta. Ruskeasävyinen kerä oli se hulluuteni lähde. Samaista lankaa olen nähnyt ennenkin, mutta vasta nyt se minuun kolahti (viime vuotisilla messuilla se kolahti ystävääni). Kerä itsessään on jo niin kaunis, etten taida tohtia siitä neuloa mitään. Katselen vain ja huokailen.
Messuilta tarttui mukaan myös perusalpakkaa (jota olen jo neulonut rannekkeen muotoon Pomsikkaan ohjeella) ja bambupuikot. Kuvassa on lankojen lisäksi leimasia, joista myös sekosin. On mukavaa joskus antautua kauniiden tavaroiden vietäväksi. Huuma ei kuitenkaan loppunut messuille vaan sunnuntaina suuntasin lankakauppaan, jossa oli messuale. Ja siellä kasvatin viikonlopun lankasaalistani.

Violettisävyinen 1872 Zauberball, harmaa 01 Kunstgarn, vihreäturkoosi 1878 liukuvärjätty merino Reggae ombre ja valkoinen 2100 Baby Alpaca

Lisää lankaa kauniilla kerällä. Tästä violettisävyisestä langasta ajattelin neuloa sukat. Valkoinen alpakka on alkanut muotoutua jo pitsirannekkeiksi ja harmaan villan suunnittelin neuloa huiviksi. Vihreäturkoosi vanutettu villalanka vaatii hiukan testaamista, mutta ajatuksenani oli neuloa myös siitä jotain käsiä lämmittämään. Lanka oli mielestäni niin mielenkiintoista, että sen oli pakko päästä mukaani kaupasta. Netissä seikkaillessa huomasin, että tästä langasta neulotaan vauvoille villaisia kestovaippahousuja.

Saa nähdä mitä näistä syntyy vai loppuuko tämä intoni alkuunsa.
Lankojen lisäksi ostin toiset bambupuikot, edellisiä ohuemmat. Minusta tuntuu, että bambupuikoilla neuloessa käteni eivät kipeydy yhtä helposti kun tavallisilla puikoilla neuloessa. Onko muut huomanneet samaa?

30

 

Kuinka voikaan ihminen ilahtua siitä, että häntä muistetaan.
Viime viikko on ollut yksi parhaista pitkään aikaan. Täytin viikko sitten maanantaina 30 vuotta. En ole juhlinut syntymäpäiviäni vuosiin enkä nytkään järjestänyt juhlia, mutta silti koko viikko tuntui juhlalta. Varsinkin, kun sain vieraaksi kaksi ystävääni, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Nyt on taas varastoitu voimavaroja, jotta jaksaa ahertaa. Kiitos vielä kerran kaikille näin tätäkin kautta.

Tämä ilon tunne taisi kuitenkin alkaa jo ennen syntymäpäivääni. Sain muutamia päiviä ennen synttäreitäni ihka oikean kirjeen.

Kirjeessä oli mukana myös ihania syksyisiä valokuvia. Kiitos Anskulle kirjeestä ja kuvista.

Kun olen näin paljon muistamista ja iloa saanut osakseni, yritän nyt kovasti painaa tämän tunteen mieleeni ja muistaa vastavuoroisesti toisia.
Muutama sana, lause, puhelinsoitto, meili, kortti tai käsinkirjoitettu kirje vie aika vähän aikaa loppujen lopuksi, mutta on sen saajalle iso asia.

Sakset siveltimenä

Tampereella Verkarannassa on menossa parhaillaan aivan ihana näyttely. Vielä 6.12 asti näytteillä on tanskalais-norjalaisen Karen Bit Vejlen paperiteoksia. Kuvat ovat tunnelmia näyttelyn avajaisista 4.11.

Karen on leikannut paperia lähes joka päivä 16-vuotiaasta lähtien, mutta vasta n. neljä vuotta sitten hänet "löydettiin". Hän oli aiemmin leikannut vain itselleen ja eräänä päivänä hänen työkaveri näki hänen töitään ja siitä se sitten lähti. Nykyisin Karen kiertää maailmaa näyttelynsä kanssa ja kalenteri on täynnä vuoteen 2013 asti.

Karen haluaa kertoa töissään aina jonkun tarinan. Ja näyttelyssä onkin esillä hyvin erilaisia leikkailuja, isoin on monta metriä pitkä, jossa on kerrottu tarina viidestä vuodenajasta. Suurin osa töistä esittää jotain, lintuja, kukkia, kahvipannuja, kaloja tms.
Minä henkilökohtaisesti pidin kuitenkin kaikista eniten abstraktisimmista töistä. Tässä alhaalla suosikkini. Senkin taustalla oli tarina elämästä ja kuolemasta. Pidin siitä, että tarina ei ollut suoraan luettavissa teoksesta vaan katsoja sai nähdä työssä mitä itse tahtoo.

Jokaiseen työhön kätkeytyi paljon yksityiskohtia, joita ei ensin huomannut. Lähemmän tarkastelun kautta huomasi pieniä yllättäviä yksityiskohtia, jotka pistivät hymyilemään.

Näyttelyn ohella Karen vetää muutaman tunnin leikkauskurssia, johon pääsin osallistumaan viikko sitten lauantaina. Kurssilla Karen kertoi enemmän näyttelystä ja taustastaan ja pääsimme leikkaamaan muutaman joulukoristeen. Tykkäsin kovasti, mutta haastetta olisi ehkä saanut olla enemmän. Kuitenkin kurssi teki tehtävänsä ja innostuin sen jälkeen paperin leikkailusta niin paljon, että hetken koti oli täynnä paperisilppua ja oikean käden keskisormessa ja peukalossa komeili pari rakkoa liian innokkaasta saksien käytöstä.

Muutama leikkailuni päätyi keittiön ikkunaan ja valon vaihtelun mukaan se vaihtaa kauniisti väriä. Kuvassa se on siniharmaa, vaikka oikeasti se on valkoinen. Eihän leikkailuni vedä vertoja Karenin töille, mutta huomasin, että leikkaamalla lisää ja lisää, jälki paranee koko ajan.

Kahvia kahvinystävälle

Juuri kun meinasi usko loppua, että saisin kurssitehtävät valmiiksi määräaikaan mennessä, kolahti postiluukusta päivän piristys. Kahvia kahvinystävälle.

 

Hienosti toteutetussa paketissa on kolme maistiaista maailmalta ja erilaisia kahvijuomaohjeita. Tällaisia saisi tipahtaa postiluukusta useamminkin.