Emmin elämää

Vuonna 2011

2012-01-08T17:16:00.001+02:00

Tähän aikaan vuodesta minulla on ollut tapana katsoa taakse menneeseen vuoteen ja ihmetellä, että mitä tuli tehtyä. Joten nytkään en tee poikkeusta ja kokoan tähän juttuun kuvia vuoden 2011 varrelta.

Kuvia selatessani huomasin, että alkuvuodesta minulla ei ole paljon kerrottavaa tai kuvia otettuna. Alkuvuosi 2011 taisi mennä vain rakentuvaa taloa ja tulevaa muuttoa miettiessä. Muutenkin vuoden 2011 alku jonnekkin kesän loppuun asti meni kummallisen väsymyksen pyörteissä, joten siksikään kuvia ei ole paljoa. Vuonna 2011 en myöskään tehnyt käsitöitä tai kokkaillut/leiponut entiseen malliin. Mutta siis jaadejaa sikseen ja tässä minun vuotta 2011:

Alkuvuodesta 2011 talolla tulevassa olohuoneessa. Haaveilua muutosta.

Maaliskuussa sain luokseni ihanan vieraan ja käytiin kilistelemässä (ja syömässä) siskoni synttäreiden kunniaksi. Tänä vuonna tuo uusiksi?

Huhtikuussa maalaus- ja siivoushommissa talolla (tää kuva ois täydellinen Landelooks-blogiin). Muutto tuntui tuolloin huhtikuussa kaukaiselta asialta, vaikkakin koko ajan tehtiin töitä, että siitä tulisi pian totta.

Ja kun rakennushommia tehdään, pitää syyä, että jaksaa. Vuonna 2011 tuli syötyä ulkona tuhottoman paljon. Mutta ah, hyvää oli.

Keväällä aloitin uuden harrastuksen, nimittäin talojen pihojen ~~kyttäämisen~~ kuvaamisen. Eli ideoiden keräämisen omaa pihaa silmällä pitäen. Yritin olla kuvaamisessa mahdollisimman hienotunteinen ja hämy, mutta saatoin jäädä puuhassani joskus kiinnikkin. Tähän kuvaan ikuistin kauniin pensasaidan, liekkö mikä lajike, mutta kaunis on. Tuollainen joskus meillekkin?

Vuonna 2011 kesällä, niin kuin monena kesänä aikaisemminkin kerrostalokodissamme, kärsin helteestä. Kuvassa lämpömittari edellisestä kodista. Kello on jälkeen iltaseitsemän ja sisällä on edelleen reilut +30astetta. Tuota edellisestä kodista ei ole ikävä, jos nyt jotain ikävä olisikaan.

Vihdoin kesäkuussa koitti se kauan odotettu päivä eli muuttopäivä. En suosittele kenellekkään 3h+k+khp+s pakkaamista kahdessa päivässä. Sanon, että se oli hullun hommaa, mutta jotenkin siitäkin vain selvisin. Ja nyt (tammikuussa 2012) melkein kaikki muuttotavaranyssäkät on jo purettu.

Kesä oli kuuma maallakin, mutta olihan siinä tunnelmaa enemmän kun ei ollut pelkästään hiki vaan sai nauttia myös paarmojen puremista ;)

Maalaiselämässä hyviä puolia on paljon mm. kaunis luonto ja eläimet. Nämä lehmät sulostuttivat lenkkejämme koko kesän pitkälle syksyyn.

Kesällä meillä oli kyläilijöitä lähes joka päivä, mutta ehdittiinpä me itsekkin välillä juhlimaan toisia. Heinäkuussa osallistuttiin miehen veljen häihin. Häät oli hääparin näköiset ja sää suosi muutamaa sadekuuroa lukuunottamatta. Eikös se muuten sade hääpäivänä tiedä onnea?

Jotta jaksaa juhlia, pitää välillä syödäkkin. Elämäni parhaat sushit söin Hämeenlinnassa ystävän seurassa.

Kesällä tuli tutustuttua kotikunnan nähtävyyksiin: käytyä näkötornissa..

ja automuseossa. Kuvassa on auto, jonka ottaisin heti, jos vain saisin.

Ja jotta jaksaa nähtävyyksiä katsoa, pitää syödä. Tällä kertaa munkkikahvit. Suosittelen.

Uuden kotikunnan naapurikunnassakin tuli kierreltyä. Läheinen luontopolku on i-h-a-n-a. Välillä tosin hiukan haasteellinen kuljettava:

Mutta näköalat polun varrelta olivat kaiken kulkemisen arvoiset. Ensi kesänä tämä reissu uusiksi oikein ajan kanssa ja kunnon eväät repussa.

Kesällä tuli käytyä jo perinteeksi muodostuneella Särkänniemi-reisulla. Tänä kesänä kävin ekaa kertaa Half pipessa ja se vei voiton kaikista muista vempaimista. Ihmetyttää vain vieläkin, että miksi Suomessa ei ole kunnon rajuja laitteita, sellaisia niin kuin vaikka ameriikassa.

(bongaa kuvasta Rupsukka)

Syksyllä koitti onnen hetki. Pääsin ekaa kertaa kylpyyn omaan ammeeseen. Vaikka olimme muuttaneet taloon jo juhannukseksi, juomakelpoista vettä saimme kotiimme hanasta vasta syksyllä. Juomakelpoista vettä osaa arvostaa kunnolla vasta sitten, kun sitä ei ole. Ja ehkä olinkin hiukan liian innoissani kylvystä ja kylpyvaahdosta..

Syksyllä koitti myös sellainen ihme, että minä kävin puolukassa. Alla kuvassa saalis ja saaliin alla lopputulos mummin ohjeella toteutettuna, hyvää oli.

Vuonna 2011 sain paljon ihania tupaantuliaislahjoja ja lahjoja muuten vain. Kiitos niistä kaikista! Alla kuvassa mummilta saamani viherkasvit ja ystävältä mansikkahilloa. Tuo mansikkahillo on parasta hilloa, mitä olen koskaan syönyt. Ensi kesänä odotan saavani useamman purnukan, vinkvink. ;)

Vuonna 2011 tuli myös reissattua, vaikka kokopäiväisessä töissä olinkin. Lappiin oli päästävä ainakin kerran ja kilometrejä kertyi.

Lapin luonto on ihmeellinen ja edelleen olen siitä ihmeissäni, vaikka olen sieltä kotoisin. Lappireissulla kuvasin myös kasveja. Voi kun ne on kauniita, ihan kuin jotain hattivatteja ja muita ötököitä!

Mutta onpas täällä meillä kotinurkillakin jänniä kasveja. Alla olevan puun kuvasin hammaslääkäri reissulla. Puun lehdet ovat kuin perhosia! Mikä puu tämä on?

Lappireissun lisäksi tein paljon päivän reissuja mm. Hämeenlinnaan ja yhden viikonloppuloman Tampereelle. Yövyttiin oikein hotellissa. Oli makoisat unet lampaan valvovan katseen alla.

Samaisella Tampereen reissulla tein löytöjä entisestä kotikaupungistani. Miten minulta olikaan jäänyt huomaamatta näin kaunis puisto?

Tampere on ihana paikka, mutta kyllä minun sielu lepää täällä missä nyt olemme. Jos syysaamunakin lenkillä on tällainen ilma, ei kai mikään voi olla huonosti.

Niin se syksy meni lopulta ja tuli joulu. Joulukin tuli niin huomaamatta (kiitos työkiireiden), etten ehtinyt lopulta ripustaa ainuttakaan joulukoristetta ja kortitkin tein ihan viime tipassa. Eikä ihan kaikille edes riittänyt itsetehtyä korttia :(
Mutta siis vuonna 2011 korteista tuli tällaisia. Tänä vuonna kortteihin onkin olemassa jo ihan uudenlaiset ideat, odottakaas vain :)

Vuosi 2012 otettiin vastaan kotona maalla. Samalla juhlistimme vuosipäivää. Tasan kymmenen vuotta sitten muutimme yhteen. Niin se aika vain menee ja mitä kaikkea onkaan tuossa kymmenessä vuodessa tapahtunut, huih.

Siinä siis minun vuotta 2011. Ihan ok vuosi, mutta päällimmäiseksi jäi sellaine tunne, että vuosi 2011 oli kuin välivuosi tai kuin etappi matkalla jonnekkin. Saas nähdä.

Aika pitkälle suunnitelmani vuodelle 2012 ovat vielä auki, enkä malta odottaa mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Toivottavasti paljon ihania asioita. Hyvää vuotta 2012 myös sinulle!

KissKiss

2011-11-01T17:53:00.000+02:00

Voiko olla suloisempaa kuin kissanpentu?

Oikea vastaus: Voi, nimittäin kaksi kissanpentua. :) Ja voiko muuten olla vaikeampaa kuvattavaa kuin kaksi kissanpentua? Otoksia oli kymmenittäin, mutta yhdessäkään niistä ei ollut molemmat paikoillaan. :D

Voimaeläin

2011-10-16T12:15:00.001+03:00

Moni uskoo horoskooppeihin, numeroihin, enkeleihin, jumalaan ja moneen muuhunkin asiaan.
Minä uskon muun muassa, että jokaisella ihmisellä on oma voimaeläimensä.

Ihmisellä voi olla elämänsä aikana yhdeksän voimaeläintä, joista kaksi ovat seurana läpi koko elämän. Minä uskon, että nuo kaksi, jotka ovat seuranani koko elämäni, ovat poro ja karhu.

Kaunein näkemäni poro Niesissä 18.9.2011

Minä olen aina kokenut jonkinlaista yhteyttä porojen kanssa. Kyllä, porojen.
Ne, jotka asuvat pohjoisessa ja näkevät poroja harva se päivä, eivät ehkä tajua tunnettani ollenkaan. Itsekkin olen pohjoisesta kotoisin ja porot ovat minulle tuttuja eläimiä, mutta nykyisin porot ovat minulle voimavara, voimaeläin, jonkinlainen rauhoittava tekijä.

Kuva

Karhuista näen paljon unia, joskus painajaisiakin. Karhuja kohtaan olen ennen tuntenut paljon pelkoa, mutta nykyisin lähinnä kunnioitusta. Vieläkään en mielelläni karhua kohtaisi luonnossa, mutta jotain siinä on. Jotain, joka kiehtoo ja herättää tunteita ja ajatuksia.

Nämä voimaeläin jutut saattavat kuulostaa hourahtaneen puheilta, jos ei ole perehtynyt aiheeseen, mutta mietippä sinäkin. Mihin eläimeen tunnet yhteyttä, mistä eläimestä välität paljon, mikä eläin esiintyy unissasi? Juuri se eläin voi olla voimaeläimesi.
Netistä löytyy paljon materiaalia tästä aiheesta ja onpa kirjojakin kirjoitettu. Ajattelin itsekkin perehtyä asiaan vielä enemmän kirjojen kautta.

Olisi mukava kuulla muidenkin ajatuksia asiasta. Ja ennen kaikkea kiinnostaako sinua tällainen?

Heinäkuu

2011-08-07T11:54:00.001+03:00

Heinäkuu meni uuteen kotiseutuun totutellessa. Maalaiselämässä on paljon hyviä puolia. Tietenkin luonto ja oma rauha, mutta myös ihmiset. En ole vielä törmännyt yhteenkään tylyyn ihmiseen ja joka paikassa mihin menen, saa hyvää palvelua. Olen ollut ihan onnesta soikeana näistä ihmisistä!

Ja kävi meillä kyläilijöitäkin heinäkuussa. Kuukauden aikana 15 kyläilijää, osa päivämatkalaisia, osa yökyläilijöitä! Aika paljon yhdessä kuukaudessa, mutta en valita, koska meillä oli mukavaa!

Kuukauden aikana ei tullut paljoa kuvattua, mutta jotakin sentään. Tässä hieman otoksia.

Kesää parhaimmillaan, ilta-aurinkoa ja kauniita kasveja.
Ympärillä pörräävät paarmat on jo kaukainen muisto, oliko niitä edes? :)

Meidän ihanat naapurit. Vielä ei olla esittäydytty sen kummemmin. Katseita ollaan kyllä vaihdettu, mutta taitaa se meidän Pikku jätkä olla ystävystymisen esteenä (Pikku jätkä räyhää ja isottelee, niin kuka nyt sellaiseen haluaisi tutustua?).

Aamu-usvaa pelloilla ja metsissä, tykkään. Vaikka päivisin on edelleen lämmintä, aamuisin huomaa ilmojen jo viilenevän.

Tämä on parasta. Edellisessä kodissa makuuhuoneen ikkunasta näkyi parkkialue ja vastapäinen kerrostalo. Nyt näkymät ovat toista: kallio, puita ja laskeva aurinko. Eiköhän tähän voisi tottua.

pakkailun lomassa

2011-06-19T20:54:00.001+03:00

Kun parhaillaan minun pitäisi käydä tavaroita läpi ja pakata, minä vain haaveilen erilaisista asioista taloon. Törmäsin netissä ihanaan naulakkoon tai vaaterekkihän tuo oikiasti on. Hayn Loop vei sydämeni heti.

Vaatesäilytys on ollut mietinnässä jo pitempään ja tuollainen rekki voisi olla aika kiva vaatekaappien yhteyteen. Rekkiin voisi ripustaa valmiiksi viikon vaatteet. No, en minä koskaan ole niin järjestelmällinen, että valitsisin vaatteet viikoksi valmiiksi, mutta ainahan saa haaveilla. Ihana tuo on joka tapauksessa.

Täällä haaveillaan myös erilaisista valaisimista. Muun muassa tästä:

Eelovin Lintukoto. Tarviiko muuta sanoa kuin, että IHANA! Valaisinta saa myös mustana ja keltaisena. Tulisi vaikea valinta mustan ja valkoisen välillä. Onneksi valintaa ei tarvitse tehdä, koska rahaa tällaisiin ei nyt vain ole. Tyydyn siis haaveiluun.

Olen huomannut, että tyylini niin sisustuksessa kuin vaatteissakin on vuosien varrella pelkistynyt todella paljon. Tänään pakkailin laatikkoon erilaisia esineitä, jotka ennen olivat todella rakkaita, mutta joita en enää voisi kuvitella hankkivani tai käyttäväni sisutuksessa.

Olenkin törmännyt pakatessa aikamoiseen ongelmaan. Moni tavara ja esine ei enää sovi tyyliini, mutta on tunnearvoltaan niin rakas, että en oikein raskisi sitä kiertoonkaan laittaa. Toisaalta tykkäisin, että tavaraa olisi mahdollisimman vähän. Vain se, mitä oikeasti tarvitaan. Luonteeltani olen kuitenkin sellainen muistoja vaaliva, ehkä liikaakin.
Täällä siis painiskellaan isojen ongelmien äärellä. ;)
Esine voisi olla uudelle käyttäjälle tarpeellinen ja arvokas yhtälailla kuin oli joskus ennen minulle. Eli pitäisikö minun kierrättää vaiko säilyttää?

Ehkä sainkin jo vastaukseni tässä pikaisessa pohdinnassani.
Mutta mites on sinulla, onko sinun vaikea luopua tavarasta vai kuulutko niihin, jotka laittavat tavaran heti kiertämään, kun ei enää sitä tarvitse?

jotain uutta, jotain vanhaa

2011-05-26T18:20:00.000+03:00

otsikosta tulee ehkä mieleen häät, mutta tässä tapauksessa häät eivät ole kyseessä vaan viime lauantaisen reissun ostokset.

Hämeenlinnan torilta löytyi pellavan värinen virkattu liina. aivan ihana. liinan alla valkoinen ohut puuvillakangas, sekin löytö Hämeenlinnasta. kankaan pinta on kauttaaltaan kuvioitu brodeerauksella. ihana. valkoista valkoisella, tykkään.

vanha painokangas. löytö Hämeenlinnasta. kankaassa on useammalla vihreän sävyllä painettu lehtiä ja se on jo aika kulunut, osin reikäinenkin. kangas taitaa olla puuvillapellavaa, ehkä. tuntuma on hiukan ruostunut sormenpäistä, vaikka päivät pitkät työskentelen tekstiilien parissa. kun ei joudu arvuuttelemaan tekstiilien materiaalia, tuntuma alkaa katoamaan. täytyykin tätä alkaa taas harjoittamaan, ettei ihan unohdu. tällaisten tärkeiden asioiden unohtaminen on ehkä kamalinta mitä tiedän.

ja jotain uutta. eli Iittalasta lähti mukaan Hackmanin emalinen Kesäkannu. Vaikka muuten suosinkin astioissa mustaa ja valkoista, Hackmanin Kesä -sarjaan ihastuin heti, kun näin sen viime kesänä. Viime kesänä sarjaan taisi kuulua vain muutama kattila ja sainkin valmistujaislahjaksi Kesäkattilan, joka on ollut kovassa käytössä. Lauantaina ilokseni huomasin, että sarja oli kasvanut kannulla, läviköllä ja keittokasarilla, joista nyt siis kiikutin kotiini kannun. Kesäkasarikin on kyllä pakko vielä hankkia, nyt en raskinut kaikkea kerralla. Mutta voin jo kuvitella uusien perunoiden ja kasarissa tehdyn sipulivoikastikkeen tuoksun, nam, ne tuoksuu ihan kesältä.

Tässäpä ne lauantain hankinnat. Aika kivoja, eikö vain? ja vaikka kyseessä on vanhaa ja uutta, sopii ne mukavasti yksiin.

Matkassa 2

2011-05-24T19:41:00.000+03:00

Hämeenlinnasta matka jatkui kotia kohti eri reittiä kuin yleensä. Tällä kertaa ei paahdettukaan motarilla vaan kierrettiin maisemareittiä pitkin ja ah, mitkä maisemat siellä olikaan. Kamera ei ehtinyt tallentamaan parhaita paloja, mutta jotain kuitenkin.

Sääksjärven sillan kupeessa poikettiin kahvilla Silta-kahvilassa. Sillan sisustus oli riemunkirjava kollaasi menneitä vuosikymmeniä, mikä oli oikeasti aika mukavaa. Sopivan rouheeta maalaismeininkiä modernin sushiravintolan jälkeen.

Sillan terassi oli mainio paikka nauttia rasvaiset rinkelimunkit kahvin kera. Näköaloista ei voinut valittaa eikä kyllä kahvistakaan, hyvää oli. Seurasta puhumattakaan. Siinäpä jo muutama hyvä syy poiketa Silta-kahvilassa toistekkin.

Ai niin, kyllähän sitä reissussa muutakin tehtiin kuin ajeltiin maisemareittejä, käytiin kivoissa ruokapaikoissa ja syötiin. Eli tietysti kierreltiin hiukan lisää ja pikkuisen shoppailtiin. Ostoksista sitten seuraavaksi. :)

Matkassa

2011-05-22T19:08:00.000+03:00

Eilen oli mielettömän hyvä päivä. Minulle tarjoutui mahdollisuus hypätä ystävän mukaan, kun hän lähti hoitamaan työasioita. Tartuin tilaisuuteen ja se kannatti: Ystävän matkassa ja kesäfiilis päällä.
Päivä alkoi ystävän työasioilla, mutta jatkui siitä shoppailulla ja kivalla yhdessäololla. Oli mukavaa viettää vapaapäivää ja olla ajattelematta arkea ja taloasioita.

Käytiin testaamassa Hämeenlinnan uusi sushipaikka. Uskon, että Tiger Sushi on hyvä lisä Hämeenlinnan ravintolatarjontaan ja olisi kyllä saanut olla olemassa jo silloin, kun siellä asuin.

Listalla oli niin perinteisiä nigireitä ja makeja, mutta myös erikoisempia viritelmiä. Maisteltiin kaikenlaista ja kaikki oli hyvää. Suosittelen.

Eilisestä on luvassa lisää kuvia myöhemmin. Bloggerissa taitaa olla nyt joku ongelma, koska kuvien lataaminen kesti iäisyyden. Myöhemmin lisää, kun toimii paremmin.

Bongailua

2011-05-01T16:57:00.000+03:00

Joka kevät se on aina yhtä ihmeellistä, kun luonto alkaa vihertämään. Ihan kuin kaikki olisi täysin uutta ja ennen kokematonta. Joka kevät innostun yhtä paljon ja toivon, että en menetä sitä ominaisuutta koskaan.

Lähipuiston koivut ottivat spurtin ja alkoivat pukkamaan hiirenkorvaa jo viikon alkupuolella.

Maasta on pukannut vihreää jo muutamia viikkoja. Alku viikolla huomasin muitakin värejä.

Ja tänään tulevan kodin lähimetsästä löysin sinivuokkoja. Ihanaa. En enää malta odottaa, että pääsemme muuttamaan ja tutustumaan lähimetsiin kunnolla.

Viher- ja kasvibongailussa minulla on ollut apuna uskollinen vainunenä. Tosin nenää on nyt keväällä kiinnostaneet kaikki hajut enemmän kuin emännän kasvivouhotukset.

Harmaasta kaunista

2011-04-26T20:00:00.000+03:00

Viime viikolla kävelyllä harmaan eri sävyjä joka puolella.

Kolhoa betonia.

Kovasti kiinnostaisi kurkata.

Kivessäkin on elämää.

Harmaasta maasta keltaista ja hiven vihreää.

Ne kirkuvat kevättä.

Parhaassa seurassa

2011-04-12T21:57:00.000+03:00

Reilu viikko sitten sain ihanan viikonloppuvieraan ja mitäs me sitten heti tehtiin kuin mentiin ulos syömään. Marusekiin tottakai. Ja hyvää oli.

Perinteisen sushin lisäksi tilasimme Modernit sushit -listalta nigireitä, joissa oli kevyesti grillattua lohta inkiväärimajoneesilla. Ei siis mitenkään erityisen erikoista, mutta erilaista kuitenkin ja ihanan raikasta, suosittelen.

Oltiin niin nälkäisiä ruokailijoita, että muistettiin ottaa tämä yläpuolella oleva valokuva vasta, kun yli puolet ruoista oli jo kadonnut. Tämä sama toistui koko viikonlopun, koska tämä sushikuva on ainoa kuva, joka ruoista otettiin, vaikka kävimme ulkona syömässä useamman kerran.

Ulkona syömisen lisäksi viikonloppuna yritettiin shoppailla ja shoppailu yrityksen lomassa tietysti kahviteltiin. Pistäydyttiin sunnuntaina Tuomiokirkonkadun Vohvelikahvilassa, jossa emme kumpikaan olleet ennen käyneet. Kahvila on kaunis, mutta vohveleihin me petyttiin. Minun mielestä vohveli saisi olla hiukan rapsakkaa reunoista, mutta nämä meidän saamat vohvelit olivat lötköjä ja aika mauttomia. Harmi. Kahvila kuitenkin on tosi viihtyisä ja kahvi todella hyvää. Piti kysymäni käytetty kahvilaatu, mutta unohdin. Saattoihan se olla jotain peruslaatuakin, koska parhaassa seurassa kaikki hyvä maistuu aina vielä vähän paremmalle, eikö vain?

Kaksi vee ja kevät!

2011-04-10T17:39:00.000+03:00

Hei, meillä on täällä kevät! Aurinko paistaa ja lähimetsässä on veden vallakumous. On muuten edelleen aika rentouttavaa padota puroja ja vapauttaa virtoja, kuten lapsena tehtiin. Kokeilin eilen ja en olisi malttanut lopettaa.

Vihreää pilkottaa maasta ja pajunkissoja on oksissa.

Ja lumikin on sulanut lähes kokonaan, ainakin aurinkoisemmilta paikoilta. Lemppari lenkkireittikin oli sen verran sula, että päästiin se testaamaan pitkän talven jälkeen. Tuo on sellainen jyrkkä rinne, jonne ei parane talvella mennä tai voi tulla pylly edellä alas.

Kevään lisäksi meillä on tällä viikolla iloittu synttärisankarista.

Eipäs se meidän sankari kauaa jaksanut poseerata vaan piti alkaa leikille. Sellaisia ne kaksi vuotiaat taitaa vielä olla, rasavillejä.

Aurinkoista sunnuntai-iltaa!

Tapahtunutta

2011-03-13T19:18:00.000+02:00

Työn aloittamisen myötä blogini on hiljennyt. Aikaa ei vain yksinkertaisesti tunnu riittävän kaikkeen ja toivoisinkin päiviin lisää tunteja. Noh, se ei tietenkään ole mahdollista, mutta kevätauringon myötä olen huomannut, että sitä vain jaksaa hiukan enemmän kun on valoakin. Siispä tervetuloa valo ja kevät!

Talolla on tapahtunut seuravaa:

Kylppäri on edennyt laatoitusvaiheeseen.

Takkahuoneeseen on valmistumassa takka.

Oviaukkoon on ilmestynyt ulko-ovi.

Työhuoneeseen on tehty parveke.

Työhuoneessa menee myös takan hormi. Siitä voi tulla jännä yksityiskohta huoneeseen.
Mitä ei voi piilottaa, tulee korostaa. Eikös se niin mennyt?

Olohuoneen ikkunasta oli kiva fiilistellä tulevaa kotia ja pihaa. Ei mene enää (toivottavasti) kauaa, että päästään muuttamaan. Ihanaa!

2011-02-26T10:28:00.000+02:00

Selailin kuvia meidän pikkujäbästä ja nämä on ihan pakko jakaa teidän kanssa.

Enpä oisi arvannut, että tällaisesta pienestä pehmoisesta karvapallosta kasvaa Billy Idol look alike. ;)

Mukavaa viikonloppua!

Outo valoilmiö

2011-02-15T21:20:00.000+02:00

Pari viikkoa sitten sain ajella töihin aamulla pilkkopimeässä ja kun kotiin pääsin iltasella, oli jälleen pimeää. Mutta eipä ole enää, aamu alkaa sarastaa jo ennen kahdeksaa ja kotiin saa ajella oudon valoilmiön paistaessa silmiin.

Kyllä se kesä on tulossa, vaikka ei ihan uskoisi näissä -30 asteen pakkasissa.
Niin ja pakko se on myöntää, mullakin on kesää vähän ikävä.

Katto ja ikkunat

2011-02-06T10:02:00.000+02:00

Sitten viime kertaisen rakennustyömaapäivityksen jälkeen on tapahtunut aika paljon.

Miehen työhuoneessa on jo ikkunat ja seinät on tasoitettu. Huone on oikeasti suorassa, toisin kuin kuvaaja ;)

Portaikon toinen ikkuna ja aika ihana näköala.

Eli taloon on tullut mm. katto, parveketasanne, väliseinät, lähes kaikki ikkunat ja sisäseinien tasoitus on alkanut. Myös maalämpöpumppu on viittä vaille valmis toimintaan. Näiden lisäksi talolla on varmasti tehty vaikka ja mitä, mutta josta minä en ymmärrä mitään. :)

Nyt kun talossa on jo katto ja lähes kaikki ikkunat paikoillaan, se ei enää näytä bunkkerilta niin kuin olemme vitsailleet.

Vaan talo oikeasti näyttää jo talolta, vai mitä?

Pihaan on ilmestynut myös autokatos/varasto. Talostakin tulee lopulta tuollainen valkoinen kuten autokatos.

Sellaista siis talolla. Minulla on eka työviikko takana ja huomenna alkaa jo toinen. Päivärytmi on muuttunut aika paljon enkä ole ehtinyt oikeastaan muuta tekemään kuin pakolliset kotityöt työn lisäksi. Toivon, että muutaman viikon totuttelun jälkeen aikaa jää myös ~~muihin asioihin~~ neulomiseen.

Mustaa, valkoista ja ehkä ripaus harmaata tai ruskeaa

2011-01-30T19:30:00.002+02:00

Pitkästä aikaa hiukan talojuttuja.

Otsikossa kiteytyy meidän talon väripaletti pintamateriaalien suhteen. Aika tylsältä kuulostaa nopeasti ajateltuna, mutta luulen, että ei siitä tylsä tule laisinkaan. Tai vaikka tylsä tulisikin, niin ainakin itselle mieleinen.

Tammikuun Avotakassa oli keittiö, joka oli lähes saman tyylinen meille tulevan keittiön kanssa. Avotakan keittiössä taustaseinä oli maalattu ihanan mutaisella sävyllä. Hyvältä näyttää eikä ollenkaan tylsältä.
Kyselinkin tarjouksia välitilan lasista, että josko meillekkin tulisi taustaseinästä ruskea, mutta lasi ei meidän budjettiin mahdu, joten siitä ajatuksesta on luovuttava. Mudan sävystä en siltikään luovu vaan sitä meille on tulossa muutamaan seinään lämmittämään mustavalkoista värimaailmaa.

Sen oikean mudan sävyn löytäminen olikin sitten hiukan helpompaa kuin kuvittelin. Astelin maalikauppaan, valitsin näyteseinältä muutaman näytteen ja mukaani nappasin myös näytelehtisen. Sieltä se sävy löytyi. Nimeltään Shantung , joka muuten näyttää tuolla Tikkurilan sivuilla ihan eriltä kuin livenä. Alla kuvassa hiukan lähempänä todellisuutta. Sävy ei ole yhtä tumma ja ruskea kuin Avotakan keittiössä, mutta uskon, että silti tarpeeksi tumma lämmittämään tunnelmaa joissakin huoneissa.

Maalisävyjen lisäksi täällä on pohdittu kosteiden tilojen laatoitusta. Niissäkin tiloissa päädyin valkoiseen ja vaalean harmaaseen. Ainoastaan pikkuvessan värityksessä uskalsin "irrotella" ja siitä tulee mustavalkoinen.

Vaikka makuni on suht' helppo ja rajoittunut, niin yllättävän vaikeaa on valita valkoista laattaa. Aika paljon on tullut vastaan sellaisia asioita, joita ei ole vain ennen tullut miettineeksi. Valkoisten laattojen kokoja ja muotoja on paljon, samoin kuin kuoseja. Ja sitten kun on valinnut laatan, pitää vielä miettiä ladonta. Alla olevassa kuvassa tiilimäinen ladonta on tehty hiukan erilailla. Siinä minua viehättää se, että se ei ole heti ihan selkeä.

Mutta vaikka tuosta ladonnasta tykkäänkin, voi se silti olla minulle liian raju ja päädyn johonkin neutraalimpaan.

Omakotitalon pintamateriaalien valinta on ollut aikamoinen urakka kaiken muun lisäksi. Olenkin yrittänyt säilyttää valintojeni ohjenuorana kaksi ajatusta:
- Valitsen vain sellaista, josta oikeasti tykkään muiden mielipiteistä huolimatta.
- Minun tulisi tykätä valinnastani vielä vuosienkin päästä.

Luulen, että näillä ajatuksilla valinnat onnistuvat.

Langasta huiviksi

2011-01-28T21:36:00.000+02:00

Marraskuussa kerroin kuinka minua oli puraissut jokin kumma lanka- ja neulomiskärpänen. Marraskuussa ostin ensimmäisen Zauberballin, joka ei jäänyt viimeiseksi. Monta Zauberball -kerää olen jo ehtinyt neulomaan uuteen muotoonsa, mutta se ensimmäinen ja ihanin sai odottaa hetkisen. Kyseessä oli siis 2- säikeinen Crazy Zauberball, jossa väreinä risteilivät eri sävyiset ruskeat ja vihreät. Mielestäni kerä ja sen sävyt olivat todella kauniit, mutta minulle myös erikoiset. Enhän minä murretuista väreistä tykkää, enkä ainakaan ruskeasta. Tai siis tuo oli ennen sitä ihaninta kerää.

Nyt kerä on löytänyt muotonsa. Siitä tuli huivi. Mutta ei mikä tahansa huivi, vaan ihanan kevyt ja herkkä huivi.

Aluksi, kun aloin neuloa huivia, painin sen ajatuksen kanssa, että tämän langan kuuluisi muotoutua joksikin ronskimmaksi ja maanläheisemmäksi. Joksikin kolmiulotteisemmaksi. Lopulta annoin ajatuksen olla ja jatkoin neulomista. Nyt olen tyytyväinen, että jatkoin, koska tykkään siitä, että lanka on maanläheistä, mutta neulemalli ei. Siinä on jokin kontrasti ja se miellyttää minua. Huivi on Veronik Averyn suunnittelema ja ohje löytyy Ravelrysta. Hiukan ohjetta muokkasin itselleni sopivaksi.

Ohjeessa neuvottiin pingottamaan valmis kostutettu huivi muotoonsa. Mitenköhän muut pitsien neulojat tekee tämän pingotuksen? Minulla ei ole muuta paikkaa pingottaa kuin silityslauta, johon pingotin huivin kolmessa eri osassa, koska se ei siihen kerralla mahtunut. Tämähän oli aika hidasta, varsinkin, kun olin malttamaton saamaan huivin äkkiä valmiiksi. Oisko joitain vinkkejä nopeuttaa tätä viimeistelyvaihetta vai täytyykö minun vain malttaa mieleni jatkossakin?

Nyt kun huivi on valmis, minun tulisi myös opetella käyttämään sitä. Ja se taitaakin olla mahdoton juttu tällaiselle, jonka vaatekaapista löytyy lähes pelkkää mustaa.

Kuulumisia

2011-01-27T13:01:00.000+02:00

Viikko vierähti nopeaa.
Viime torstaisen kuonon paisuttelun jälkeen Pikkujäbän maha meni sekaisin. Ja siinä se viikonloppu sitten meni sairastaessa ja pukluja siivotessa.

Pienimies lempipaikassaan sängyn alla.

Maanantaina jätkä oli jo parempana ja tiistaina elämänsä voimissa, kun pyydysti aamulenkillä jonkin päästäisen näköisen otuksen. Minähän tietysti pakotin jäbän luopumaan saaliistaan, kun onhan meillä ruokaa kotonakin.

Tässä kuvassa ihastellaan saalista (se on tuo pieni tumma läikkä hangessa, johon pikkujäljet johtaa) turvallisen etäisyyden päästä. Kun käveltiin kauemmas, lähti saalis vipeltämään turvaan ja näytti olevan ihan kunnossa kohtaamisesta huolimatta. Vaikka kuvasta ei saa selvää, oli se otus aika veikiän näköinen pötykkä.

Viimeiseen viikkoon ja muutamaan edelliseenkin mahtui muutakin saalistusta. Tai no metsästystä.
Olen viime aikoina etsinyt oman alan töitä ja lähetellyt yhteensä vajaa parikymmentä hakemusta, soitellut eri paikkoihin ja juossut haastatteluissa. Onni osui kohdalleni eilen, kun kuulin, että sain erään sijaisuuden. Työ ei ehkä vastaa täysin koulutustani, mutta saan olla tekstiilien kanssa tekemisissä. Maanantaina sitten aloittelen uudessa työssä. Aika jännittävää.
Kuinka sitä osaakaan olla pitkästä aikaa työelämässä?

Entä jos

2011-01-21T12:01:00.000+02:00

Eilen iltapäivällä olin kotoa pois noin puolitoista tuntia ja kun palasin takaisin, oli Pikkujätkän kuono ihan pallo. Ja toinen korva roikkui jotenkin kummasti sivulla. Minähän menin tietenkin hiukan paniikkiin ja olin todella huolissani.

Soitto eläinlääkäriin käski syöttämään koiralle kyytablettia ensiavuksi, koska kyseessä oli varmaankin allerginen reaktio johonkin. Kyytabletin annon jälkeen pitäisi tarkkailla, että koiran hengityselimet eivät mene tukkoon. Myös turpoamisen leviämistä muualle kroppaan pitäisi tarkkailla. Jos leviämistä ja turpoamista jatkuisi, pitäisi lähteä välittömästi päivystykseen.
Kyytabletteja minulla ei ollut kaapissa, joten piti lähteä äkkiä hakemaan niitä apteekista. Onneksi lähiapteekki oli vielä auki.

Normaalisti kuono on suora ja korvat kauniisti pystyssä.

Kuono ihan pallo. Ja toinen korva sojotti sivulle.

Ilta meni Pikkujätkää tarkkaillessa.
Puolikkaan kyytabletin (soitin uudelleen eläinlääkäriin ja tarkistin annostuksen) annon jälkeen turvotus alkoi laskea. Illalla en meinannut saada unta, kun ajattelin taas 'entä jos'- ajatuksia ja tarkkailin, että Pikkujätkä hengittää. Yöllä ja aamulla Pikkujätkä oksensi muutaman kerran. Aamulla turvotus oli lähes kokonaan poissa. Ruokaakin on maisteltu vähän ja postinjakajalle äristy entiseen malliin.
Nyt kaikki on siis hyvin tai toivotaan niin ja tarkkaillaan edelleen.

Eläinlääkäri sanoi, että kotoa pitäisi etsiä mahdollisen allergiareaktion syytä, ettei tällaista tulisi uudestaan. En kuitenkaan löytänyt mitään merkkejä siitä, että jätkä olisi syönyt jotakin sopimatonta tai tehnyt muutakaan erikoista. Meidän päivä ei ollut poikennut mitenkään edellisistä. Selitystä ei löytynyt.

Rannekkeita

2011-01-19T11:14:00.000+02:00

Neulomishuuma on hiukan laantunut joulun alusviikoista, mutta kyllä täällä silti vielä neulotaan lähes joka päivä. Ja lankoja ostetaan entiseen tahtiin. Eilen kävin shoppailemassa Lankaideassa ja Lankamaailmassa. Suosittelen kyllä molempia. Lankaideassa on peruslankojen lisäksi enemmän erikoisempia lankoja (ja nettikauppa), Lankamaailmassa taas enemmän perusmeininkiä. Mutta ostoksistani ei ole tällä kertaa kuvia, vaan sitten vasta, kun niistä on jotain syntynyt. Ajatuksia ja suunnitelmia niiden varalle on jo.

Olen minä jotain valmiiksikin saanut jouluneulomisten jälkeen. Muutamia suht' nopeita töitä eli rannekkeita.

Ryijylangoista raitaa aina oikein neuloen. Nämä itseasiassa valmistuivat jo päättelyä ja viimeistelyä vaille viime syksynä, kun neulomishuuma oli aluillaan. Rannekkeista tuli aika napakat langasta johtuen, mutta uskon, että käytössä ne pehmenevät kyllä. Tykkään tuosta, että reunat rullautuvat. Se onkin näiden juttu raidan lisäksi. Nämä menivät ystävälle synttärilahjaksi.

Mustaa sukkalankaa. Ja tuttua pitsikuviota. Pitsikuvio ei erotu mustasta langasta kovinkaan hyvin muuta kuin läheltä. Nämäkin menivät ystävälle, vaikka alunperin nämä piti neuloa itselle. Täällä muuten samaa mallikertaa käytetty huiviin.

Vihreää alpakkaa ystävälle. Mallineule on itse kehitelty, aika simppeli siitä lopulta tuli. Näiden neulomiseen sain kulumaan aika paljon aikaa, kun purkasin ja testasin mallineuletta. Yläkuvassa oikealla on kuvioaiheiden keskellä pylpyröitä eli kaikenlaista tuli testattua. Päädyin kuitenkin lopulta pylpyrättömään malliin.

Ja vielä pinkkiä pitsiä alpakasta siskolleni. Aika söpöt tuli.
Näitä neuloessani 2mm bambupuikoilla sain kuin sainkin yhden puikon poikki. Muuten bambupuikot ovat hyvin kestäneet käytössä ja mielellään en enää muunlaisia käytäkkään.

Tällä hetkellä puikoilla on tuloillaan kaksi huivia ja yhdet rannekkeet. Minusta on mukavaa neuloa montaa limittäin. Jos joku meinaa kyllästyttää, niin aina on toinen työ kesken, jota voi jatkaa. Näistäkään neulomuksista ei ole tulossa yksiäkään itselle. Mikähän siinä on, että on vain mukavampaa neuloa toisille?

Muistista

2011-01-16T18:51:00.002+02:00

Muistan monta lapsuuden asiaa, tapahtumaa ja jopa lausetta kuin ne olisivat tapahtuneet hetki sitten. Miksi en kuitenkaan pysty muistamaan mihin olen käyttänyt koko sunnuntai-päivän? Oikeasti kello on jo melkein seitsemän ja olen peräti lakannut kynnet ja puhunut puhelimessa. Muuta en kai ole sitten tehnyt. Mitenkään väheksymättä puhelimessa puhumista ja kynsien lakkaamista, ei niihin kai saa kulumaan koko päivää?

Mutta siis itse asiaan, koska oli minulla kai sitäkin.
Yht'äkkiä hetki sitten minulle tuli mieleen ala-asteella kirjoittamani runo. Tai jos sitä runoksi voi sanoa.
Se kertoo undulaatista.

Undulaatti uimaan,
häntä ihan huimaa,
kun höhenet kastuu
ja mieli virkistyy.

Aika hellyttävää ja noloa.
Olin kirjoittanut tuon sellaiseen kirjoitusvihkoon, johon harjoiteltiin kaunokirjoitusta. Viereen olin piirtänyt keltaisen undulaatin tummilla rajauksilla. Ja tuo kaikki tuli minulle äsken mieleen ihan yllättäen. En usko, että vihko on enää tallessa.

Mutta muisti on tosiaan jännä juttu. Katsoin Yle Teemalta muistista kertovan ohjelman viime viikolla. En muista ohjelman nimeä (kuinka aiheeseen sopivaa), mutta se varmaan löytyy Areenasta. Ei se ohjelma mitenkään erikoinen ollut, vaan juurikin se, että kuinka me muistamme asioita. Jotku ihmiset muistavat parhaiten tunnelmia ja tuoksuja, jotku tarkasti miltä mikin näytti silloin joskus. Minäkin muistan ehkä ennemmin tunnelmia ja värejä kuin yksityiskohtia. Undulaatti-runo on varmaan poikkeus.
Sekin on kiinnostavaa, että millä perusteella me muistamme asioita. Miksi jokin asia painuu mieleen vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi? Tuskin Undulaatti-runo oli elämäni huippuhetkiä tai muutenkaan vavahduttava momentti, mutta muistan sen silti ja sanasta sanaan.

Tähän muistiasiaan pitää kyllä paneutua hiukan enemmän, ihan vain siksi, että se on mielenkiintoista. Ja siksikin, että nykyään olen yhä hajamielisempi. Sille on varmasti jotain tehtävissä. Valokuvat auttaa muistia paljon, siinä on taas yksi hyvä syy alkaa kuvata enemmän (ja ehkä hankkia parempi kamera).

Kuvat poimin weheartit sivuilta. Ihanat sivut. Siellä voi saada kulumaan tunteja. Ja se ehkä osin selittääkin kadonnutta sunnuntaita.

Erittäin hyvä

2011-01-14T16:45:00.004+02:00

ellei täydellinen.
No ehkei ihan täydellinen, mutta aika hyvä silti.

Emmin muffinssit 12 kpl

125 g voita tai margariinia
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa

4 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta

1,5 dl maitoa

lisäksi:
100 g tummaa suklaata TAI
1 dl kuivattuja karpaloita ja 50 g kuivattuja aprikooseja

Laita uuni lämpenemään 200c. Laita muffinssivuoan koloihin muffinssipaperit.
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisokerimunavaahtoon. Yritä sekoittaa taikinaa mahdollisimman vähän. Lisää myös maito ja suklaa rouheena TAI kuivatut karpalot ja aprikoosi pilkottuina.
Jaa taikina kahteentoista paperivuokaan ja paista 200c n.20 min.
Anna muffinssien jäähtyä hyvin ennen kuorruttamista.

Kuorrute n. 9-12 muffinssiin

1 dl vispikermaa
100 g tuorejuustoa
(100 g tummaa suklaata TAI appelsiinin/sitruunan kuoriraastetta, sitruunamehua, vaniljasokeria tms.)

Sulata suklaa vesihauteessa ja anna jäähtyä hiukan.
Vaahdota kerma vaahdoksi. Lisää vaahtoon tuorejuusto reilusti vatkaten.
Lisää sitten sulatettu suklaa vatkaten.
Suklaan sijaan voit maustaa kuorrutteen esimerkiksi appelsiinin/sitruunan kuoriraasteella, sitruunan mehulla tai vaniljasokerilla. Levitä kuorrute muffinssien päälle.
Jos pursotat, kuorrute riittää noin 9 muffinssiin. Levittäessä lusikalla noin 12 muffinssiin.
(100 grammaa suklaata on aika paljon tuohon määrään, mutta ah, niin hyvää. Suklaan määrän voi kyllä myös puolittaa.)

Leivoin muffinsseja tuplasatsin, sekä suklaisia että karpalo-aprikoosin makuisia. Hyviä tuli, vaikka itse sanonkin. En ollut ennen tehnyt tuollaista kuorrutetta, mutta taatusti teen uudelleen, koska sekin oli hyvää (tein sekä suklaa että appelsiinin makuista). Näillä herkutellen on hyvä aloittaa viikonloppu.
Makeaa viikonloppua!

Talvi on täällä, edelleen

2011-01-13T21:18:00.000+02:00

Monta talvea meni, että en oikeastaan muuta tehnytkään kuin valitin, että ei tämä etelän talvi ole mitään verrattuna pohjoiseen, kun on vain pimeää, loskaa ja märkää.
Jotain on muuttunut, koska nyt on jo toinen talvi menossa, että lunta vain tulee ja tulee.

Mutta hei, en valita, koska minähän rakastan lunta ja talvea. Enkä valita, vaikka Rupsukka (kyllä, se on auton nimi) oli muutamassa päivässä verhoutunut paksuun valkoiseen ja paksun valkoisen alla oli vielä paksu jääkerros. Sitä rapsuttaessa meni jokunen tovi.

Tämä täytyy painaa mieleen ja muistella sitten kesähelteillä kaihoten <3

Letuiksi meni

2011-01-08T21:41:00.001+02:00

Loppiaisen piti olla rento löhöpäivä, jolloin herään aikaisin, teen meille jotain hyvää aamupalalle ja herkutellaan rauhassa.

Heräsin vähän vajaa puolilta päivin hitaasti venytellen ja ihmettelin kuinka myöhä jo on. Asunto oli tyhjä. Miksi minua ei oltu herätetty ja missä Pikkujätkä ja Mies ovat? Katsoin kännykkään ja siellä oli kuusi puhelua Mieheltä ja tekstiviesti. Otin korvatulpat korvista (nukun lähes aina ne korvissa) ja soitin Miehelle. Hän oli lähtenyt puoli yhdeksältä koiran kanssa pihalle ja oli siellä vieläkin. Avaimet olivat unohtuneet kotiin eikä ovipäivystys ollut vastannut enkä minäkään. En ollut herännyt edes ovikelloon, kun hän oli käynyt sitä soittamassa. Hän oli sitten vain odotellut, että minä heräisin.

Että se siitä rennosta löhöpäivästä.

Noh, aamupalaa ei sitten loppiaisena syöty rauhaisissa tunnelmissa enkä edes viitsinyt mitään erikoista laittaakaan. Eilen halusin korvata tuon kolmen ja puolen tunnin koiranpissatuslenkin (vaikka eihän se minun vika edes ollut) ja paistoin amerikkalaisia pannukakkuja.

Amerikkalaiset pannukakut n.23 kpl

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl sokeria (voi laittaa myös vähemmän, jos hirvittää)
ripaus suolaa
1 kananmuna
2,5 dl maitoa

lisäksi
- voita paistamiseen
- mustikoita, vadelmia, omenaraastetta, omenaviipaleita tai pähkinärouhetta tms.

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja tee keskelle kuoppa. Vatkaa muna ja maito sekaisin. Kaada seos kuoppaan vähitellen samalla varovasti sekoittaen lusikalla. Sekoita mahdollisimman vähän. Jos taikina tuntuu hyvin paksulta, lisää maitoa. Tämä taikina on kuitenkin paksumpi kuin tavallinen lettutaikina.

Lämmitä lettupannu ja lisää siihen voinokareita. Kun voi tirisee, lisää pannulle taikinaa noin 1,5 ruokalusikallista jokaiseen koloon. Paista pannukakkuja kunnes pannukakun pintaan alkaa nousta kuplia. (Tässä vaiheessa voit lisätä pannukakun päälle muutaman mustikan, vadelmia, omenaraastetta, omenaviipaleen tai vaikka pähkinärouhetta.)
Käännä sitten pannukakut ja paista vielä noin puoli minuuttia. Nosta pannukakut lautaselle limittäin ja pidä lämpimänä.

Tarjoa pannukakut lämpiminä vaahterasiirapin, omenahillon, vaniljajäätelön tai kermavaahdon kera.

Minä lisäsin pannukakkuihin tällä kertaa mustikoita. Paistoin muutaman myös ilman lisukkeita. Taikinaan voi myös lisätä kanelia, joka antaa pannukakuille ihanan säväyksen. Amerikkalaiset taitavat lisätä näihin lähes mitä vain. Miltähän maistuisi suklaapannukakut? :P

Vuonna 2010

2011-01-04T00:29:00.004+02:00

...kuvasin

lumisia puita

paljaita puita

vihreitä puita

ja kukkivia puita.

Ja tajusin, että puut todennäköisesti ovat minulle jonkinlainen pakkomielle.

Vuonna 2010

...shoppailin.

...idätin.

...tutustuin ja ihmettelin

kotiseutuni nähtävyyksiä.

Reissasin pohjoiseen

...junassa

ja autossa.

...tapasin ystäviä (ihan liian harvoin)

...ihastelin kauniita maisemia ja

samalla todistin Pikkujätkän ensimmäistä uintikokemusta.

...söin hyvässä seurassa:
(melkein kokonaan) järjettömän kokoisen pannukakun omenahillolla,

sushia niin paljon, että ei tee enää mieli ja

epämääräisen näköistä, mutta ah, niin herkullista nepalilaista (vai oliko se pakistanilaista) ruokaa.

...leivoin amerikanpullia, jotka tiputtavat hampaat ja

kesäkakun.

Vuonna 2010 minä myös yritin kuvata

sinivuokkoja,

sieniä

ja nenää (?) pikku assarini kanssa.

Vuosi 2010 ei ollut elämäni paras vuosi.
En kutonut kertaakaan (en edes koskenut kangaspuihin), joten se yksinään huonontaa vuotta aika paljon. Mutta ei vuosi 2010 ihan huono ollut.

Vuonna 2010 tein opinnäytetyön, muutin pois Hämeenlinnasta, valmistuin koulusta ja juhlin valmistujaisia.
Lomailin pohjoisessa ja Oulussa.
Kursseilin ja paljon muuta.

Valokuvia on tuosta vuodesta todisteena vieläkin vähemmän kuin vuodesta 2009. Miten siinä niin kävi, minunhan piti kuvata enemmän?

Yksi vuoden parhaista asioista oli kuitenkin tallentunut kameraani jo elokuussa. Asian sisäistämiseen meni muutama kuukausi. Marraskuussa sen tajusin:

Kuvan sanomalla on hyvä aloittaa vuosi 2011.

Jouluneulomisia 2

2010-12-31T21:04:00.001+02:00

Rannekkeiden lisäksi neuloin kuusen alle muutaman huivin. Neuloin huivit pyöröpuikoilla lenkeiksi eli huivilla ei ole päitä vaan se on yksi iso rinkula, jonka voi pukea päällensä joko kieputtaen sen kaulan ympärille muutaman kerran tai sitten vaikka suojaamaan osin päätä ja osin kaulaa.

Tykkäsin neuloa näitä huiveja. Mallikerta on yksinkertainen pitsimalli, joka toistuu koko huivin matkalla. Eli näissäkin, kuten rannekkeissa, koko pinta on kuviollinen.

Lankoina minulla oli Kunstgarn harmaa 01, Zauberball punaoranssi 1874 ja Zauberball sininen 1535. Sininen ja punainen olivat toivevärejä. Enpä ollut aiemmin ajatellutkaan kuinka vaikeaa on valita lankakaupasta toisen toiveiden mukaan sävyjä. Kaikilla on kuitenkin oma värikarttansa ja -silmänsä, joka vaikeuttaa värien valintaa toisen maun mukaan. En ehkä ihan onnistunut "oikean" värisiä lankoja valitsemaan, mutta toivon, että huivit tulevat käyttöön silti.

Tuo harmaa huivi oli testikappale ja se päätyi omaan käyttöön. Neuloin huivin ensin liian vähällä silmukkamäärällä ja siitä tuli omituisen pituinen. Aikani sen kanssa tappelin ja yritin mallata kaulaan, mutta se oli väärän pituinen ja sillä selvä. Neuloinkin sen sitten uudestaan suuremmalla silmukkamäärällä. Arvasin jo etukäteen, että tuosta purkamisesta ja uudelleen neulomisesta lanka ei tule tykkäämään. Ja aika takkuista se purkaminen välillä olikin ja langan pinta kärsi purkamisesta hiukan.

Mutta lopulta sain huivista oikeanlaisen ja oikean pituisen. Purkamista en kyllä suosittele, tämä on sellainen lanka, josta neulotaan kerralla valmista. Langasta olen aiemmin neulonut ensimmäisen Baktukseni, edellisen postaukseni ensimmäisessä kuvassa on pieni vilahdus siitä.

Rakastan tätä lankaa ja tuota sävyä. Nyt minulla on jo kaksi huivia siitä. Vieläköhän voisin neuloa itselleni yhden lisää? Idea on jo olemassa.

Jouluneulomisia

2010-12-30T22:24:00.000+02:00

Nyt, kun joulu meni jo, on aika kurkistaa mitä pukin konttiin neuloin. Innostuin marraskuussa neulontalangoista ennen näkemättömällä tavalla. Lankojen ja bambupuikkojen myötä neulomishuuma oli tässä talossa huipussaan ennen joulua ja luulen, että se on tullut tänne jäädäkseen, siis se huuma.

Pukin konttiin neuloin useita pareja rannekkeita ja kaikista tuli lähes samanlaiset langan laatua ja väriä lukuun ottamatta. Lankana käytin niin eri paksuisia alpakkalankoja kuin ihan sukkalankaa. Rannekkeiden kuviopinta on mielestäni todella kaunis ja sopiva rannekkeisiin, joten miksipä sitä hyvää mallia vaihtamaan toiseen joka neulontakerralla. Luulisi, että rannekkeita olisi ollut tylsä neuloa niin monet samanlaiset, mutta ehei, aion neuloa sellaiset vielä ainakin itselleni ja äidilleni.

Liukuhihnatyöskentelyssä oli se hyvä puoli, että sain siinä tarvitsemaani harjoitusta neulontaan. Huomasin, että neulontajälki parani huomattavasti jokaisen rannekeparin myötä ja opin hallitsemaan käsialaa itse enkä neulonut vain sitä mitä tuli. Nyt myös uskon, että osaan tehdä muutakin kuin vain oikeaa ja nurjaa silmukkaa.

Rannekkeissa käyttämäni mallikerran sain Ystävältäni, kiitos! Jouduin hieman kikkailemaan mallikerran koon kanssa riippuen langan paksuudesta. Osaan rannekkeista suurensin mallikertaa ja osassa käytin sitä ihan sellaisenaan. Mallikerrasta muodostui kaunis jatkuva kuviopinta niin vaaka- kuin pystysuunnassa. Tykkään itse juurikin tällaisista jatkuvista kuviopinnoista kaikissa tekstiileissä.

Jokaisen rannekeparin mukaan laitoin pesuohjeet. Kirjoitin ne paperille ja sidoin nyörillä kiinni rannekkeisiin. (Yhdestä parista ohje taisi unohtua, saat sen minulta, kun nähdään.)

Ja tässä rannekkeet koekäytössä. Ainakin tämä lahjan saaja taisi tykätä lahjastaan.

Pakkaspäivänä

2010-12-28T22:18:00.000+02:00

25 astetta pakkasta ja viima siihen päälle alkaa minustakin tuntua kylmälle, ainakin kasvoissa. Silti oli "pakko" mennä metsään ja jäälle.
Siellä on hyvä olla.

Rauhallista Joulua

2010-12-23T06:39:00.000+02:00

Cookiet on leivottu, lahjat paketoitu, auto melkein pakattu ja kohta startataan joulun viettoon.
Rauhaisaa Joulua kaikille!

Rommin tuoksuista joulua

2010-12-22T15:38:00.003+02:00

Tarkoituksenani oli leipoa viemisiä pohjoisen reissulle.
Ajattelin, että haluan tehdä jouluisia cookieita ja sain inspiksien Rachel Allenin jouluohjelmasta. Siinä Rachel teki hedelmäkakkua, jonka hedelmät hän marinoi viskissä. Tästä (viskistä) innostuneena päätin tehdä cookieita, joihin tulee kuivattuja hedelmiä ja jotain alkoholia. En osannut sitten päättää, että mitä hedelmiä ja muita tykötarpeita laitan kekseihin, joten päädyin laittamaan kuivattuja aprikooseja, suklaata, pähkinöitä ja rommia.

Ok, myönnän, että saatoin "hiukan" innostua, mutta eihän tuosta yhtälöstä voi tulla pahaa? Ja eihän siitä tullutkaan, vaan ihanan rommista ja suklaista. Maku vivahtaa mielestäni hiukan Fazerin Da Capoon rommin ja tumman suklaan ansiosta.

Rommiset suklaacookiet n.30 kpl

Tarvitset:
100 g kuivattuja hedelmiä esim. aprikooseja
2 rkl tummaa rommia

Silppua kuivatut hedelmät pieniksi ja laita ne astiaan. Pirskottele päälle rommi, peitä kelmulla ja laita kylmään muutamaksi tunniksi/yön yli.

Lisäksi tarvitset:
2 dl pähkinöitä esim. pekaani
150 g talous/tummaa suklaata

3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl inkivääriä
ripaus suolaa

100 g voita
1 dl fariinisokeria
1 kananmuna

Rouhi pähkinät ja suklaa pienemmiksi.
Sekoita jauhot ja mausteet keskenään.
Vatkaa voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna vatkaten.
Lisää lopuksi kuivat aineet, rouheet ja marinoituneet hedelmät.
Pyöräytä taikina pötköksi kelmun sisään. Laita jääkaappiin muutamaksi tunniksi/yön yli.

Laita uuni lämpenemään 200c.
Ota taikina kelmusta ja leikkaa siitä viipaleita tai vaihtoehtoisesti pyöritä taikinasta pieniä palloja pellille leivinpaperin päälle ja paina ne sitten cookien muotoon. Pellille voit laittaa 12 kappaletta paistumaan kerralla, nämä cookiet eivät leviä uunissa. Paista 200c n. 10-12 minuuttia.

Näihin(kin) cookieihin voi soveltaa omia mieltymyksiään. Laita aprikoosin tilalle esim taateleita tai rusinoita, pähkinöiksi hasselia, mantelia tai saksanpähkinää. Suklaatakin voi säätää tai ainakin sen määrää, ehkä 100 grammaa riittäisi 150 gramman sijaan? Kovin mietoa suklaata en tähän laittaisi, koska luulen, että mieto suklaa ei maistuisi rommin alta millekkään.

Päivänvalo karkasi ja samalla todelliset värit, kun yritin kuvata cookieita.
Kuvassa oikealla Rommisia suklaacookieita ja vasemmalla Karpalocookieita, jotka tein tutulla ohjeella, mutta ilman valkosuklaata. Suklaan tilalle laitoin 150 grammaa pekaanipähkinöitä. Nams, toimii näinkin.

Rommin tuoksuista Joulun odotusta!

Lahjaostoksilla

2010-12-17T14:08:00.001+02:00

Joulukuu on myyjäisten ja lahjahankintojen aikaa. Viime viikonloppuna kävin Hämeenlinnassa perinteisessä Wetterhoffin Korttelijoulussa. Tapahtuma on järjestetty ties kuinka monena vuonna, mutta minä onnistuin menemään sinne nyt ensimmäistä kertaa. Olin kai hiukan off-asennossa shoppailuinnon suhteen, koska en ostanut juuri mitään.

Kuva: Onnia Fabric

Ihan tyhjin käsin en myyjäisistä lähtenyt vaan ostin itselle joululahjaksi ihanan mustavalkoisen pöytäkellon, joka on kuvassa vasemmalla. Meillä on kotona tällä hetkellä niin hämärää, että kuvaaminen on mahdotonta, siksi lainasin kuvan Onnia Fabricilta.

Tänään kävin katsomassa Verkarannan Joulutorin tarjonnan.

Ihmisiä oli jo aika paljon liikkeellä yhdentoista aikaan, mutta sekaan mahtui mukavasti. Myynnissä oli niin keramiikkaa, vaatteita, asusteita, sisustustuotteita kuin joulukoristeitakin.

Ison salin perältä löysin tutut kasvot. Myös Onnia Fabric on mukana Joulutorilla.

Onnia Fabricin Annilla on myynnissä pöytä- ja seinäkellojen lisäksi muun muassa erilaisia ranne- ja kaulakoruja sekä kirjoja, jotka sopivat esimerkiksi luonnos-, päivä- tai vieraskirjaksi. Uusina tuotteina mukana on myös sisustustyynyjä. Kaikissa tuotteissa on käytetty käytöstä poistettua tekstiiliä ja siten on annettu vanhalle tekstiilille uusi elämä.

Onnia Fabricin Anni ja muut Joulutorin myyjät ovat myymässä tuotteitaan Verkarannassa vielä sunnuntaihin asti. Joulutori on avoinna pe-su klo 10.00 -18.00.

Vinkkinä viikonlopulle muutakin:
Tampereella on tänä viikonloppuna myös LateNightShopping -viikonloppu. Useat ihanat myymälät ovat venyttäneet aukioloaikojaan, jotta hampaita ei tarvitse kiristellä jouluruuhkissa. Mukana muun muassa Design Boulevard ja Vintage Garden.
Minäkin kävin Design Boulevardissa pyörähtämässä tänään aamupäivällä ja jotain suloista löytyi pukin konttiin ;)

Paluu arkeen

2010-12-15T21:56:00.007+02:00

Loman jälkeen arkeen palautuminen on takunnut. Kolme päivää olen jo yrittänyt, mutta vieläkään ei ole oikein onnistunut. Ja toisaalta, mitäpä sitä vielä arkeen palamaankaan, kun ensi viikolla on jo joulu. :)

Eilen arkeen palaamista hidasti auton tyhjentynyt akku (sekin vielä) ja päivän aikataulut meni uusiksi. Akun tyhjentymisessä oli kuitenkin se hyvä puoli, että sain vihdoin joulukortit tehtyä loppuun. Johan niitä väsäsin yhteensä lähes kuukauden.

Olen ennen ostanut kortit valmiina miettien jokaiselle saajalle omanlaisensa, mutta tänä vuonna innostuin askartelemaan. Piirtämään en kuitenkaan uskaltautunut vaan lähinnä leikkaamaan, liimaamaan ja leimaamaan.

Askartelukaupat olivat muuttuneet sitten viime käynnin, siitä päätellen voisin ehkä hiukan useammin askarrella. Mitä kaikkea niissä nykyään onkaan: aivan mielettömiä tarvikkeita ja juttuja. Mielikuvitus on vain rajana näissäkin asioissa.

Minuun ei kuitenkaan tainnut purra sen kummempi askartelukärpänen, mutta ehkä jatkossakin teen joulukortit itse.

3 tuntia 38 minuuttia

2010-12-02T14:32:00.002+02:00

...on nyt päivän pituus Rovaniemellä.

Aurinko nousi klo n. 10.16 ja tätä kirjoittaessa, se on jo laskenut. Kello oli silloin n. 13.55.

Puolilta päivin käytiin Pikkujätkän kanssa kävelyllä.

Jo silloin oli mukavan hämärää, mutta vielä näki kuvata.

Kuura on peittänyt kaikki puut ja talventörröttäjät.

Kemijoen jäällä oli ollut kulkijoita. Me ei sinne vielä uskaltauduttu.

Kyllä täällä mieli lepää, kun on kunnon talvi. Hiljaista ja hämärää.

Kaikkea ne keksii

2010-11-28T10:47:00.002+02:00

tuolla maailmalla.

Se ei ole salaisuus, että tykkään makeasta ja ennen kuin Oreo-keksejä myytiin lähimarketissa, ne olivat yksi suosikeistani. Nyt kun niitä tosiaan löytyy tuosta parin sadan metrin päästä, en ole ostanut niitä kertaakaan.

Viime keväänä olin vielä suuri Oreo-fani (enkä vieläkään niistä kieltäydy) ja sain mieluisan ja mielenkiintoisen tuliaisen Espanjasta.

Tee se itse- Oreo- kakkuainekset!

Viime viikonloppuna testasimme paketin. Kakkuainekset säilyivät kaapissa koskemattomina näinkin kauan, koska olin sanonut, että haluan tehdä kakun yhdessä ystäväni kanssa, joka tuliaisen minulle toi. Ollaan vissiin niin kiireisiä, että saimme vasta nyt sovittua yhteistä kakkuaikaa.

Kakku oli tosi helppo tehdä, vaikka siinä ei ollut yhtään sanaa suomeksi tai englanniksi. Kaikki ohjeet olivat espanjaksi, jota kumpikaan meistä ei osaa yhtään. Netin sanakirjaa apuna käyttäen pääkohdat selville ja kakun teko sai alkaa. Ehkä sanakirjaa olisi tullut käytettyä enemmänkin, jos emme olisi ennen leiponeet mitään, mutta vankalla kokemuksella selvisimme vain muutamalla suomennoksella.

Paketissa oli kolme pussia aineksia ja pussien lisäksi tarvittiin vain 25 grammaa sulatettua voita ja 2,5 dl kylmää maitoa. Aluksi pussin nro 1 sisällön kanssa sekoitettiin yhteen sulatettu voi ja seos levitettiin paketin mukana tulleen vuoan pohjalle. Seuraavaksi maitoon sekoitettiin pussin nro 2 sisältö ja seosta vatkattiin sähkövatkaimella muutama minuutti. Seoksesta tuli kuohkeaa kuin löysä vaahtokarkki, aivan ihanaa. Maku tosin ei vastannut vaahtokarkkia vaan oli hmm... aika mielenkiintoinen.

Vaahtoseoksen päälle siroteltiin vielä pussin nro 3 sisältö ja pienen lusikalla taputtelun ja tasoittelun jälkeen kakku oli valmis jääkaappiin n. puoleksi tunniksi (tässä kohtaa espanjan kielen taito/ sanakirja olisi ollut tarpeen, koska paketissa oli todella paljon tekstiä ja aika määriä 15 minuutista pariin tuntiin, mutta päädyimme yhteistuumin puoleen tuntiin ilman sanakirjaa, vankalla kokemuksella tietenkin).

Ja kas, tässä kakku vuoasta pois otettuna. Kakkuaines paketissa oli mukana myös kakkupaperi. Eli kaikkea oli ajateltu, tarjoilua myöten.

Mille se kakku sitten maistui? Vähintäänkin mielenkiintoiselle. Kun kakku oli ollut puoli tuntia jääkaapissa, hyökkäsimme sen kimppuun. Itsellä jäi pala syömättä, koska täytteen maussa oli joku pistävä jälkimaku. Pohja taas maistui täysin samalle kuin Oreo-keksikin eli se oli hyvää.
Tästä jälkimausta emme kuitenkaan lannistuneet, vaan maistoimme kakkua myös seuraavana päivänä ja jälkimaku oli kadonnut! Nyt kakku oli oiva lääke makean nälkään.

Ehkä en juuri tätä kakkuainespakettia kaipaa Suomen markkinoille, koska maku on ei ehkä sovi suomalaiseen suuhun olemalla niin makea ja hiukan teollinen. Mutta vastaavat paketit olisivat tervetulleita. Onhan Suomenkin kaupoissa hyllyt pullollaan kakkuaineksia, valmiita jauhosekoituksia ja pakastekakkuja, mutta onko yhtään sellaista, jossa on kakkupaperi mukana. Se olisi suloista ja saa minun kannatuksen. Hassua, että noin pieni asia, oli minun mielestä parasta tässä paketissa.

Tietysti mikään valmiskakku ei voita itse tekemää, mutta vierasvaraksi vastaavan voisin väsätä. Siinähän tulee hiukan myös sellainen olo, että se on itse tekemä, kun pikkasen vatkaa ja sekoittaa.

Kiitos ystävälle kakkuseurasta! Mitä seuraavaksi kokeilisimme?

Lankahuumaa

2010-11-24T21:57:00.002+02:00

Menneenä viikonloppuna kävin Suomen Kädentaidot -messuilla Tampereen Pirkkahallissa. Messuista alkaa muodostua minulle jokavuotinen tapa, vaikka joka ikinen kerta meinaan tulla siellä hulluksi väenpaljoudesta. Tälläkin kertaa väkimäärää teki tehtävänsä enkä viihtynyt messuilla kuin muutaman tunnin, mutta tällä messukäynnillä tulin hulluksi myös jostain muusta. Minuun taisi iskeä lankahuuma tai jokin kuume.

Kirsikanpunainen 2921 Drops Alpaca, ruskeasävyinen Crazy Zauberball, leimasimia Sinellista ja 2,5 bambupuikot

Kuvassa on ostokseni messuilta. Ruskeasävyinen kerä oli se hulluuteni lähde. Samaista lankaa olen nähnyt ennenkin, mutta vasta nyt se minuun kolahti (viime vuotisilla messuilla se kolahti ystävääni). Kerä itsessään on jo niin kaunis, etten taida tohtia siitä neuloa mitään. Katselen vain ja huokailen.
Messuilta tarttui mukaan myös perusalpakkaa (jota olen jo neulonut rannekkeen muotoon Pomsikkaan ohjeella) ja bambupuikot. Kuvassa on lankojen lisäksi leimasia, joista myös sekosin. On mukavaa joskus antautua kauniiden tavaroiden vietäväksi. Huuma ei kuitenkaan loppunut messuille vaan sunnuntaina suuntasin lankakauppaan, jossa oli messuale. Ja siellä kasvatin viikonlopun lankasaalistani.

Violettisävyinen 1872 Zauberball, harmaa 01 Kunstgarn, vihreäturkoosi 1878 liukuvärjätty merino Reggae ombre ja valkoinen 2100 Baby Alpaca

Lisää lankaa kauniilla kerällä. Tästä violettisävyisestä langasta ajattelin neuloa sukat. Valkoinen alpakka on alkanut muotoutua jo pitsirannekkeiksi ja harmaan villan suunnittelin neuloa huiviksi. Vihreäturkoosi vanutettu villalanka vaatii hiukan testaamista, mutta ajatuksenani oli neuloa myös siitä jotain käsiä lämmittämään. Lanka oli mielestäni niin mielenkiintoista, että sen oli pakko päästä mukaani kaupasta. Netissä seikkaillessa huomasin, että tästä langasta neulotaan vauvoille villaisia kestovaippahousuja.

Saa nähdä mitä näistä syntyy vai loppuuko tämä intoni alkuunsa.
Lankojen lisäksi ostin toiset bambupuikot, edellisiä ohuemmat. Minusta tuntuu, että bambupuikoilla neuloessa käteni eivät kipeydy yhtä helposti kun tavallisilla puikoilla neuloessa. Onko muut huomanneet samaa?

30

2010-11-23T13:39:00.000+02:00

Kuinka voikaan ihminen ilahtua siitä, että häntä muistetaan.
Viime viikko on ollut yksi parhaista pitkään aikaan. Täytin viikko sitten maanantaina 30 vuotta. En ole juhlinut syntymäpäiviäni vuosiin enkä nytkään järjestänyt juhlia, mutta silti koko viikko tuntui juhlalta. Varsinkin, kun sain vieraaksi kaksi ystävääni, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Nyt on taas varastoitu voimavaroja, jotta jaksaa ahertaa. Kiitos vielä kerran kaikille näin tätäkin kautta.

Tämä ilon tunne taisi kuitenkin alkaa jo ennen syntymäpäivääni. Sain muutamia päiviä ennen synttäreitäni ihka oikean kirjeen.

Kirjeessä oli mukana myös ihania syksyisiä valokuvia. Kiitos Anskulle kirjeestä ja kuvista.

Kun olen näin paljon muistamista ja iloa saanut osakseni, yritän nyt kovasti painaa tämän tunteen mieleeni ja muistaa vastavuoroisesti toisia.
Muutama sana, lause, puhelinsoitto, meili, kortti tai käsinkirjoitettu kirje vie aika vähän aikaa loppujen lopuksi, mutta on sen saajalle iso asia.

Sakset siveltimenä

2010-11-13T10:28:00.004+02:00

Tampereella Verkarannassa on menossa parhaillaan aivan ihana näyttely. Vielä 6.12 asti näytteillä on tanskalais-norjalaisen Karen Bit Vejlen paperiteoksia. Kuvat ovat tunnelmia näyttelyn avajaisista 4.11.

Karen on leikannut paperia lähes joka päivä 16-vuotiaasta lähtien, mutta vasta n. neljä vuotta sitten hänet "löydettiin". Hän oli aiemmin leikannut vain itselleen ja eräänä päivänä hänen työkaveri näki hänen töitään ja siitä se sitten lähti. Nykyisin Karen kiertää maailmaa näyttelynsä kanssa ja kalenteri on täynnä vuoteen 2013 asti.

Karen haluaa kertoa töissään aina jonkun tarinan. Ja näyttelyssä onkin esillä hyvin erilaisia leikkailuja, isoin on monta metriä pitkä, jossa on kerrottu tarina viidestä vuodenajasta. Suurin osa töistä esittää jotain, lintuja, kukkia, kahvipannuja, kaloja tms.
Minä henkilökohtaisesti pidin kuitenkin kaikista eniten abstraktisimmista töistä. Tässä alhaalla suosikkini. Senkin taustalla oli tarina elämästä ja kuolemasta. Pidin siitä, että tarina ei ollut suoraan luettavissa teoksesta vaan katsoja sai nähdä työssä mitä itse tahtoo.

Jokaiseen työhön kätkeytyi paljon yksityiskohtia, joita ei ensin huomannut. Lähemmän tarkastelun kautta huomasi pieniä yllättäviä yksityiskohtia, jotka pistivät hymyilemään.

Näyttelyn ohella Karen vetää muutaman tunnin leikkauskurssia, johon pääsin osallistumaan viikko sitten lauantaina. Kurssilla Karen kertoi enemmän näyttelystä ja taustastaan ja pääsimme leikkaamaan muutaman joulukoristeen. Tykkäsin kovasti, mutta haastetta olisi ehkä saanut olla enemmän. Kuitenkin kurssi teki tehtävänsä ja innostuin sen jälkeen paperin leikkailusta niin paljon, että hetken koti oli täynnä paperisilppua ja oikean käden keskisormessa ja peukalossa komeili pari rakkoa liian innokkaasta saksien käytöstä.

Muutama leikkailuni päätyi keittiön ikkunaan ja valon vaihtelun mukaan se vaihtaa kauniisti väriä. Kuvassa se on siniharmaa, vaikka oikeasti se on valkoinen. Eihän leikkailuni vedä vertoja Karenin töille, mutta huomasin, että leikkaamalla lisää ja lisää, jälki paranee koko ajan.

Kahvia kahvinystävälle

2010-11-11T10:36:00.002+02:00

Juuri kun meinasi usko loppua, että saisin kurssitehtävät valmiiksi määräaikaan mennessä, kolahti postiluukusta päivän piristys. Kahvia kahvinystävälle.

Hienosti toteutetussa paketissa on kolme maistiaista maailmalta ja erilaisia kahvijuomaohjeita. Tällaisia saisi tipahtaa postiluukusta useamminkin.

Talon vaiheita

2010-10-21T22:45:00.001+03:00

Minulta on kysytty muutaman kerran, että mitä meidän taloprojektille kuuluu. Päätinkin sitten koota tänne kuvia, jossa näkyy talon edistyminen kuukausittain. Reilu vuosi sitten kerroin täällä, että muutto maalle on edessä. Vielä muutto ei ole ajankohtaista, mutta pikku hiljaa talo alkaa näyttää talolle.
Tuossa kuvassa on jonkinlainen raakile siitä, että miltä se tulee sitten näyttämään:

Tänä kesänä alkoivat sitten rakennushommat. Kesäkuussa tontilla oli isoja kiven järkäleitä. Kalliota oli räjäytetty talon tieltä pois:

Heinäkuussa oli perustusten vuoro:

Elokuussa tontilla nähtiin muunmuassa pieni musta ja iso oranssi kaivinkone:

Seinätkin alkoivat vihdoin nousta.

Tässä nurkassa tulee joskus olemaan meidän kodin sydän:

Syyskuussa ensimmäisen kerroksen seinät olivat nousseet ja välipohja saatiin paikoilleen:

Lokakuussa toisen kerroksen seinät alkoivat nousta ja alakerrassa valettiin lattia. Nämä seuraavat kuvat ovat viime viikonlopulta.

Tähän kohtaan tulee meidän olohuone:

Olohuoneen vieressä on keittiö. Tälle se näytti viime sunnuntaina:

Ja suurinpiirtein tälle se tulee näyttämään keväällä:

Mustaa seinää keittiöön ei kuitenkaan tule, mutta mustat tasot kyllä ja tumma lattia. Keittiöstä olenkin ollut varmaan eniten innoissani koko rakennusprojektissa.
Toinen niistä asioista keittiön lisäksi, joita en malta odottaa, on oma työhuone. Työhuoneeseen saan vihdoin kasattua mieheni mummon antamat kangaspuut ja pääsen kutomaan. Kangaspuiden ja muiden työtavaroiden lisäksi työhuoneessa tulee olemaan ihana maisema:

Sellaisia kuulumisia talolta tällä kertaa.
Minä olen koko projektin aikana keskittynyt enimmäkseen sisustusjuttuihin ja tällä hetkellä käsittelyssä ovat kosteat tilat. Niistäkin tulee vaaleita ja osin mustavalkoisia kuten muustakin sisustuksesta.
Kirjoittelen sitten taas lisää talosta ja laitan kuvia, kun asiat edistyy.

Puikkojen kilinää

2010-10-18T09:29:00.001+03:00

Vanhemmiten olen huomannut ajan kuluvan nopeampaa kuin nuorena. Aika menee kuin siivillä. Eihän se tietysti aina ole niin, mutta nyt tuntuu, että aika on ottanut isomman vaihteen silmään ja ryntää täysillä eteenpäin. Se on jotenkin haikeaa ja syksy vain vahvistaa tätä tunnetta.

Vanhemmiten olen huomannut myös kaipaavani rutiineja ja perinteitä. Tänä syksynä olen toistanut kuin huomaamatta samaa kaavaa kuin useina edellisinä. Kaivan jostain kätköistä esiin puikot ja lankaa ja alan neulomaan. Kutominen ja virkkaaminen on kyllä enemmän minun juttu, mutta syksyyn vain kuuluu neulominen. Se on minun perinne.

Perinteeseeni kuuluu saada valmiiksi muutamia töitä. Rannettimia, ehkä sukkia ja muutama huivi. Pieniä ja nopeita töitä. Mutta perinteeseen kuuluu jättää muutama työ kesken. Tänäkin syksynä löysin lankalaatikoistani parittomia sukkia. Ehkä en teekkään niille samanlaista paria vaan yhdistän erilaiset pareiksi. Mikäpä minua estää pitämästä toisessa jalassa punaista ja toisessa ruskearaitaista sukkaa? Siitä voisikin alkaa uusi perinne.

Kiitos TYLLille sormuksesta!

Sokerikooma amerikkalaisittain

2010-10-14T20:55:00.005+03:00

Minä rakastan pullaa. Rakastan montaa muutakin asiaa ja herkkua, mutta erityisesti perinteisiä korvapuusteja ja voisilmäpullia.
Minä tykkään myös kokeilla kaikkea uutta. Ja tässä jutussa on kyse pullasta ja kokeilusta ja siitä kuinka tajuan hiukan enemmän sitä, miksi amerikkalaisista osa on niin isoja ja huonohampaisia. Syy on pakko olla niiden pullassa.

Innoissani uudesta pullaohjeesta, päätin alkaa leipomaan. Leipomisen edetessä aloin tajuta, kuinka paljon ohjeessa on sokeria. Sokeria joka käänteessä ja hiukan vielä lopuksikin. Olisin voinut vähentää sokerin määrää, kun se oli vielä mahdollista, mutta päätin kerrankin noudattaa ohjetta. Ohje on napattu muistaakseni Bakerellan sivuilta.

Sokerikoomapullat n. 39 kpl
(alkuperäinen nimi on Swirls eli pyörteet tai kierteet, tässä tapauksessa pullista ei tullut alkuperäisen näköisiä täydellisiä rullapullia)
1 cup = n.2, 4 dl

2 cup maitoa
1/2 cup ruokaöljyä
1/2 cup sokeria

1 pss kuivahiivaa
4 cup vehnäjauhoja

- Sekoita maito, öljy ja sokeri kattilassa ja lämmitä n. 42 asteiseksi. Kaada seos kulhoon. Ripottele kuivahiiva seoksen päälle ja sekoita vispilällä. Lisää vehnäjauhot erissä ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan nousta lämpimässä paikassa keittiöpyyhkeellä peitettynä noin tunnin.

1/2 cup vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 1/2 tl suolaa

- Laita uuni kuumenemaan n. 190 c.
- Sekoita jauhot, leivinjauhe, sooda ja suola keskenään. Lisää seos kohonneeseen taikinaan ja vaivaa tasaiseksi.

200 g voita sulatettuna
2 rkl kanelia
1 cup sokeria

- Jaa taikina kahteen osaan ja kauli hyvin jauhotetulla pöydällä n. 30 x 60 cm kokoiseksi levyksi.
- Levitä levyn päälle puolet sulatetusta voista, 1 rkl kanelia ja puolet sokerista.
- Rullaa levy pötköksi ja leikkaa pötköstä n. 4 cm kokoisia paloja. Laita palat yhteen voideltuun kakkuvuokaan vierekkäin (bostonkakun tapaan) tai silikoniseen muffinivuokaan/paperisiin vuokiin yksitellen. Tee toinen taikinapuolikas samoin.
- Paista pullia 190 c n.14 - 17 min.

Näihin Kierrepulliin kuului tehdä vielä tomusokerikuorrute päälle, kun ne ovat jäähtyneet. Minäkin sen tein, mutta en laittanut kuorrutetta kaikkiin pulliin, koska pullat olivat tarpeeksi makeita muutekin. Hampaat oikeasti olivat tippua, kun maistoin kuorrutetun pullan.
Tässä kuitenkin kuorrutteen ohje, koska kuorrute oli hyvää ja se sopisi mielestäni tavallisten pullien kuorrutteeksi. Ehkä maidon määrää kuorrutteessa voisi hiukan vähentää ja kahvin määrää lisätä, mutta sekin on makuasia.

Kuorrute:
450 g tomusokeria (lähes 1 paketillinen)
1/4 cup maitoa
3 rkl sulatettua voita
2 rkl kylmää vahvaa kahvijuomaa
ripaus suolaa

- Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja kuorruta jäähtyneet pullat mielesi mukaan.

Pullien taikina oli taivaallisen helppo leipoa ja muutenkin mukavan kuohkeaa eikä tarttunut pöytään tai kaulimeen juuri ollenkaan. Aionkin siis tehdä näitä pullia uudelleen, mutta täytteen sokerimäärän ainakin puolitan ja täytteen rasvamäärääkin hiukan säädän, varsinkin, jos teen pullille kuorrutteen.

Näissä pullissa ei siis ollut mielestäni muuta vikaa kuin se, että sokeria ei ole säästelty. En yleensä ole edes kovin tarkka sokerin ja rasvan määristä leipoessa, koska kun leivotaan, leivotaan herkkuja eikä mitään terveystuotteita. Mutta tässä tuli raja vastaan. Mies tosin tykkäsi paljon ja varsinkin noista kuorrutetuista eli kyllä nämä pullat tulee syötyä.

Olen huomannut, että kaikki leivonnaiset, jotka olen tehnyt amerikkalaisilla ohjeilla, ovat hyvin sokerisia. Tällä viikolla leivoin myös eräitä amerikkalaisia pikkuleipiä ensimmäistä kertaa, mutta pikkuleivät jäivät blogin ulkopuolelle, koska nekin maistuivat vain sokerille. Kai se on makuasia tosiaan, mutta kai leivonnaisten pitäisi maistua jollekkin muullekkin kuin sokerille? Eihän leipomisessa ole mitään järkeä, jos lopputulos on sama kuin sokeri purkissa. Jatkossa aion kiinnittää hiukan enemmän huomiota noiden ulkomaalaisten ohjeiden sisältämiin ainesmääriin. Ulkomaalaisista ohjeista en kuitenkaan luovu, koska kaikki uusi kiehtoo minua.

Tämä on muuten blogini sadas postaus. Hieno merkkipaalu (lumi)sateisena torstaina.

Raikas kuin kirpeä syysaamu

2010-10-05T08:02:00.003+03:00

Keittiössä on ollut hiljaisempaa kuin yleensä.
Kuitenkin siellä on tehty syksyisiä juttuja: purkitettu syksyn satoa ja tehty perinteisiä omenapiirakoita.
Tänään innostuin jääkaapissa olevista sitruunoista ja rahkasta ja leivoin sitruunakakun. Kakusta tuli ihanan raikasta ja ilmavaa.
Kakun ohje on muokattu Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa -kirjasta.

Sitruunarahkakakku

Pohja:
150g voita
1/2 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja

Täyte:
2 tlk maitorahkaa (a 250g)
50g voita
1 1/2 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja seulottuna
1 sitruunan kuori raastettuna
2 rkl sitruunamehua
2 tl vaniljasokeria
3 keltuaista
3 valkuaista

- Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle.
- Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna ja jauhot ja sekoita.
- Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille ja nosta vuoka jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

- Laita uuni lämpenemään 175 c.
- Erota keltuaiset ja valkuaiset täytettä varten.
- Sekoita kaikki muut täytteen aineet kulhossa paitsi valkuaiset.
- Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi toisessa kulhossa ja lisää vaahto täytteeseen nostellen.
- Kaada täyte vuokaan ja paista 175c n. 50 min - 1 tunti.
- Tarkkaile kakkua paistamisen lopussa, ettei pinta pala.
- Anna kakun jäähtyä vuoassa ennen irrottamista.

Siinä hetkessä, kun haarukka leikkaa kakkupalasta ensimmäisen suullisen, on jotain erityistä. Se hetki on melkein parempi kuin kakun syöminen. Kuitenkin vain melkein.

Vielä vähän

2010-09-19T11:56:00.003+03:00

syksyn fiilistelyä osin tärähtänein kuvin.

16.9.2010

2010-09-16T10:45:00.001+03:00

Ihania sieniä joka paikassa. Ihana syksyn tuoksu metsässä. Ihana pimeys jo aikaisin illalla. Ihana syksy ja ihanat kumpparikelit!

Hyvä päivä

2010-09-12T18:50:00.001+03:00

Hassua, ihanaa ja hiukan noloakin on löytää kotikaupungistaan itselle ihan uusia paikkoja. Minulla ei ollut ollut mitään tietoa siitä, kuinka kaunis puisto täällä on olemassa. Siellä tulen käymään varmasti useasti. Puistossa on mm.vanhoja puita, vanhoja rakennuksia, vesimaisema ja ruusutarha. Ja rauhaa.

Puistoon minut ja Pikkujätkän tutustutti toinen musta pariskunta. Alapuolella kuvassa Pikkujätkän kanssa karvaisempi puolisko pariskunnasta.

Pikkujätkä sai siis uuden karvakaverin. Alun pienen kärhämän jälkeen löytyi yhteinen sävel: Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Tällaisia päiviä minulle enemmän, kiitos.

Omenaa

2010-09-10T17:48:00.002+03:00

Yksi varmoista syksyn merkeistä on omenat.
Tiistaina kävin poimimassa omenia minulle tuntemattoman ihmisen omenapuista ja ilmaiseksi. Kiitokseksi vein puutarhalyhdyn, vaikka maksua ei oltu toivottu. Mukavaa kohdata ystävällisiä ihmisiä.
Sain pienen tuntuman siitä, että miltä tuntuu hukkua omeniin. En ollut kerännyt kuin kassillisen, mutta tuntui, että eiväthän ne lopu koskaan. Omenalajiketta en muista, mutta tuntemattoman ystävällisen naisen mukaan se soveltui parhaiten piirakkaan ja muihin uuniherkkuihin. Viikon aikana tulikin leivottua kolme piirakkaa. Tässä yksi niistä. Piirakan ohje on jo muutamaan kertaan kokeillusta kirjasta pienin muutoksin.

Kauraisa omenapiirakka

200 g huoneenlämpöistä marg. tai voita
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
1 tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja
1 dl vehnäleseitä
3 dl kaurahiutaleita
3 dl omenaa kuutioituna

Päälle
2-4 omenaa viipaileina
kanelia
sokeria

Laita uuni lämpenemään 200c.
Valmistele omenat (kuutioi ja viipaloi).
Vaahdota rasva ja sokerit. Lisää munat ja vatkaa voimakkaasti.
Sekoita leivinjauhe ja leseet jauhoihin.
Lisää jauhoseos rasva-sokeri-munavaahtoon nostellen.
Lisää kaurahiutaleet ja omenakuutiot ja sekoita.
Taikina on hyvin jämäkkää, älä säikähdä.
Levitä taikina lastan avulla irtopohjakakkuvuokaan, jonka pohjalle on pingotettu leivinpaperi.
Levitä taikinan päälle omenaviipaleita ja ripottele pinnalle kanelia ja sokeria.
Paista 200c n. 40 minuuttia.

Tarjoa lämmin piirakka kylmän vaniljakastikkeen kera. Nam!

Kirjan uudet kannet

2010-09-07T21:33:00.001+03:00

Luonnos-/ ideakirjana minulla toimii tällä hetkellä ilmaislahjaksi saatu kirja. Kirja oli muuten kelpo tyhjine rivittömine sivuineen, mutta kansi oli tylsän näköinen. Mutta eipä ole enää.

Kannet saivat päällensä kangaspalaset, jotka on peruja 2009 kesältä. Näistä tulee mieleen hyviä muistoja. Kankaisiin on kokeiltu eri värireseptejä ja kankaanpainomenetelmiä. Ja nämä kokeiluthan poikivat aikoinaan tämän.

Kirjan sivut ovat vielä suurimmaksi osaksi tyhjillään, mutta luulen, että pian ne täyttyvät, kun uudet tuulet ja haasteet puhaltavat elämässäni.

Tunnelmia

2010-08-29T19:52:00.003+03:00

matkan varrelta:

Ystäviä kahdesta kodista ja kolmas viiden vuoden takaa, kävelylenkki minulle uuteen kaupunginosaan, puisto, jonka suuruutta en ollut tajunnut, kasveja, joita suunnittelin omalle pihalle, puita, joissa en tiennyt olevan marjoja, hyvää ruokaa hyvässä seurassa, automatka ulkomaille, pannukakkuja torin rannassa, kesän vaihtuminen syksyyn ja paljon muuta.

Harmaan päivän

2010-08-24T10:55:00.001+03:00

..värittää

Paras ystävä.

Arvoitus

2010-08-12T16:29:00.003+03:00

Mikä kaupunki on kuvissa?

Tämä on osalle lukijoista todella helppo kuva-arvoitus, mutta laitanpa tämän nyt tänne kuitenkin, koska haluan fiilistellä tulevaa reissua.

Lähdetään nimittäin Pikkujätkän kanssa hiukan lomailemaan. Ja blogi hiljenee samalla ainakin reiluksi viikoksi.

Tässä puistossa tuli kuljettua kävelyillä siskoni kanssa noin reilu viisi vuotta sitten, kun asuin tässä kaupungissa. Puisto sijaitsee mukavasti keskustan lähistöllä.

Tässä saaressa kuljin koulussa kolme vuotta. Myös tämä saari sijaitsee mukavasti keskustan tuntumassa.

Tätä siltaa pitkin kuljin samaiseen saareen kolme vuotta. Voin sanoa, että talvella tuolla sillalla on KYLMÄ tai ainakin sellainen muistikuva on jäänyt. Tässä kuvassa on myös kaupungin teatteri ja pääkirjasto.

Taidan hiukan fiilistellä myös tulevia vuodenaikoja. Luulen kuitenkin, että kaupungissa ei ole vielä talvi eikä syksykään, vaikka minä kuinka toivoisin, että olisi jo.

Arvaatteko kuvista mikä kaupunki on kyseessä?

Jos ette, niin ehkä tämä seuraava kuva avaa arvoituksen. Siinä on kaupungin kuuluisin ja suurin poliisi.

Joko arvasit?

Kaikki kuvat täältä.

Pientä ja suolaista

2010-08-09T12:58:00.003+03:00

Kyselin tuossa viime viikolla siskoltani vinkkejä tai toiveita siitä, että mitä seuraavaksi leipoisin tai kokkailisin tänne blogiin. Sellainen toive tuli, että tee suolaisia muffinsseja. Ja nyt se toive toteutetaan.
Minähän Rakastan muffinsseja kuten kaikki jo varmaan tietää, niin olikin aika outoa, etten ollut laajentanut rakkauttani myös suolaisiin. No, se tilanne korjattiin nyt viikonloppuna, kun leivoin näitä herkkuja kolmeen kertaan, aina hiukan soveltaen reseptiä.
Kolmas kerta toden sanoi ja silloin tulikin parhaimmat. Tässä siis:

Välimeren muffinssit ala Emmi 12 kpl

1 prk (200g) kermaviiliä
2 kananmunaa
0,5 dl pestoa (itse suosin Pirkan vihreää pestoa tai voit toki tehdä peston myös itse)

1 dl juustoraastetta
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja kuutiona
1 dl tuoretta basilikaa silputtuna
0,5 dl kurpitsansiemeniä

2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kauraleseitä
2 tl leivinjauhetta

Lisäksi:
juustoraastetta tai kurpitsansiemeniä

Laita uuni lämpenemään 200c. Laita muffinssipellin koloihin paperivuoat, yhteensä 12 kpl.
Sekoita kulhossa kermaviili, munat ja pesto. Lisää juustoraaste, tomaatit, basilika ja siemenet, sekoita.
Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita kaikki nopeasti sekaisin.
Jaa taikina 12 vuokaan ja ripottele päälle joko juustoraastetta tai kurpitsansiemeniä.
Paista 200c n. 18-20 min, kunnes muffinssit ovat kauniin värisiä. Malta mielesi ja anna muffinssien jäähtyä hiukan ennen tarjoilua.

Ja nyt seuraa minun mielestä se hauskin osuus:
- Kaikki täyteaineet (juusto, tomaatti, basilika, siemenet) voit korvata haluamillasi.
Eli juustoraasteen vaikka fetajuustomuruilla tai homejuustolla. Aurinkokuivatut tomaatit ja siemenet kinkkukuutioilla ja katkaravuilla. Mausteeksi hiukan tilliä tms.
- Jos et välitä pestosta, korvaa se n.50 g sulatettua margariinia.
- Jos et laita taikinaa pestoa tai muuta kovin suolaista/mausteista, mausta taikinaa 0,5 tl suolaa ja rouhaisulla pippuria.

- Eli kertaukseksi vielä: kermaviili, munat, jauhot, leseet ja leivinjauhe ja jonkinlainen rasva on ohjeessa pysyvää, kaikkea muuta voit muokata mielesi mukaan!
- Tämä perusohje on niin mainio, että tätä tulee varmasti käytettyä usein ja aion kokeilla sitä seuraavaksi myös makeisiin leivonnaisiin.

Itse leivoin siis kolmenlaisia muffia. Ekaan satsiin laitoin margariinia, juustoa, kinkkua, oliiveja ja pippuria ja toiseen: margariinia, tomaattia, oliivia, basilikaa ja pippuria. Maistuvia olivat kyllä myös nämä, vaikka ihastuinkin eniten peston makuisiin.

Inkiväärirakkautta

2010-08-04T18:22:00.001+03:00

Inkivääri on mauste minun mieleen. En kuitenkaan oikein osaa sitä käyttää ruoissa, joten kun törmäsin tähän keitto-ohjeeseen erään ruokakaupan kanta-asiakaslehdessä, minun oli pakko ottaa ohje heti talteen. Ohjetta olen sen verran muokannut, että pienensin hiukan kasvisten määriä, koska määrät tuntuivat varsin suurille. Mutta ei hätää, tälläkin ohjeella keittoa tulee iso kattilallinen ja sitä riittää useammalle päivälle. Tämäkin keitto muuten vain paranee uudelleen lämmittäessä.

Inkiväärinen Bataattisosekeitto
iso kattilallinen

1 (600g) bataatti
2 sipulia
1 (400g) kukkakaali
n. 50 g inkivääriä
2 kasvisliemikuutiota
vettä
2 dl ruokakermaa
2 rkl tuoreita timjamin lehtiä
mustapippuria

Kuori ja paloittele bataatti, sipulit ja inkivääri. Paloittele myös kukkakaali ja laita kaikki kattilaan.
Murenna kasvisliemikuutiot päälle ja peitä kaikki vedellä.
Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes kasvikset ovat täysin kypsiä.
Lisää timjami ja kerma. Soseuta keitto.
Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Tarjoa keitto tuoreiden sämpylöiden tai näkkileivän kanssa.

Keiton kanssa tarjottavat sämpylät leivoin yhdellä perusohjeellani. Yleensä tykkään oikein rouheisista sämpylöistä, mutta nyt mieleni teki pehmeämpiä makuja. Näiden sämpylöiden salaisuus on maito, maitorahka, kauraleseet ja kompakti koko. Leivon sämpylät aina kuivahiivalla, koska sitä minulla on aina kaapissa, mutta luulen, että sämpylät onnistuvat yhtälailla tuoreella hiivalla. Tämän kokoisesta taikinasta sämpylöitä riittää pakasteeseen asti.

Emmin minisämpylät n. 25 isoa tai 50 pientä sämpylää

50 g voita
6 dl maitoa
1 prk (250g) maitorahkaa
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
ripaus sokeria
2 dl kauraleseitä
n. 12 dl vehnäjauhoja

Lisäksi n. 1,5 dl vehnäjauhoja leipomiseen

Sulata kattilassa voi ja lisää maito. Kuumenna seos kuumaksi n. 45 c asteiseksi.
Sekoita kulhossa kuivahiiva, suola, kauraleseet, ripaus sokeria ja n. puolet vehnäjauhoista.
Lisää kulhoon rasvamaitoseos ja sekoita. Lisää myös maitorahka ja loput jauhoista.
Vaivaa taikina käsin kimmoisaksi ja anna sen kohota leivinliinan alla n. puoli tuntia.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle. Vaivaa taikina uudelleen ja leivo siitä sitten pieniä sämpylöitä.
Laita uuni lämpenemään 250c.
Kohota sämpylät leivinpaperilla vuoratulla pellillä leivinliinan alla.
Voitele sämpylät maidolla ja paista niitä n. 5-10 min 250c kunnes sämpylät ovat kauniin värisiä.
Jäähdytä leivinliinan alla.

Huom! Jos leivot sämpylät tuorehiivasta, lämmitä maito silloin vain kädenlämpöiseksi ja sekoita hiiva nesteen joukkoon ennen kuivia aineita. Leivo muuten samoin kuin ohjeessa.

Hei muuten, olisiko vinkkejä mihin kaikkeen inkivääriä voisi laittaa?

Kesän ensimmäinen kakku

2010-08-01T14:43:00.003+03:00

Koska syksy lähestyy kovaa kyytiä, tuli minulle kiire tehdä kesän ensimmäinen kakku (tai ehkä tämä on enemmän torttu kuin kakku, mutta joka tapauksessa). Mielestäni kesään kuuluu mansikkakakut ja kaikki marjaisat viritelmät. Joten torilla käydessäni ostin marjoja myös kakkua varten.

Ohjeen nappasin jälleen uudesta kirjastani: Makeaa ja suolaista puutarhasta. Tokihan minä tuttuun tapaan ohjetta muokkailin, mutta pääkohdat ovat ennallaan. Tässä kakussa on se hyvä puoli, että pohjan voi tehdä hyvissä ajoin ennen tarjoilua. Eli jätetään ne kauppojen valmispohjat sinne kaupan hyllylle (vaikka kyllähän nekin ajaa asiansa joskus) ja tehdään pohja itse, koska tämä pohja on nopea ja helppo tehdä ja maistuu hyvälle.

Kesäkakku

Pohja
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
150 g huoneenlämpöistä margariinia
1 appelsiinin raastettu kuori
1 keskikokoisen appelsiinin mehu

Täyte
2,5 dl kasvirasvavalmistetta esim. Flora vispi
1 prk (200 g) ranskankermaa
n. 2 rkl sitruunamehua tai sitruslikööriä (esim. Cointreau)
1/2 dl sokeria

Päälle
vajaa 1/2 l mustikoita
vajaa litra mansikoita
vaahterasiirappia

Laita uuni lämpenemään 200c.
Mittaa kaikki pohjan aineet kulhoon ja sekoita taikinaksi käsin. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja taputtele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa uunissa noin 5-10 minuuttia eli kunnes pohja on kypsä ja kauniin värinen.
Anna pohjan jäähtyä kunnolla ennen täyttämistä.
Vatkaa vispi vaahdoksi ja lisää joukkoon ranskankerma ja jatka vatkaamista vielä hetki. Mausta seos sitruunamehulla tai liköörillä ja sokerilla ja levitä se torttupohjalle. Viimeistele kakku mustikoilla, mansikoilla ja valuta päälle lopuksi hiukan vaahterasiirappia.

Täällä jälleen

2010-07-30T16:26:00.005+03:00

ja syksy mielessäin.

Ok, meillä on vielä +26c astetta parhaillaan, mutta ilma tuntuu eilisen +35c jälkeen ihanan viileältä eli syksy on mun mielestä tuloillaan ;) Täällä sitä ainakin odotellaan kovasti.
Koska tänään oli vihdoin ja viimein alle +30 c astetta, uskalsin lämmittää uunin ja alkaa leipomaan. Edellisessä postauksessa lupailin jotain jännää, mutta nyt joudun tuottamaan pettymyksen ainakin Pomsikkaalle, koska ne jännät jutut saavat odottaa viileämpiä kelejä. Niihin hankkimani suklaat nimittäin sulivat kaappiin :/ Joten nyt leivoin sesongin mukaan ja aamulla suunnistin torille. Menin sinne hakemaan kirsikoita, mutta ne olivat juuri tänään huonoja, joten ostin mustikoita ja mansikoita. Mieleni olisi tehnyt ostaa myös kanttarelleja, lakkoja ja kaikkea. Kaikki näytti niin hyvälle.

Mustikoista teinkin sitten piirakan samalla ohjeella, jolla olisin tehnyt kirsikkapiirakan, jos olisin kirsikoita torilta saanut. Ohje sopii mainiosti mustikoillekkin ja mielestäni tämä on parasta murotaikinapohjaista mustikkapiirakkaa, jota olen syönyt. Se ei kaipaa kaverikseen edes vaniljajäätelöä/-kastiketta, vaikka eivät ne varmaan piirakkaa pahentaisikaan. Piirakan salaisuus on ricotta-juusto, joka tekee piirakasta ihanan täyteläistä ja kermaista.

Piirakan alkuperäinen ohje on peräisin uudesta hankinnastani: Makeaa ja suolaista puutarhasta-kokkailukirjasta.

Kirja on aivan loistava ja kuvat kauniita. Kirjan on kirjoittanut Sirpa Talka ja kuvat on kuvannut Arto Vuohelainen. Kirja on ilmestynyt tänä vuonna ja se on ehdottomasti tämän hetkinen suosikkini. Kirjassa seurataan puutarhan satoa ja ohjeita löytyy kevätkesän kasveista syyskesään eli kevään raparperista syksyn juureksiin. Suosittelen!

Mutta siis itse piirakkaan. Kirjassa piirakka on tehty karviaisista, minä haaveilin kirsikoista ja päädyin mustikoihin. Piirakkaan siis sopivat lähes kaikki marjat. Mansikkaa en siihen kuitenkaan pistäisi, koska mansikka on niin makea. Ohjetta olen hiukan alkuperäisestä muokannut.

Mustikka-Ricottapiirakka

Pohja
2 dl vehnäjauhoja
75 g margariinia
1 munankeltuainen
1/2 dl sokeria
ripaus suolaa

Täyte
500 g ricottajuustoa
2 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
3/4 dl sokeria
1 rkl perunajauhoja

Päälle
reilu 1/2 litraa tuoreita mustikoita

Sekoita kaikki pohjan aineet kulhossa käsin tai yleiskoneella. Muovaa taikina palloksi, kääri se kelmuun ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi.
Laita uuni kuumenemaan 220c.
Voitele piirakkavuoka. Kauli taikinasta ohut piirakkavuokaa hiukan suurempi levy venhäjauhojen avulla. Nosta taikina vuokaan ja painele se reunoille.
Sekoita täytteen aineet keskenään ja levitä täyte piirakkapohjalle ja levitä sen päälle mustikat. Painele mustikoita hiukan täytteeseen.
Nosta piirakka uunin alatasolle ja käännä lämpötila 200c. Paista piirakkaa 200c 30 min. Kun piirakka on valmis, sammuta uuni ja anna piirakan jäähtyä uunissa.

Lempparit meren takaa

2010-07-06T17:49:00.002+03:00

HIljaiseloa edelleen. Se on varmaan tämä kuumuus, kun ei oikein houkuttele leipoa tai tehdä juurikaan mitään. Muutama päivä sitten tein kuitenkin ikuisia lempparikeksejäni, joiden ohje ei ollutkaan vielä tänne päätynyt. Joten tässä tulee. Kekseihin käy valkoinen ja tumma suklaa. Monesti laitan kekseihin puolet ja puolet molempia. Uskon, että kekseihin käy myös perus maitosuklaa, jos ei tummasta välitä. Ohjeen olen löytänyt muistaakseni Maku-lehdestä, mutta olen sitä jälleen hiukan muokannut. Kuva on taas mitä on, kun oli huono valo, mutta kuvasta näkyy kuitenkin, että keksit ovat ihanan suklaisia ja appelsiinin kuorikin siellä seassa vilkkuu. Keksien rakenne on ihanan rapsakka, mutta ilmava, nams.

Ameriikan tuliaiset n. 25-30 kpl

200 g tummaa suklaata (tai valkoista tai mitä mielesi tekee)
2 appelsiinin kuoret raastettuna
200 g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1/2 tl vaniljasokeria
1 muna
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
4 dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpenemään 200c.
Pilko suklaa paloiksi. Suklaapalat saavat olla ronskisti rouhittuja. (Isot sattumat kekseissä on parasta!)
Pese appelsiinit ja raasta kuori.
Vatkaa kulhossa pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää joukkoon muna ja appelsiinin kuoriraaste.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan suklaarouheen kanssa.
Nosta ruokalusikalla taikinanokareita uunipellille leivinpaperin päälle (9 kpl/pelti) ja tasoita nokareiden huiput.
Paista 200c n. 10 min.
Nosta keksit jäähtymään ritilälle.

Seuraavaksi aionkin kokeilla aika jänniä keksejä, kunhan näiltä helteiltä ennätän. Niistä seuraavalla kerralla, jos vain saan ne onnistumaan.

Tässä ajassa

2010-06-27T13:46:00.000+03:00

Edellisestä kirjoittelusta on kuin huomaamatta kulunut jo lähes kolme viikkoa. Tässä ajassa onkin tapahtunut vaikka mitä, mutta kamera on ollut liikaa poissa käytöstä.

11. päivä valmistuin artenomiksi ja viikko sitten tätä tapahtumaa juhlittiin äitini järjestämissä juhlissa pohjoisessa. Oltiin Pikkujätkän kanssa kahdestaan autolla pohjoisessa viikon verran ja kotiuduttiin reissusta alku viikosta. Meno- ja tulomatkalla poikettiin kivoissa paikoissa kylässä, joten ajaminen ei käynyt liian yksitoikkoiseksi. Terkkuja vain kyläpaikkoihin!

Nyt kotiin paluun jälkeen tuntuu hiukan oudolle, kun ei ole mitään velvollisuuksia mihinkään. Ei paina päälle deadlinet eikä muutkaan. On sellainen olo, että mitäs sitä nyt. Jotain suunnitelmia minulla kyllä on, mutta niistä sitten lisää, kun ne varmistuvat, jos varmistuvat. Olen kuullut aiemmin juttuja siitä, että kun valmistuu jostain koulusta, alkaa kaipaamaan opintoihin takaisin. En uskonut, että minulle kävisi niin, mutta pakko kai se on myöntää, että kyllähän minä voisin opiskella vielä lisääkin. On niin paljon, mitä haluaisin vielä osata, vaikka seitsemän vuotta opiskelinkin.

Juhannusta ei meillä juhlittu. Ehkä asia on toisin ensi kesänä, kun meillä on oma piha ja ranta, jossa juhlia. Talo onkin edistynyt taas eteenpäin. Nyt anturat on valettu ja pian alkaa kivien latominen. Pikkuhiljaa talo alkaa näyttää talolta.

Tässä taloprojektissa minulla kyllä vielä riittää puuhaa. Vielä on valitsematta pintamateriaalit kaikkiin muihin tiloihin paitsi keittiöön. Valaistussuunnitelmakin on vielä vaiheessa. Eli ei tässä hommat lopu kesken.

Tässä kolmessa viikossa en ole juurikaan kokkaillut, leiponut tai tehnyt käsitöitäkään. Ei oo inspannu, outoa. Ehkä nyt kun alkaa arki taas muotoutumaan urilleen, löytyy aikaa ja intoa kokeilla uusia juttuja. Ja eihän sitä tiedä, että mitä sitä vielä keksii tai mistä itsensä löytää.

Huvin vuoksi

2010-06-07T16:34:00.004+03:00

Kokeiluja.
Ihan huvin vuoksi.
Kerrankin oli aikaa tehdä juuri sitä mitä haluaa.

Talosta ja sen vierestä

2010-06-06T13:36:00.022+03:00

Käytiin eilen tontilla katsomassa taloprojektin etenemistä. Minä en ollut käynyt tontilla kuin viimeksi syksyllä, joten oli kiva nähdä miten hommat on edenny. Tontilla on nyt tehty räjäytystöitä ja meille on ilmestynyt pihatie. Ens viikolla alkaa salaojitus ja muu pohjatyö. Muuten projekti on edennyt niin, että talon rungon kivitoimittaja ollaan valittu. Minä en ole oikeastaan osallistunut tuohon valintaan mitenkään vaan olen keskittynyt lähinnä sen unelmakeittiöni etsintään. Keittiö on mulle se tärkein juttu. Kilpailutan kolme eri keittiöfirmaa ja valitsen sopivimman meille. On siinäkin homma ja aika paljon eroaa eri keittiöfirmojen palvelu. Siitä voin kertoa myöhemmin lisää, sitten kun valinta on tehty.

Eilisellä tonttivierailulla minulla oli tarkoitus kuvata tonttia, jotta saadaan kuvia jokaisesta rakennusvaiheesta, mutta Pikkujätkä päätti toisin ja aika menikin sitten sen metsästykseen. Aiemmin, kun ollaan pidetty jätkää vapaana, on se pysytellyt lähellä tai ainakin kuuloetäisyyden päässä. Nytkin oli ensin nätisti, mutta sitten, kuvat ehkä puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa:

Sinne se meni. Jätkä juoksi pihatiemme alkuun asti, mutta palasi vielä heti takaisin ja minun olisi pitänyt tajuta ottaa se tässä vaiheessa kiinni, mutta enpä tajunnu.

Sitten jätkä ilmeisesti luuli, että on ok lähteä "vähän" kauemmas, ja sitten se meni taas. Alhaalla kuvissa jätkä juoksee tontin läpi menevää tietä rantaan päin ja katoaa puskiin. Ajattelin, että kohta se varmaan juoksee täysiä takaisin. Mutta eipä juossut.

No, meidän piti lähteä sitä sieltä hakemaan. Sieltä rannasta jätkä löytyikin. Sen jälkeen jätkä päätti vielä juosta naapurin pihalle, käydä haukkumassa siellä jotain (toivottavasti ei naapuria) ja sieltä sitten takaisin meidän tontille.

Ja seuraavaksi rapakkoon. Eli kaiken kukkuraksi se päätti vielä pyöriä mutalammikossa. Ja olikin sitten oikein tyytyväinen ja valmis kotimatkalle. Minä en ollut ihan niin tyytyväinen.

Se oli sitten viimeinen kerta tällä hetkellä, kun Pikkujätkä oli tontilla vapaana. Seuraavan kerran jätkä pääsee juoksemaan tuolla silloin, kun pihassa on aita. Ja aitahan rakennetaan vasta sitten, kun tontilla on talo eli aika kauan joutuu jätkä odottelemaan. Ois voinu vähän miettiä, että mitä teki.

Luulen, että osaksi Pikkujätkä meni menojaan siksi, että meillä on kotona jollakin tyttökoiralla lähistöllä juoksut ja jätkähän on siitä ihan sekaisin koko ajan. Ehkä jätkä lähti etsimään morsiantaan, kuka tietää.

Mutta nyt meillä onkin edessä hiukan tehokoulutusta. Täytyy ottaa johtajuus takaisin, ettei jätkä ala luulemaan liikoja itsestään.
Tai ainakaan enää enempää.

Syntistä suklaata?

2010-06-04T20:05:00.012+03:00

Miksi suklaasta sanotaan, että se on syntistä? Ai siksi, koska suklaa on hyvää?
No suklaa on hyvää. Se vain on. Lähes kaikki, missä on suklaata, maistuu minulle. En juurikaan syö suklaata sellaisenaan vaan kaiken kanssa ja kaiken seassa: jäätelöä, keksejä, lakritsisuklaata, pähkinäsuklaata, kakkuja... lista on loputon. Tällä kertaa suklaa löysi tiensä uunipellille browniessin muodossa. Syntistä tai ei, mutta ainakin suklaista.

Brownies 36 palaa

200 g taloussuklaata
200 g voita
4,5 dl sokeria
4 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3,5 dl mantelirouhetta

Tarjoiluun vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa.

- Laita uuni lämpenemään 175c.
- Sulata suklaa kulhossa vesihauteessa.
- Pilko voi pieniksi paloiksi ja lisää sulaneen suklaan sekaan. Sekoita, jotta voikin sulaa.
- Lisää sokeri ja anna jäähtyä 5-10 min.
- Lisää munat vatkaten suklaa-voi-sokeriseokseen.
- Sekoita loput aineet keskenään ja lisää ne seokseen. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista.
- Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
- Paista n. 20 min 175c. Leivonnaisen kuuluu jäädä sisältä tahmaiseksi. Leikkaa Brownies pieniksi neliöiksi.
- Tarjoa hiukan lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Yleensä en laskeskele tai mieti leipomuksieni kaloreita, mutta tässä reseptissä suklaan, sokerin ja voin määrä hiukan hirvitti, joten laskin reseptin kalorimäärän, joka osoittautui kuitenkin palaa kohti aika vähäiseksi. Yhdessä palassa on 175 kcal, joten parikin palaa tätä herkkua voi nauttia ilman suurempia tunnontuskia. Minulle maistuisi varmasti useampikin pala, mutta onneksi (?) migreenini ei kestä paljoa tummaa suklaata.

Vinkki:
Jos ei ole tarvetta isolle määrälle näitä herkkuja, pienemmän määrän leivonnaisia voi tehdä puolikkaalla annoksella taikinaa. Paista browniessit tuolloin esim. irtopohja- tai neliövuoassa. Muista voidella vuoka.

Ensisänky

2010-05-27T19:46:00.003+03:00

Olin luvannut ommella ystäväni tulevalle vauvalle ensisänkyyn pehmeät päälliset. Idea ja kankaat olivat olleet minulla jo viikkoja, mutta vasta tämän viikon tiistaina sain pehmusteen täysin valmiiksi. Kankaiksi valittiin vaalean ruskea nallekangas ja valkoinen vanukangas, koska haluttiin, että värit sopivat sekä tytölle että pojalle. Lisäksi ostettiin vielä nallekangasta vanumuodossa, josta ompelin muutaman peiton esim. lattialla leikkimiseen tai vaunuihin.

Olin kokeillut pehmusteen nellekankaaseen vaikka minkälaisia laskoksia ja rypytyksiä, mutta päädyin yksinkertaiseen ilmeeseen: vain pehmusteen nurkissa on laskoksia. Ommeltuani pehmusteen, en ollut siihen kuitenkaan täysin tyytyväinen. Mielestäni se kaipasi vielä Sitä jotain. Tiistaina kävinkin sitten hakemassa Näsilinnankadun Nappipuodista pitsinauhaa ja kas se viimeisteli pehmusteen mielestäni tosi kivan näköiseksi. Pitsi on kuin piste iin päälle. Vauvan äitikin oli pehmusteeseen tyytyväinen, kun sen kiikutin hänelle tiistaina iltasella.

Vauvakin oli sitten sängyn saatuaan sitä mieltä, että nyt sopii tulla, koska jo samana iltana ilmoitteli tulostaan ja eilen ystävälleni syntyi pikkuinen tyttö. <3 Onnea koko perheelle!

Vinkkejä ensisängyn ompelemiseen sain Emmiltä Hippu-blogista. Kiitos vielä Emmille.

Sateisena päivänä

2010-05-26T18:28:00.005+03:00

Sateisena päivänä minusta tuntuu, että saan enemmän aikaan kuin muina päivävinä. Tällaiset päivät ovat hyviä. Sataa vettä, mutta ei kaatamalla. Tihkuttaa eikä haittaa vaikka sateenvarjo jäi kotiin. Sataa, mutta ei ole silti kylmä. Tällaisesta kesästä minä tykkään.

Sateisena päivänä mieleni teki salaattia. Jotain raikasta ja samalla täyttävää. Ja siitä syntyi Sadepäivän salaatti. Salaatti on aika perussalaatti, mutta ah, aina niin hyvä.

Sadepäivän salaatti neljälle

Kahdenlaista salaattia esim. rucolaa ja frisee-salaattia
puolikas punasipuli
vajaa 250 g kirsikkatomaatteja
purkki latva-artisokan sydämiä
fetajuustoa öljymarinadissa
kourallinen siemeniä

- Huuhtele, kuivaa ja revi frisee- salaatti. Huuhtele ja kuivaa rucola.
- Suikaloi sipuli ohuiksi siivuiksi ja puolita kirsikkatomaatit.
- Valuta latva-artisokan sydämet ja puolita ne.
- Valuta fetajuusto.
- Asettele kaikki isolle lautaselle/ tarjottimelle ja ripottele päälle vielä siemenet ja fetajuuston öljymarinadia kastikkeeksi.

Vaikka salaatti olisi kuinka arkinen, on minusta ihanaa laittaa se tarjolle laakealle astialle. Kummasti ihan tavallinenkin salaatti maistuu heti paremmalle, kun se on kauniisti tarjolla.

Valkosuklaa-puolukkakakku

2010-05-25T19:07:00.009+03:00

Puolukka teema jatkuu leipomuksissani. Tällä kertaa laitoin puolukoita tuorejuustokakkuun. Ja koska puolukan kanssa sopii valkosuklaa, laitoin sitäkin mukaan. Kakussa yhdistyy jälleen puolukan kirpeys ja valkosuklaan makeus. Nam maistuu. Alkuperäinen kakun ohje on Maku-lehdestä, siinä käytettiin marjoina vadelmia ja ne tulivat kakun päälle hyydytettyinä, joten olen ohjetta muokkaillut.

Valkosuklaa-puolukkakakku

Pohja:

1 paketti (195 g) Muro-keksejä
50 g voita

Täyte:

4 liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua
200 g valkosuklaata
3 valkuaista
2 dl tomusokeria
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl vaniljasokeria

200 g puolukoita
ja 1 dl kuivattuja karpaloita (tai pelkästään 300 g puolukoita)

Päälle:

100 g puolukoita

- Pingota leivinpaperi irtopohjavuokaan.
- Murskaa keksit hienoksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Taputtele keksiseos tasaisesti vuoan pohjalle. Nosta vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.
- Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin 5 minuutiksi. Purista pehmenneistä liivatelehdistä liika vesi pois ja liota ne kiehuvaan sitruunamehuun.

- Sulata suklaa vesihauteessa.

- Vatkaa tuorejuuston joukkoon puolet tomusokerista ja vaniljasokeri. Lisää liivateseos ohuena nauhana samalla vatkaten. Vatkaa joukkoon valkosuklaa.

- Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi erillisessä astiassa ja lisää puolet tomusokerista vähitellen koko ajan voimakkaasti vatkaten. Lisää vaahto tuorejuustoseokseen muutamassa erässä nuolijalla nostellen, älä vatkaa.

- Laita keksipohjalle puolukat ja halutessa kuivattuja karpaloita. Jos et käytä karpaloita, lisää puolukoiden määrää. Kaada marjojen päälle täyte. Tasoita pinta. Peitä vuoka kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään seuraavaan päivään.

- Kun kakku on hyytynyt, koristele se vielä puolukoilla.

Tätä kakkua tuli testattua itseni lisäksi kolmella ennen kuin laitoin ohjeen tänne. Yksi koehenkilöistä ei kakusta tykännyt, mutta samainen henkilö ei tykkää myöskään valkosuklaasta, joten se mennee sen piikkiin. Minulle ja kahdelle muulle koemaistajalle kakku upposi.

Lintu, joka tykkäsi uida

2010-05-23T21:31:00.006+03:00

Torstaina palan sydämestäni vei musta lintu, joka oli ihan hassuna veteen.

Kesäkurpitsamuffinssit

2010-05-19T15:16:00.003+03:00

Tästä muffinssi ei ehkä voi enää parantua. Tammikuussa leivoin kesäkurpitsakakun ja nämä muffinssit on tehty sen kakun reseptillä. Poikkeuksena vain, että laitoin 2 tl leivinjauhetta 1,5 tl sijaan ja öljyn tilalla käytin leivontamargariinia. Muffinsseja paistoin n. 35 min 200c. Taikinasta tuli 10 ISOa muffinssia. Jujuna näissä muffinsseissa on se, että osa kuorrutteesta on muffinssin sisällä.

Kun muffinssit olivat jäähtyneet, poistin jokaisesta palasen lusikalla. Laitoin muffinssin sisälle lusikallisen kuorrutetta ja painoin palasen takaisin muffinssin päälle. Päälle levitin vielä kuorrutetta, joten täyttöaukkoa ei huomaa. Kakun ohjeella tehty kuorrute riitti juuri ja juuri kymmenen ison muffinssin täyttöön ja kuoruttamiseen. Jos haluaa kuorrutetta kunnolla muffinssien päälle, kannattaa tehdä puolitoista kertainen satsi.

Seuraavalla kerralla aion tehdä näitä pieniin leivosvuokiin. Nämä muffinssit on aika makeita, joten ehkä nämä ovat parhaimmillaan pieninä suupaloina (jotta niitä voi syödä kerralla monta ;P).

Voileipäkeksejä

2010-05-17T10:35:00.006+03:00

Taas leivoin keksejä, mutta vaihteeksi suolaisia. Nämä ovat tosi hyviä sellaisenaan ja varoitan, että näihin tulee himo. Ohje on Härkäpapua sarvista -kirjasta.

Pellavaiset voileipäkeksit

1 dl pellavansiemeniä
1,5 dl vettä

1,5 dl grahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl sokeria
1 tl suolaa
0,6 dl öljyä

Sekoita siemenet veteen ja anna liota tunti.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää öljy ja siemenet liotusvesineen. Sekoita taikina tasaiseksi palloksi ja kääräise se kelmuun. Laita jääkaappiin vetäytymään pariksi tunniksi tai yön yli.

Laita uuni lämpenemään 200c.

Jaa taikina kahteen osaan. Kauli kumpikin osa oman leivinpaperin päällä vajaan pellin kokoiseksi. Paksuus n. 2-3 mm.
Laikkaa taikinapyörällä tai veitsellä taikina paloiksi ja pistele haarukalla.
Paista uunin ylätasolla n. 10-15 min tai kunnes keksit tuoksuvat ja ovat saaneet vähän ruskeaa väriä.
Tarkkaile keksejä paistamisen loppuvaiheessa, koska palavat reunasta herkästi.

Ohjeella tulee keksejä vajaa kaksi pellillistä, joka on aika paljon kuten kuvasta voi nähdä. Ensimmäisellä kerralla voi tehdä puoli annosta taikinaa, jos vaikka ei tykkääkkään kekseistä, mitä kyllä hiukan epäilen :)

Puolukkamuffinssit

2010-05-15T14:24:00.008+03:00

Nyt on taas aikaa kokkailuun ja leipomiseen. Ja sen täydellisen muffinssin metsästys jatkuu. Nämä eilen leipomani ovat hyviä, oikein maukkaita, mutta enemmän ehkä marjapiirakan oloisia kuin muffinsseja. No joka tapauksessa maistuvia ovat ja teen näitä varmasti uudelleen. Näissä yhdistyy kaksi lempimakuani, kirpeä ja makea. Ja muffinssit sopivat täydellisesti hellepäiviin raikkautensa vuoksi.

Innoitus näihin muffinsseihin lähti yhden kivan kahvilan puolukka-valkosuklaakakusta, joka vie kielen mennessään. Ohje on alunperin Härkäpapua sarvista -kirjasta, mutta muutin ohjetta kaappien sisällön mukaan. Tässä siis oma ohjeeni.

Puolukkamuffinit n.12 kpl

2 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 dl kauraleseitä
1 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
0,5 dl öljyä
2 dl kermaa
200 g jäisiä puolukoita

(valkosuklaata kuorrutukseen)

Laita uuni lämpenemään 225c.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sekoita joukkoon öljy ja kerma. Lisää lopuksi puolukat.
Sekoita taikinaa vain sen verran, että ainekset on sekaisin. Taikina jää rakeiseksi.
Nosta taikinasta kahdella lusikalla nokareita muffinssivuokiin.
Paista muffinsseja uunin keskitasolla n. 13-15 min tai kunnes ne ovat kauniin ruskeita.

Vinkit:

Anna muffinssien jäähtyä ja kuorruta sulalla valkosuklaalla. Muffinssit maistuvat maukkaalle myös ilman kuorrutetta.

Käytä paistamisessa paperisten muffinssivuokien lisäksi esim. silikonista muffinssivuokaa, jotta muffinssit eivät leviä.

Muffinssit sopivat muna-allergisille ja jos vaihdat kerman esim. kauramaitoon, ne sopivat myös vegaaneille (ilman kuorrutetta).

Pikareissausta Pikkujätkän kanssa

2010-05-13T21:05:00.009+03:00

Reissattiin Pikkujätkän kanssa vajaan viikon sisällä Hämeenlinnassa, Rovaniemellä ja Sallassa. Mukavaa oli, mutta myös väsyttävää niinkuin reissaaminen aina. Pikkujätkä on jo konkari matkustaja ja junassa pitää seurata maisemia ja vartioida koko vaunua. Tulomatkalla nukuttiin yö makuuvaunussa, joten matka sujui rauhallisemmin.

Autolla matkustaminenkin on jo verissä. Pienestä pitäen Pikkujätkä on kulkenut mukanani kaikkialle ja automatkat taittuvat hyvin nukkuessa. Kuvassa jätkä on nukahtanut "serkkunsa" syliin. Tämä kuva olisi ollut täysin mahdoton pari kuukautta sitten, koska serkukset eivät oikein tulleet juttuun. Tällä reissulla yhteinen sävel ja leikit löytyivät vihdoin. Ja uskon, että tämä ystävyys kestää.

Reissussa jätkä pääsi vartioimaan myös tuttua pihaa. Nähtiin jäniksiä ja oravia. Ja hirvikin tien päällä.

Kun ollaan reissussa ja lomalla, pitää tietysti syödä hyvin, että jaksaa. Ukki grillasi jätkälle kalaa (no söi sitä muutkin) ja arvaatte varmaan mitä Pikkujätkä tykkäs? Mie ainakin tykkäsin ja se oli yksi loman kohokohta. Harvoin tuollaista ruokaa saa. nams.

Tähän loppuun yksi napotus. Pikkujätkä taitaa poseerauksen.
Ja kuvassa myös mummin aino-tossu, jota jätkä pienempänä vähän maisteli.

Harmaan sävyjä

2010-05-11T17:29:00.007+03:00

Olen aina ollut voimakkaiden värien ystävä, vaikka sitä ei minusta välttämättä ulospäin näy. Jokin outo pinttymä minussa on sanonut, että väri ei ole väri, ellei se ole voimakas. Ja harmaa ainakaan ei ole kaunis, sehän on "vain" harmaa.

Mutta nykyään huomaan kiinnittäväni huomiota yhä useammin murrettuihin sävyihin ja harmaaseen. Huomaan, että olen jo monta viikkoa lakannut kyntenikin harmaalla ja kaupoissa silmäni etsiytyy harmaisiin, valkoisiin ja beigen värisiin vaatteisiin. Jotain on tapahtumassa.
(Silti uskon, että musta on minun väri eli minua ei tulla näkemään muissa väreissä, ainakaan vielä.)

Viime viikolla kiireen ja tohinan keskellä oli hiukan aikaa mennä metsään. Sieltä löysin juuri niitä sävyjä, joita olen huomannut kaipaavani.
Ja kaiken tuon murretun seasta pilkistää keltaista ja kirkkaan vihreää. Se on parasta, nehän sopii kaikki yhteen.

Kevättä

2010-04-29T11:16:00.005+03:00

Ulkona on kolea ja sateinen ilma, ei yhtään keväinen. Mutta kävelyllä oli mukavaa siitä huolimatta. Ja löydettiinhän me Pikkujätkän kanssa se kevätkin sieltä polun varrelta. Mitä kukkia nämä on? Mulla ei ole viherpeukaloa, joten en näitä tunnista.

Täällä blogihiljaisuus jatkuu vielä ainakin ensi viikkoon. Kiirettä piisaa opintojen kanssa, mutta ensi viikolla pitäisi jo helpottaa ja sitten ehdin kokkailemaankin oikein ajan kanssa.

Kuvien laatu on huono, älkää välittäkö siitä. Taaskaan ei ollut kunnon kameraa mukana kävelyllä. Silloin, kun se on mukana, ei löydy mitään kuvattavaa ja toisinpäin. Nähtiin Pikkujäpän kans joku haukkakin yks päivä, mutta eihän sitä kukaan usko, kun ei ole kuvaa todisteena.

Keksejä keksejä

2010-04-10T15:05:00.009+03:00

Kun joku juttu jää päälle, niin se jää päälle kunnolla. Niin ainakin minulla nyt nuo keksit. Tällä viikolla on tullut leivottua kahdenlaisia, kolmansiakin meinasin, mutta tuli jo järki käteen: jos tätä menoa jatkuu, en mahdu kohta enää ovesta ulos.
Edellisen postauksen valkosuklaa-keksit leivoin jo viime viikolla eli siitähän on TOSI kauan aikaa ;)

Mutta siis kahdenlaisia tein. Kaurakarpalo-keksejä, joiden ohjetta en laita tänne, koska ne on tehty tavallisella kaurakeksiohjeella, johon lisäsin 2 dl kuivattuja karpaloita.

Joululahjaksi sain nuo ihanat karhu- ja oravamuotit. Niitä piti testata jo aikaa sitten, mutta se unohtui. En ole koskaan tainnut tehdä muita kaulittavia keksejä kuin joulupipareita, joten ohjeen löytäminen oli haaste. Millaiset olisivat hyviä.
Mutta yhdestä lempileipomisblogista löysin ohjeen. Täältä. Mansikkamäellä tämä ohje on käytetty, joten rohkaistuin kokeilemaan. Ja nämä on hyviä! Lisäsin taikinaan vanilja-aromia manteliaromin sijaan. Taikina on hiukan murenevaa, mutta tosi helppo leivottava. Kaulimisessa ei tarvi edes käyttää paljoa jauhoja ja taikina ei tartu pöytään. Tästä tuli kyllä mun lempi pikkuleipäresepti.

Mansikkamäen innoittamana päätin kokeilla koristella pikkuleipiä. Noh, eihän siitä mitään tullut. Koristelu räpellyksistä en julkaise kuvaa. Enkä niistä kyllä edes ottanut kuvia, kun olivat niin reppania. Mun on vain uskottava, että koristelu ei oo mun juttu ja jätettävä se taitavimmille. Tyydyn siis tästä lähtien vain ihailemaan toisten tekosia. Ja ehkä jatkan harjoittelua salaa :)

Kirpeän makeaa

2010-04-06T18:27:00.002+03:00

Idea näihin kekseihin lähti siitä, että mulla halutti kokeilla kuivattuja karpaloita ja mietin, että minkä kanssa ne toimisivat leipomuksessa.

Karpalon ja kinuskin liitto on kuin luotu taivaissa. Siitä päättelin, että karpalo sopisi varmasti hyvin yhteen myös makean valkosuklaan kanssa. Ja niin syntyivät nämä ihanan kirpakan makeat keksit.

Valkosuklaa-karpalocookies 18 kpl

3,5 dl vehnäjauhoja
150 g valkosuklaata
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
150 g voita/margariinia
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 kananmuna
1 dl kuivattuja karpaloita
2 rkl maitoa

- Laita uuni lämpenemään 200c.

- Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe, suola ja rouhittu valkosuklaa.

- Vaahdota toisessa kulhossa huoneenlämpöinen voi ja sokerit. Lisää kananmuna hyvin vatkaten.
Lisää sekaan kuivat aineet, karpalot ja maito. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

- Ota taikinasta kahdella ruokalusikalla nokareita pellille (9 kpl/pelti), paina nokareita hiukan matalaksi. Paista n. 10 min 200 c.

Vinkvink.
Kodin Kuvalehdessä oli tehty lähes vastaavia keksejä. Karpaloiden tilalla oli käytetty mustikkaa. Kaupoissa on nykyään aika laaja kirjo kuivattuja hedelmiä ja marjoja.

Mitähän kokeilisin seuraavaksi?

Synttärisankari

2010-04-05T10:35:00.004+03:00

Eilen meillä juhlittiin synttäreitä. Pikkujätkä täytti kokonaisen vuoden ja kuten kuvista huomaa, onhan se heti tosi isoa poikaa.
Nämä kuvat on otettu tänään, koska eilen herralla ei vaan napannu olla filmattavana, kun vissiin pukkas ikäkriisiä päälle.

Tästä kuvastahan ei yhtään arvaa, millä keinoin kuvat otettiin. Joku saattoi saada muutaman namin, että suostui pysymään paikoillaan. Ehkä ;)

Vuosi sitten eilen illalla olin saanut maailman ihanimman sähköpostin:
"No nyt!! Onneksi olkoon, teille on nyt täällä varattuna oikein suloinen ja ihana ja kaunis oma poika!"
Voi sitä riemun määrää ja jännitystä ja epäuskoa. Vaikka kello oli silloin jo paljon, eihän se uni silmiin tullut, kun niin jännitti ja ilostutti.
Ja nyt poika on jo vuoden ikäinen, kyllä se aika vaan menee nopeaa.

Eihän tästä jutusta tule nyt mitään, kun alan muistelemaan ja herkistelemään.

Tähän lopuksi vielä kuvaa Pikkujätkästä 2kk ja (ei enään niin) Pikkujätkästä 1v.
Sydän pakahtuu onnesta.

Kasvispiirakka 3

2010-04-04T13:22:00.009+03:00

Pinaatin himolle ei näy loppua ja siksi olikin luonnollista, että leipomani kasvispiirakka sisälsi jälleen tätä kyseistä herkkua.
Tämä piirakka on todella helppo tehdä. Idea tähän tuli Kotivinkissä olleesta piirakasta ja olemassa olevasta pinaatin himosta. Alkuperäistä ohjetta olen muokannut ja oikonut.
Ja maistuvaa tuli.

Pinaatti-fetajuustopiirakka

500 g voi- tai lehtitaikinaa
300 g pakastepinaattia
1 dl siemeniä esim. pinjansiemeniä tai siemensekoitusta
1 sipuli
1 rkl sitruunamehua
vajaa 1 tl rouhittua mustapippuria
200 g fetajuustoa
oliiviöljyä
kananmunaa voiteluun
seesaminsiemeniä piirakan päälle

- Sulata voitaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Sulata myös pinaatti ja valuta se hyvin. Painele pinaatista liika neste pois esim. lävikössä.

- Paahda pinjansiemenet kuivalla ja kuumalla pannulla muutama minuutti. Varo, etteivät ne pala.

- Laita uuni lämpenemään 225 c.

- Sekoita kulhossa silputtu sipuli, valutettu pinaatti, sitruunamehu, mustapippuri ja pinjansiemenet.

- Voitele irtopohjavuoka. Kauli taikina ohueksi. Leikkaa taikinasta reilusti vuokaa suurempi ympyrä ja aseta se vuokaan. Venytä taikina vuoan reunojen yli.

- Laita puolet pinaattiseoksesta vuokaan ja murusta puolet fetajuustosta päälle. Lisää loppu pinaattiseos ja fetajuusto. Pirskottele täytteiden päälle oliiviöljyä.

- Leikkaa taikinasta pohjan kokoinen levy kanneksi ja tiivistä saumat hyvin. Jos taikinaa jää yli, tee siitä piirakan reunoille nauha tai kanteen koristeita.

- Voitele piirakka kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Pistele vielä kanteen haarulla reikiä.

Paista n. 25 min 225 c.

Anna piirakan vetäytyä ja tarjoa haaleana.

Vielä ehtii

2010-04-03T18:22:00.009+03:00

Vielä sunnuntaina ja maanantaina on Tampereen taidemuseossa auki H.R. Giger: Art-Design-Film -elokuvaretrospektiivinäyttely klo 10-18.

Me käytiin katsomassa näyttely tänään ja oli siellä muutama muukin.
Luulen, että viimeiset päivät näyttelyissä ovat yhtä vilkkaita kuin ensimmäisetkin. Jotku vain ei koskaan opi menemään mihinkään ajoissa, tähän ryhmään kuulun minäkin, tai viimeisinä päivinä on mukavaa käydä katsomassa näyttely uudelleen.

Kuva.

Väenpaljoudesta huolimatta tykkäsin näyttelystä. Mies ei tykännyt, kun ei ollut niitä teoksia esillä, jotka on sen suosikkeja.

Luonnoskirjojen lyijykynäpiirrosten ohella kuvassa olevan Debbie Harryn kuvat pistivät tämän tytön huokailemaan ja tuntemaan itsensä aika pieneksi. Aivan mielettömiä.

Suosittelen, vielä ehtii!

Keltaista

2010-04-01T17:29:00.006+03:00

No niin, nyt se on sitten ohi, siis se muutto. Tai olihan se ohi jo viime lauantaina, mutta nyt olen saanut tavarat purettua ja laitettua omille uusille paikoilleen. Vielä pitäisi muutama hylly koota, mutta isoin hässäkkä on ohitettu ja voin taas rauhoittua.

Pääsiäinen on niitä harvoja juhlapyhiä, kun tykkään laittaa juhlaa myös kotiin. Suklaamunat on ostettu ja tiput kaivettu kaapista esiin. Rairuohon unohdin kasvattaa, mutta kivoilta ne tipuset näyttää myös puutarjottimella. Noita-mummot on myös pääsiäisemme vakiovieraat.

Kaupassa tuli kamala himo ostaa keltaisia kukkia. Jos vihreä on voimaväri, niin keltainen on oikea energiapommi.
Tulppaaneja olisi tehnyt mieli, mutta ne oli mielestäni törkeän kalliita, joten päädyin krysanteemiin ja hyvä niin. Se on kyllä kaunis ja kestää ehkä kauemmin kauniina kuin tulppaanit.

Viimeiset pari viikkoa on mennyt siis pakatessa ja purkaessa ja siivotessa ja järjestellessä. Ja kokkailut ja leipomukset on jääneet hyvin vähiin.
Mutta nyt pääsiäisenä aion ottaa vahingon takaisin, saas nähä mitä syntyy.

Makeaa pääsiäistä kaikille!

Hukassa edelleen

2010-03-21T16:35:00.006+02:00

...se täydellinen muffinssi.

Yritys numero 500 tänä viikonloppuna.
Mieskin sanoi, että aina noissa minun muffinsseissa on jotain outoa. Nyt oli maun lisäksi ulkonäkö ihan vialla.

Ainoa muffinssi, jonka onnistun leipomaan maistuvaksi on jo aiemmin postaamani Katin Napan ohjeesta muokattu leipomus. Mutta SE etsimäni on erilainen, se on täydellinen ja siihen haluan tehdä reseptin itse.

Ehkä se täydellinen muffinssi on sellainen leipomus, joka minulla ei vain onnistu.
Eikö kaikilla ole joku kompastuskivi? Minulla se taitaa olla muffinssien leipominen.

Ylempänä muffinssit, joissa on suklaata, kaakaota ja vaahtokarkkeja. Innoittajana toimi S'more-herkku.
Alemmissa muffinsseissa maapähkinävoita ja toffeeta. Alemmat olivat syötäviä, ylemmät ei niinkään.
Mutta molempiin on ideat jatkokehittelyä varten, niistä sitten seuraavassa muffinssi-jutussa.

Kasvispiirakka 2

2010-03-20T11:09:00.004+02:00

Minulla on aina sellaisia kausia, jolloin en saa joistain ruuista tarpeekseni. Tähän piirakkaan yhdistin tämän hetkiset "pakko saada joka päivä"-ruoat eli tuoreen pinaatin, vuohenjuuston ja latva-artisokan sydämet.
Nyt ei tietenkään ole kotimaisen pinaatin kausi, joten piirakassa käytin italialaista pinaattia. Pinaatti on pakattu n.100 g pakkaukseen, josta tähän menee puolet (voi laittaa toki kaikki, jos haluaa). Loput pinaatit voi laittaa salaattiin tai syödä leivän päällä, hyvää nams. Tuoreen pinaatin tilalla voisi yhtä hyvin käyttää pakastettua pinaattia, sulatettuna ja valutettuna.

Tämä piiras on nopea ja helppo tehdä eikä siihen tule montaakaan ainesta. Pohjana tällä kertaa tosi pikataikina. Ohje on muokattu Kodin kuvalehdestä napatusta ohjeesta.

Vuohenjuusto-kasvispiirakka

Pohja:

3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaurahiutaleita/ -leseitä
150 g margariinia
3 rkl vettä

Täyte:

2 dl kermaa/kermaviiliä
2 kananmunaa
tuoreita/ kuivattuja yrttejä esim. basilikaa, oreganoa tms.
pippuria
50-100 g tuoretta pinaattia
100 g kirsikkatomaatteja
purkki (240 g) latva-artisokan sydämiä
200 g vuohenjuustoa (/fetajuustoa/halloumia)
muutama aurinkokuivattu tomaatti

Laita uuni lämpenemään 200 c.
Sekoita kuivat aineet ja lisää joukkoon huoneenlämpöinen margariini ja vesi. Sekoita käsin tasaiseksi. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille.
Esipaista pohjaa 200 c 10 min.

Sekoita kerma ja munat. Lisää kuivattuja yrttejä ja pippuria makusi mukaan. Kaada seos piiraspohjan päälle. Levitä pinnalle huuhdotut pinaatinlehdet, halkaistut kirsikkatomaatit, puolitetut artisokan sydämet, viipaloitu vuohenjuusto ja viipaloidut aurinkokuivatut tomaatit.
Paista 200 c n. 20-30 min, kunnes kerma-munaseos on hyytynyt ja vuohenjuusto on saanut hiukan väriä.
Piirakka kannattaa tehdä laakeaan piirakkavuokaan. Jos sellaista ei kuitenkaan omista, niin tee piiras irtopohjavuokaan ja kypsennä 200 c ja n.30-40 min, jotta kerma-munaseos varmasti hyytyy. Piirakka on parhaimmillaan seuraavana päivänä, jolloin maut ovat tasaantuneet. Ja sen voi tarjoilla kylmänä tai lämmitettynä. Itse tykkään siitä enemmän kylmänä.
*muoks* mikrotin piirakan palaa muutaman minuutin ja söin sen rucolasalaatin ja siemenien kans. ja on muuten hyvää niinkin!

Aiemmassa kasvispiirakka-postauksessani kerroin, että en omista piirakkavuokaa, koska en koe sitä tarpeelliseksi. Nyt kuitenkin alan pyörtämään sanani ja aion hankkia perinteisen piirakkavuoan, koska joihinki piirakoihin se on vain parempi.
Ja muuten, jos vain aikaa on piirakkaa leipoessa, suosittelen tekemään piirakan pohjan aiemman kasvispiirakkani ohjeen mukaan, se on maistuvampi, mutta siihen tulee myös enemmän aineksia.

Siivet kantapäissä

2010-03-18T20:55:00.006+02:00

Ensi viikolla muutan kakkoskämpän tavarat Kotiin ja tällä viikolla aika onkin mennyt pitkälti tavaroita läpikäydessä ja ihmetellessä. Pakata olisi pitänyt, mutta aina se menee siihen, että alkaa selailemaan ja muistelemaan. Tässä käy kuitenkin niin kuin aina: muuttopäivää edeltävänä iltana huomaan, että kaikki on yhä levällään pakkaamatta ja teen paniikkipakkailut.

Yli kolme vuotta tässä kaupungissa on mennyt nopeaa. Ihmettelyn ohella tällä viikolla olen myös yrittänyt edistää opintojani, joiden takia tähän kaupunkiin alunperin tulinkin.
Kova kiire täältä on pois, vaikka kaikki on kesken.
Tuntuu kuin olisi siivet kantapäissä.

Vihreää

2010-03-11T12:23:00.006+02:00

Kevät!
Nyt se on virallisesti alkanut. Ainakin minun mielestä.

Aamulla on pikkupakkasta ja paleltaa. Iltapäivällä aurinko kivasti lämmittää ja huomaat, että päällä on liian paljon vaatetta. Räystäät tippuvat vettä ja lumi pehmenee nuoskaksi. Ei onneksi vielä loskaa, mutta melkein.
Eilen kävelyllä ollessani näin ensimmäiset pajunkissat. En ollut uskoa silmiäni, nyt jo!
Vaikka rakastan talvea, tämä talvi on ollut jotenkin vaikea. Kaunis täällä etelässäkin, mutta en ole oikein jaksanut ja siihen ei ole lumikaan auttanut. Nyt auringosta saa kummasti voimaa, tulee uudistuksen tunne ja vimma saada aikaan.
Useita vuosia minulla tuli aina keväisin jonkinlainen väsymys ja en tykännyt keväästä yhtään. Viime vuonna tuota olotilaa ei tullut enkä nyt osaa sitä pelätä. Luulen, että sitä ei tule nytkään, on sellainen olo.

Sain siskolta ystävänpäivälahjaksi yrttiruukut. Kylvin yrtit viime sunnuntaina ja joka aamu olen niitä sumuttanut vedellä. Minulla ei ole viherpeukaloa ja olenkin hiukan pelännyt yrttieni kohtaloa. Mutta jo tänään basilika pukkaa vihreää.
Vihreä on kyllä voimaväri. Ihanaa!

Viikonloppuna

2010-03-07T16:18:00.006+02:00

Sisko tuli torstaina kyläilemään muutamaksi päiväksi. Ohjelmassa oli perusjuttuja eli syömistä ja kaupungilla ja kaupoissa kiertelyä. Tietysti parasta oli yhdessä olo, höpöttely ja vain oleminen tekemättä mitään. Kun on kivaa, aika menee nopeaa ja sunnuntai/kotiinlähtö saapui aivan liian pian.

Perjantaina juhlittiin siskon synttäreitä muutama päivä myöhässä. Käytiin herkuttelemassa ja nautittiin ihanat drinksutkin.

Kuva

Syönnin jälkeen oli tosi ähky olo ja mentiin Makuunin kautta kotiin sulattelemaan. Vuokrattiin Up- Kohti korkeuksia. Oli kyllä hyvä elokuva. Tykkään animaatioista ja tässä oli hauska ja samalla koskettava tarina. Ihan kyynel vierähti loppupuolella. Ja elokuvassa on paljon koiria!!

Lauantaina käytiin shoppailemassa kylillä. Kuten kuvasta huomaa, tehtiin mahtavia löytöjä ;)

Shoppailun jälkeen on aina kamala nälkä ja niinpä me tuunattiin pakaste(margherita)pizzoista herkut. Päällä on vuohenjuustoa ja tomaattia. Uunista ulos tulon jälkeen päälle vielä rucolaa ja siemeniä, namnam. Mulla on nyt menossa joku rucola-kausi. Ja tässä se näkyy, tungen sitä joka paikkaan ja paljon.

Mutta siis oli mahtava viikonloppu! Pikkujätkä ja mie mennään sitten seuraavaksi kyläilemään siskon luona, en malta odottaa.

Niin muuten, Pikkujätkällä oli ollut mukava viikko työmaalla. Viikko oli mennyt autoa ajellessa ja maisemia ihaillessa. Eikä ollut kuulemma ollut ollenkaan kotiin ikävä, kun oli saanut touhuta ukkojen juttuja.

Tyttöpäivä

2010-03-03T20:16:00.011+02:00

PikkuJätkä lähti maanantaina miehen mukana työmaalle ja minähän olen ollut siitä lähtien aika hukassa. Kaksi päivää siivosin kuin hullu ja kolmantena onneksi tuli pelastus: tyttöpäivä kaupungilla!

Päivään kuului kahvittelua, syömistä ja kahvittelua ja tietysti syömisen ohella myös shoppailua. Tai ainakin yritystä shoppailla. Nyt kävikin sitten niin, ettei kumpikaan ostanut juuri mitään. Outoa, koska kuitenkin nähtiin vaikka mitä ihanaa. Ehkä tänään oli vain sellainen kerran vuoteen sattuva pihiyspäivä.

Käytiin mm. Ojakadulla Vintage Gardenissa, jossa tulen varmasti käymään uudelleen. Ihania koruja, vaatteita, asusteita ja kukkia!

Käytiin aika monessa kartan liikkeistä. Pyörrähdettiin myös Ilona kirpparilla ja Näsilinnankadun Fidassa, joka on paras Fida, jossa olen käynyt.

Kuvat

Design Boulevardissa on muuten kaupan Tord Boontjen valaisimia. Oi ne on niin mielettömiä, mie haluan!

Akateemisesta hain sitten ennen kotiin lähtöä iltaluettavaa, kun ei ole sitä pientä mua kiusaamassa. On minussa muuten nyt jotain vialla, koska Akateemisessa oli uusin Selvedge numero enkä mie ostanut sitä.

Tänään oli siis ihana tyttöpäivä. Kiitos seuranaiselle, oli mukavaa! Otetaan pian uusiksi :)

Laser 2

2010-03-01T20:17:00.005+02:00

Täällähän hehkutin jo aiemmin laserleikkausopintoviikostani. Nyt Tekstiiliverstaan sivuilla pyörii pieni kuvagalleria kyseiseltä viikolta. Siellä siis etusivulla alhaalla lisää kuvia siitä mitä leikkurilla voikaan tehdä. Käykääs vilkaisemassa.

Falafel-pylpyrät

2010-03-01T15:35:00.012+02:00

Vaikka en syö lihaa, olen aika laiska kokkailemaan soija- ja muita papukasvisruokia, joista saisi tarvittavia proteiineja. Kuitenkin tykkään tosi paljon lähes kaikenlaisista pavuista, joten päätin kokeilla tehdä itse falafel-pyöryköitä. Pyöryköihin ei tule kovin montaa ainetta ja taikinan tekokin on helppoa, jos vain omistaa monitoimikoneen. Pyöryköihin lisätään yleensä persiljaa ja korianteria. Korianterista en paljoa tykkää, mutta rohkeana laitoin sitä taikinaan ja tässä se toimii.

Perinteisesti falafel-pyörykät uppopaistetaan ja tarjoillaan pitaleivän välissä tahinin ja salaatin kera. Minä päätin paistaa falafelini pannulla ja tarjoilla sen rapean leivän, tomaatin ja tsatsikin kanssa. Maistui niinkin. Se oli napostelijalle täydellinen iltapala.

Emmin falafel- pylpyrät n. 24 kpl

2 prk ( a 380/230 g) Kiknerneitä
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl jauhettua juustokuminaa
2 rkl silputtua tuoretta persiljaa
1 rkl silputtua tuoretta korianteria
1 rkl vettä
1/2 tl leivinjauhetta
(noin 1 rkl vehnäjauhoja)
öljyä paistamiseen

-Huuhtele ja valuta kiknerneet. Laita ne monitoimikoneeseen. Anna koneen käydä kunnes kikherneet ovat jauhautuneet hienoksi.
-Lisää sipuli, valkosipuli, persilja, korianteri, juustokumina, leivinjauhe sekä 1 rkl vettä. Käytä konetta kunnes seos on karkeahkoa tahnaa. Peitä seos ja laita syrjään noin puoleksi tunniksi.

- Kuumenna pannulla öljyä. Muotoile ruokalusikallinen falafel-taikinaa pyörykäksi (ja paina se pannulla hieman kasaan). Paista pylpyröitä noin 3 minuuttia per puoli kunnes pinta on kauniin ruskea. Laita paistettu pylpyrä kuivumaan talouspaperin päälle. Tarjoile tsatsikin ja leivän kanssa.

Vinkit:
- Falafel-taikina ei saisi olla kovin kosteaa, koska silloin pyörykät eivät pysy koossa. Vehnäjauhoilla taikinan kosteutta voidaan säädellä. Paista koepyörykkä ennen vehnäjauhojen lisäämistä.
Itse en lisännyt jauhoja ollenkaan ja siksi falafelejäni ei voi kutsua pyöryköiksi tai pihveiksi. Ne on pylpyröitä. Ulkonäkö ei ole kaunein, mutta maku on juuri oikea.

Tsatsiki

1 prk ( a 200 g) Bulgarian ruokajogurttia
1/2 kurkku
2 pientä valkosipulinkynttä tai makusi mukaan
suolaa
mustapippuria
(tuoretta minttua)

-Pese kurkku hyvin ja raasta se karkealla terällä raasteeksi. Purista raasteesta ylimääräinen neste pois.
- Kuori ja raasta valkosipulinkynnet. Yhdistä raasteet jogurttiin ja mausta suolalla ja pippurilla. Halutessasi lisää tuoretta minttua.

Kaikki tsatsiki ei kulu pylpyröiden kanssa. Lopun voi syödä esim. leivän päällä tai salaatin kera. Valkosipulin kanssa saa olla tarkkana. Minä rakastan valkosipulia, mutta oli hilkulla, ettei tsatsikiini tullut sitä liikaa. Kaapissani oli isoja valkosipulinkynsiä, joita laitoin kaksi, vaikka yksikin olisi riittänyt. Nyt suu palaa ja huomenna kukaan ei halua jutella minulle :)

Tuhtia purtavaa

2010-02-20T16:57:00.010+02:00

Herkkusuun lauantai jatkuu.
Mie en tykkää Hesen tai muiden vastaavien pikaruokaketjujen hamppareista, mutta itsetehdyille hampurilaisille en sano ei (enkä muuten myöskään New York-ravintolan).

Sain joululahjaksi pienen kasvisruokakirjan, jonka innoittamana tein papuburgereita. Ohjetta muokkasin hiukan, mutta ajatus on sama.

Papuburger 4 tosi isoa pihviä

1 tl juustokuminaa
1 tl kuivattua basilikaa
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
100 g herkkusieniä (= n. 2 isoa jumboherkkusientä)
500 g papuja (esim. 250 g kidneypapuja ja 250 g valkoisia papuja)
tuoretta basilikaa
suolaa ja pippuria
vehnäjauhoja jauhottamiseen
öljyä paistamiseen

- Kuumenna öljyä paistinpannussa ja lisää silputtu sipuli, juustokumina ja kuivattu basilika. Kuullota sipuli pehmeäksi ja lisää valkosipuli ja sienet. Jatka paistamista keskilämmöllä n. 5 min tai kunnes kaikki sienistä irtoava neste on haihtunut.
- Huuhtele pavut. Laita ne kulhoon ja soseuta ne haarukalla. Lisää sekaan sieniseos, silputtu tuore basilika ja mausta suolalla ja pippurilla.
- Jaa papuseos neljään osaan. Jauhota ne kevyesti vehnäjauhoilla ja muotoile pihveiksi. Paista reilussa öljyssä paisinpannulla kaksi kerrallaan n.4min per puoli. Anna pihvien paistua rauhassa, jotteivat ne hajoa.

Hampurilaissämpylän väliin pihvin lisäksi laitoin jääsalaattia, tomaattia, punasipulia, ketsuppia ja hampurilaiskastiketta. Pihvin päälle paistoin kuumalla pannulla vuohenjuustoviipaleen. Hampurilaisen seurana tarjosin lohkoperunoita.

Tämä ateria oli otsikon veroinen: tuhtia purtavaa ja nälkä todellakin lähti.

Herkkusuun lauantai

2010-02-20T11:28:00.010+02:00

Tämä herkku on nimeltään Lamington ja se on kotoisin Australiasta. Lamingtoneista on olemassa kymmeniä ja taas kymmeniä eri versioita, tässä omani.

Lamingtons 28 kpl

Pohja:

2 cup vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1/2 cup (n. 115 g) suolatonta voita, huoneenlämpöisenä
3/4 cup sokeria
2 munaa
1 tl vaniljauutetta
1/2 cup maitoa

(1 cup on eri maissa eri kokoinen, tässä reseptissä 1 cup = 250 ml)

- Laita uuni lämpenemään 180 c. Voitele tai laita leivinpaperi 20 x 30 cm vuokaan.
- Sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe.
- Vaahdota voi ja sokeri vaahdoksi.
- Lisää munat yksitellen ja sekoita.
- Lisää vaniljauute.
- Lisää jauhoseosta ja maitoa vuorotellen, sekoita vatkaimella.
- Kaada taikina vuokaan. Taikina on aika jämäkkää, levitä se nuolijan avulla tasaisesti vuokaan.
- Paista 180 c n.30 min. Kokeile hammastikun avulla kypsyys.
Puhdas tikku= kypsä kakku.

Täyte:

Mansikka-vadelmahilloa tai muuta hilloa maun mukaan
1 dl kermaa vaahdotettuna

- Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista ja täyttämistä.
- Leikkaa jäähtynyt kakku 28 osaan.
- Halkaise jokainen osa ja laita sisälle hilloa ja kermavaahtoa. Paina kansi päälle ja nosta kakkuset jääkaappiin vetäytymään muutamaksi tunniksi/ yön yli.

Kuorrute:

3 dl kermaa
200 g tummaa suklaata
200 g kookoshiutaleita

- Lämmitä kerma pinnoitetussa kattilassa lähes kiehuvaksi.
- Nosta kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon paloiteltu suklaa.
- Sekoita kunnes suklaa on sulanut joukkoon.
- Anna jäähtyä hetki.

- Laita työpöydälle linjasto. Kaikki tarvittava vierekkäin: leivokset, suklaakuorrute, kookoshiutaleet lautaselle ja lopuksi ritilä, jonka alle paperia.
- Dippaa jokainen leivos suklaassa haarukoiden avulla, leivos saa imeä kuorrutetta kunnolla itseensä.
- Pyöritä leivos kookoshiutaleissa.
- Laita "kuivumaan" ritilän päälle.

Vinkit:
- Kakkupohja on aika haurasta, ole varovainen leikatessa, ettei se murennu.
- Anna leivosten vetäytyä kylmässä tarpeeksi kauan ennen kuorruttamista. Kunnolla vetäytyneet leivokset eivät hajoa kuorrutteuiskentelussa.
- Voit koristella leivokset myös nonparelleilla tms, jos et tykkää kookoksesta.

Unelmalounas

2010-02-19T18:16:00.006+02:00

Sushi on mielestäni tajuttoman hyvää yksinkertaisuudessaan. Viimeksi olin syönyt sushia Helsingissä Raku Ya:ssa. Se päivällinen on edelleen mahtavin nauttimani ateria. Tunnelma, ruoka ja seura oli täydellistä, ja uskon, että sitä kokemusta on aika vaikea peitota.

Tänään kävin lounaalla Tampereella Maruseki:ssa. Sushi oli hyvää ja seura loistavaa, kiitos.
Mielestäni Marusekin tunnelma ei kuitenkaan yltänyt Raku Yan tasolle, mutta tunnelma on varmasti toinen lounasajan ulkopuolella.

Syötiin kumpikin, lounasseura ja mie, Sushilounas G (yllä kuvassa).
Lounaan päälle nautin Umeshu-luumuviiniä. Umeshu on liköörintyylistä ja voimakkaasti hedelmäistä. Mielestäni se on aivan ihanaa runsaiden jäiden kera.
Kävinkin sitten lounaan jälkeen etsimässä kyseistä juomaa Alkosta, mutta sain kuulla, että Umeshu on tilaustuote. Jäi luumuviinit sitten tilaamatta, koska minulla ei välttämättä olisi käyttöä kuudelle litralle Umeshua, mikä oli minimi tilausmäärä.
Tai voisihan sitä tuollaisen satsitkin tilata. Ei kait se pilalle mene vanhetessaan.

Ystävälle

2010-02-15T21:11:00.011+02:00

Sunnuntaina Ystävänpäivänä Ystävälle syntyi Cookie Ballseja.
Nämä on jo maailmalla ja kai Suomessakin vanha juttu, mutta minulle mukava uutuus. Näin näitä jossakin leipomisblogissa ja halusin kokeilla itsekkin. Itse en ole kovin taitava koristelussa, joten sydän-nonparellit riittivät koristamaan nämä makeat.

Tuplasuklaa Cookie Balls n. 15 kpl

175 g Tuplaunelma Tuplasuklaa Dominoja (tai muita dominoja makusi mukaan)
100 g (puoli purkkia) Sunnuntai Vaniljaa
100 g suklaata, tummaa tai valkoista

- Jauha keksit murusiksi monitoimikoneella.
(Minä en jaksanut monitoimikonetta kaapista kaivaa esiin vaan jauhoin keksit murusiksi puukauhalla kulhossa. Hyvin onnistui silläkin. Perunanuija voisi olla myös kätevä.)
- Sekoita murusten joukkoon Sunnuntai Vanilja ja muotoile seoksesta palloja käsin. Laita pallot kovettumaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi.
- Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Kun pallot ovat jähmettyneet, kuorruta ne suklaalla ja koristele nonpareilla tms.
- Laita kuorrutetut pallot jääkaappiin jähmettymään ja tarjoa ystävälle kahvin kera.

Suklaalla kuorruttamisessa kätevänä apuna minulla oli puinen grillaustikku, jonka päähän pistin pallon ja dippasin sen sitten suklaaseen. Haarukan avulla sain pallon tikusta irti siististi. Kuorruttamiseen on kai monta hyvää konstia, tuo grillaustikku oli minulle sopiva ja suklaata ei mennyt mielestäni paljoa "hukkaan" tällä tavoin.

Täällä ystävälle oli leivottu toisenlainen versio Ballsseista, nuitakin täytyy kyllä testata piakoin. Täällä mm. uskomattomia koristelusuorituksia ja lisää erilaisia versioita pienestä suklaapalloherkusta ja monesta muustakin.

Ihanaa Ystävänpäivää (sehän on joka päivä)!

Laser

2010-02-14T09:18:00.016+02:00

Yksi parhaimmista opintoviikoista ikinä.
Kiitos Beate Gegenwart ja Tekstiiliverstas!

Talo, arvoitus minulle

2010-02-06T22:08:00.007+02:00

Eipä ole tullut puhutta täällä meidän tulevasta talosta mitään sitten syksyn.
Hmm.. nyt ajattelin muutaman sanasen puhua.

Taloprojekti on edennyt hitaasti, mutta varmasti. Tänään tavattiin arkkitehti ja talon piirustukset alkaa olemaan viimeistä viivaa vaille valmiina. En ole ennen joutunut miettimään räystään väriä tai lämminvesivaraajaa, tänään jouduin. Mielenkiintoista.

Nyt alkaa tulemaan myös pieni paniikki. Kohta (no ei ihan heti) pitää alkaa oikeasti päättämään millaisen keittiön haluan ja minkä värinen se lattia nyt sitten tulee olemaan. Tykkään niin monista asioista, mutta en kuitenkaan. Kamalaa, ja olen niin huono tekemään päätöksiä tai niin ainakin luulen.

Tänään päätin talon ja räystäiden värin. Eihän ne päätökset lopullisia ole välttämättä, mutta kun oli pakko sanoa värejä lupahakemuksia varten, sieltä ne värit vain suusta putkahtelivat. Osasin myös kertoa millaiset ikkunat halua ja varsinkin sen, mitä en halua.

Yllätyin itsekkin, ehkä minä sittenkin tiedän mitä haluan. En vain osaa sitä sanoa kuin vasta sitten, kun on pakko.

Syksyisessä jutussani lupasin julkaista kuvaa talosta sitten kun valinta on tehty. Tässä aika raakaversio, mutta antaa se kuitenkin osviittaa siitä mitä on tulevan.

Haaste

2010-02-03T17:14:00.003+02:00

Ansku lähetti haasteen.

Eli homman nimi on tämä:
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Minun neljäs kansio oli täynnä kuvia pikku jätkästä. Tähän kansioon olen yrittänyt kerätä otoksia joka kuukaudelta ja kuvista sitten teettää kirjasen, kun kaveri on täyskasvuinen. Kuva on aika huonolaatuinen, mutta näkyyhän siinä nappisilmät ja pikku nenä. Kuva on otettu 2.6.09 eli pikku kaveri on haettu kotiin eilen ja kaikki oli uutta ja jännää. Ihmeen pian (heti) jätkä asettui taloksi eikä itkenyt tai arastellut ollenkaan. Kamera kävi silloin koko ajan, nyt olen jo hiukan rauhoittunut.
iih, onpa se jätkä ollut kyllä pikkuinen!

Minä puolestani haastan Pomsikkaan, E:n, Hannan ja isoinpapun.