Hassua, ihanaa ja hiukan noloakin on löytää kotikaupungistaan itselle ihan uusia paikkoja. Minulla ei ollut ollut mitään tietoa siitä, kuinka kaunis puisto täällä on olemassa. Siellä tulen käymään varmasti useasti. Puistossa on mm.vanhoja puita, vanhoja rakennuksia, vesimaisema ja ruusutarha. Ja rauhaa.
Puistoon minut ja Pikkujätkän tutustutti toinen musta pariskunta. Alapuolella kuvassa Pikkujätkän kanssa karvaisempi puolisko pariskunnasta.
Pikkujätkä sai siis uuden karvakaverin. Alun pienen kärhämän jälkeen löytyi yhteinen sävel: Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Tällaisia päiviä minulle enemmän, kiitos.
5 kommenttia:
Voi noita peppuja.... :D
apua, näyttää että crino katsoo kieroon! oonko niin sokea tälle omalle koiralle, etten oo huomannu :D
mut kivoja kuvia silti.
eikä näytä, höpöhöpö :)
muissa ottamissani kuvissa nää kaverukset oli vielä enemmän tärähtäneitä ;)
Voi hitsi että nauroin noille "strutsi"kuville... :D
Olen varma, että täältä omaltakin paikkakunnalta löytyisi sellaisia pieniä paratiiseja, joissa en koskaan ole käynyt. Pitäisi kai lähteä ihan varta vasten outoihin paikkoihin kiertelemään. Tosin tuollaisia upeita puistoja en usko täällä olevan, kun on niin pieni paikkakunta kyseessä.
Ansku, hihii, joo on nuo karvakamut sellaisia veijareita, joille saa nauraa monta kertaa päivässä. siksi ne onki niin ihania, päivän piristys :)
mieki innostuin tuosta puistosta ja aionkin nyt kiertää enemmän tätä kaupunkia. ties mistä kivasta oon jäänyt paitsi, kun en oo vain tiennyt. teillä näyttäis olevan siellä ihania satumetsiä ja "kummitustaloja" ainakin :)
Lähetä kommentti