Jouluneulomisia 2

Rannekkeiden lisäksi neuloin kuusen alle muutaman huivin. Neuloin huivit pyöröpuikoilla lenkeiksi eli huivilla ei ole päitä vaan se on yksi iso rinkula, jonka voi pukea päällensä joko kieputtaen sen kaulan ympärille muutaman kerran tai sitten vaikka suojaamaan osin päätä ja osin kaulaa.

Tykkäsin neuloa näitä huiveja. Mallikerta on yksinkertainen pitsimalli, joka toistuu koko huivin matkalla. Eli näissäkin, kuten rannekkeissa, koko pinta on kuviollinen.

Lankoina minulla oli Kunstgarn harmaa 01, Zauberball punaoranssi 1874 ja Zauberball sininen 1535. Sininen ja punainen olivat toivevärejä. Enpä ollut aiemmin ajatellutkaan kuinka vaikeaa on valita lankakaupasta toisen toiveiden mukaan sävyjä. Kaikilla on kuitenkin oma värikarttansa ja -silmänsä, joka vaikeuttaa värien valintaa toisen maun mukaan. En ehkä ihan onnistunut "oikean" värisiä lankoja valitsemaan, mutta toivon, että huivit tulevat käyttöön silti.

Tuo harmaa huivi oli testikappale ja se päätyi omaan käyttöön. Neuloin huivin ensin liian vähällä silmukkamäärällä ja siitä tuli omituisen pituinen. Aikani sen kanssa tappelin ja yritin mallata kaulaan, mutta se oli väärän pituinen ja sillä selvä. Neuloinkin sen sitten uudestaan suuremmalla silmukkamäärällä. Arvasin jo etukäteen, että tuosta purkamisesta ja uudelleen neulomisesta lanka ei tule tykkäämään. Ja aika takkuista se purkaminen välillä olikin ja langan pinta kärsi purkamisesta hiukan.

Mutta lopulta sain huivista oikeanlaisen ja oikean pituisen. Purkamista en kyllä suosittele, tämä on sellainen lanka, josta neulotaan kerralla valmista. Langasta olen aiemmin neulonut ensimmäisen Baktukseni, edellisen postaukseni ensimmäisessä kuvassa on pieni vilahdus siitä.

Rakastan tätä lankaa ja tuota sävyä. Nyt minulla on jo kaksi huivia siitä. Vieläköhän voisin neuloa itselleni yhden lisää? Idea on jo olemassa.

Jouluneulomisia

Nyt, kun joulu meni jo, on aika kurkistaa mitä pukin konttiin neuloin. Innostuin marraskuussa neulontalangoista ennen näkemättömällä tavalla. Lankojen ja bambupuikkojen myötä  neulomishuuma oli tässä talossa huipussaan ennen joulua ja luulen, että se on tullut tänne jäädäkseen, siis se huuma.

Pukin konttiin neuloin useita pareja rannekkeita ja kaikista tuli lähes samanlaiset langan laatua ja väriä lukuun ottamatta. Lankana käytin niin eri paksuisia alpakkalankoja kuin ihan sukkalankaa. Rannekkeiden kuviopinta on mielestäni todella kaunis ja sopiva rannekkeisiin, joten miksipä sitä hyvää mallia vaihtamaan toiseen joka neulontakerralla. Luulisi, että rannekkeita olisi ollut tylsä neuloa niin monet samanlaiset, mutta ehei, aion neuloa sellaiset vielä ainakin itselleni ja äidilleni.

Liukuhihnatyöskentelyssä oli se hyvä puoli, että sain siinä tarvitsemaani harjoitusta neulontaan. Huomasin, että neulontajälki parani huomattavasti jokaisen rannekeparin myötä ja opin hallitsemaan käsialaa itse enkä neulonut vain sitä mitä tuli. Nyt myös uskon, että osaan tehdä muutakin kuin vain oikeaa ja nurjaa silmukkaa.

Rannekkeissa käyttämäni mallikerran sain Ystävältäni, kiitos! Jouduin hieman kikkailemaan mallikerran koon kanssa riippuen langan paksuudesta. Osaan rannekkeista suurensin mallikertaa ja osassa käytin sitä ihan sellaisenaan. Mallikerrasta muodostui kaunis jatkuva kuviopinta niin vaaka- kuin pystysuunnassa. Tykkään itse juurikin tällaisista jatkuvista kuviopinnoista kaikissa tekstiileissä.

Jokaisen rannekeparin mukaan laitoin pesuohjeet. Kirjoitin ne paperille ja sidoin nyörillä kiinni rannekkeisiin. (Yhdestä parista ohje taisi unohtua, saat sen minulta, kun nähdään.)

Ja tässä rannekkeet koekäytössä. Ainakin tämä lahjan saaja taisi tykätä lahjastaan.

Pakkaspäivänä

25 astetta pakkasta ja viima siihen päälle alkaa minustakin tuntua kylmälle, ainakin kasvoissa. Silti oli "pakko" mennä metsään ja jäälle.
Siellä on hyvä olla.

Rauhallista Joulua

Cookiet on leivottu, lahjat paketoitu, auto melkein pakattu ja kohta startataan joulun viettoon.
Rauhaisaa Joulua kaikille!

Rommin tuoksuista joulua

Tarkoituksenani oli leipoa viemisiä pohjoisen reissulle.
Ajattelin, että haluan tehdä jouluisia cookieita ja sain inspiksien Rachel Allenin jouluohjelmasta. Siinä Rachel teki hedelmäkakkua, jonka hedelmät hän marinoi viskissä. Tästä (viskistä) innostuneena päätin tehdä cookieita, joihin tulee kuivattuja hedelmiä ja jotain alkoholia. En osannut sitten päättää, että mitä hedelmiä ja muita tykötarpeita laitan kekseihin, joten päädyin laittamaan kuivattuja aprikooseja, suklaata, pähkinöitä ja rommia.

Ok, myönnän, että saatoin "hiukan" innostua, mutta eihän tuosta yhtälöstä voi tulla pahaa? Ja eihän siitä tullutkaan, vaan ihanan rommista ja suklaista. Maku vivahtaa mielestäni hiukan Fazerin Da Capoon rommin ja tumman suklaan ansiosta.

Rommiset suklaacookiet n.30 kpl

Tarvitset:
100 g kuivattuja hedelmiä esim. aprikooseja
2 rkl tummaa rommia

Silppua kuivatut hedelmät pieniksi ja laita ne astiaan. Pirskottele päälle rommi, peitä kelmulla ja laita kylmään muutamaksi tunniksi/yön yli.

Lisäksi tarvitset:
2 dl pähkinöitä esim. pekaani
150 g talous/tummaa suklaata

3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl inkivääriä
ripaus suolaa

100 g voita
1 dl fariinisokeria
1 kananmuna

Rouhi pähkinät ja suklaa pienemmiksi.
Sekoita jauhot ja mausteet keskenään.
Vatkaa voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna vatkaten.
Lisää lopuksi kuivat aineet, rouheet ja marinoituneet hedelmät.
Pyöräytä taikina pötköksi kelmun sisään. Laita jääkaappiin muutamaksi tunniksi/yön yli.

Laita uuni lämpenemään 200c.
Ota taikina kelmusta ja leikkaa siitä viipaleita tai vaihtoehtoisesti pyöritä taikinasta pieniä palloja pellille leivinpaperin päälle ja paina ne sitten cookien muotoon. Pellille voit laittaa 12 kappaletta paistumaan kerralla, nämä cookiet eivät leviä uunissa. Paista 200c n. 10-12 minuuttia.

Näihin(kin) cookieihin voi soveltaa omia mieltymyksiään. Laita aprikoosin tilalle esim taateleita tai rusinoita, pähkinöiksi hasselia, mantelia tai saksanpähkinää. Suklaatakin voi säätää tai ainakin sen määrää, ehkä 100 grammaa riittäisi 150 gramman sijaan? Kovin mietoa suklaata en tähän laittaisi, koska luulen, että mieto suklaa ei maistuisi rommin alta millekkään.

Päivänvalo karkasi ja samalla todelliset värit, kun yritin kuvata cookieita.
Kuvassa oikealla Rommisia suklaacookieita ja vasemmalla Karpalocookieita, jotka tein tutulla ohjeella, mutta ilman valkosuklaata. Suklaan tilalle laitoin 150 grammaa pekaanipähkinöitä. Nams, toimii näinkin.

Rommin tuoksuista Joulun odotusta!

Lahjaostoksilla

Joulukuu on myyjäisten ja lahjahankintojen aikaa. Viime viikonloppuna kävin Hämeenlinnassa perinteisessä Wetterhoffin Korttelijoulussa. Tapahtuma on järjestetty ties kuinka monena vuonna, mutta minä onnistuin menemään sinne nyt ensimmäistä kertaa. Olin kai hiukan off-asennossa shoppailuinnon suhteen, koska en ostanut juuri mitään.

Kuva: Onnia Fabric

Ihan tyhjin käsin en myyjäisistä lähtenyt vaan ostin itselle joululahjaksi ihanan mustavalkoisen pöytäkellon, joka on kuvassa vasemmalla. Meillä on kotona tällä hetkellä niin hämärää, että kuvaaminen on mahdotonta, siksi lainasin kuvan Onnia Fabricilta.

Tänään kävin katsomassa Verkarannan Joulutorin tarjonnan.

Ihmisiä oli jo aika paljon liikkeellä yhdentoista aikaan, mutta sekaan mahtui mukavasti. Myynnissä oli niin keramiikkaa, vaatteita, asusteita, sisustustuotteita kuin joulukoristeitakin.

Ison salin perältä löysin tutut kasvot. Myös Onnia Fabric on mukana Joulutorilla.

Onnia Fabricin Annilla on myynnissä pöytä- ja seinäkellojen lisäksi muun muassa erilaisia ranne- ja kaulakoruja sekä kirjoja, jotka sopivat esimerkiksi luonnos-, päivä- tai vieraskirjaksi. Uusina tuotteina mukana on myös sisustustyynyjä. Kaikissa tuotteissa on käytetty käytöstä poistettua tekstiiliä ja siten on annettu vanhalle tekstiilille uusi elämä.

Onnia Fabricin Anni ja muut Joulutorin myyjät ovat myymässä tuotteitaan Verkarannassa vielä sunnuntaihin asti. Joulutori on avoinna pe-su klo 10.00 -18.00.

Vinkkinä viikonlopulle muutakin:
Tampereella on tänä viikonloppuna myös LateNightShopping -viikonloppu. Useat ihanat myymälät ovat  venyttäneet aukioloaikojaan, jotta hampaita ei tarvitse kiristellä jouluruuhkissa.  Mukana muun muassa Design Boulevard ja Vintage Garden.
Minäkin kävin Design Boulevardissa pyörähtämässä tänään aamupäivällä ja jotain suloista löytyi pukin konttiin ;)

Paluu arkeen

Loman jälkeen arkeen palautuminen on takunnut. Kolme päivää olen jo yrittänyt, mutta vieläkään ei ole oikein onnistunut. Ja toisaalta, mitäpä sitä vielä arkeen palamaankaan, kun ensi viikolla on jo joulu. :)

Eilen arkeen palaamista hidasti auton tyhjentynyt akku (sekin vielä) ja päivän aikataulut meni uusiksi. Akun tyhjentymisessä oli kuitenkin se hyvä puoli, että sain vihdoin joulukortit tehtyä loppuun. Johan niitä väsäsin yhteensä lähes kuukauden.

Olen ennen ostanut kortit valmiina miettien jokaiselle saajalle omanlaisensa, mutta tänä vuonna innostuin askartelemaan. Piirtämään en kuitenkaan uskaltautunut vaan lähinnä leikkaamaan, liimaamaan ja leimaamaan.

Askartelukaupat olivat muuttuneet sitten viime käynnin, siitä päätellen voisin ehkä hiukan useammin askarrella. Mitä kaikkea niissä nykyään onkaan: aivan mielettömiä tarvikkeita ja juttuja. Mielikuvitus on vain rajana näissäkin asioissa.

Minuun ei kuitenkaan tainnut purra sen kummempi askartelukärpänen, mutta ehkä jatkossakin teen joulukortit itse.

3 tuntia 38 minuuttia

...on nyt päivän pituus Rovaniemellä.

Aurinko nousi klo n. 10.16 ja tätä kirjoittaessa, se on jo laskenut. Kello oli silloin n. 13.55.

Puolilta päivin käytiin Pikkujätkän kanssa kävelyllä.

Jo silloin oli mukavan hämärää, mutta vielä näki kuvata.

Kuura on peittänyt kaikki puut ja talventörröttäjät.

Kemijoen jäällä oli ollut kulkijoita. Me ei sinne vielä uskaltauduttu.

Kyllä täällä mieli lepää, kun on kunnon talvi. Hiljaista ja hämärää.

Kaikkea ne keksii

tuolla maailmalla.

Se ei ole salaisuus, että tykkään makeasta ja ennen kuin Oreo-keksejä myytiin lähimarketissa, ne olivat yksi suosikeistani. Nyt kun niitä tosiaan löytyy tuosta parin sadan metrin päästä, en ole ostanut niitä kertaakaan.

Viime keväänä olin vielä suuri Oreo-fani (enkä vieläkään niistä kieltäydy) ja sain mieluisan ja mielenkiintoisen tuliaisen Espanjasta.

 

Tee se itse- Oreo- kakkuainekset!

Viime viikonloppuna testasimme paketin. Kakkuainekset säilyivät kaapissa koskemattomina näinkin kauan, koska olin sanonut, että haluan tehdä kakun yhdessä ystäväni kanssa, joka tuliaisen minulle toi. Ollaan vissiin niin kiireisiä, että saimme vasta nyt sovittua yhteistä kakkuaikaa.

Kakku oli tosi helppo tehdä, vaikka siinä ei ollut yhtään sanaa suomeksi tai englanniksi. Kaikki ohjeet olivat espanjaksi, jota kumpikaan meistä ei osaa yhtään. Netin sanakirjaa apuna käyttäen pääkohdat selville ja kakun teko sai alkaa. Ehkä sanakirjaa olisi tullut käytettyä enemmänkin, jos emme olisi ennen leiponeet mitään, mutta vankalla kokemuksella selvisimme vain muutamalla suomennoksella.

 

Paketissa oli kolme pussia aineksia ja pussien lisäksi tarvittiin vain 25 grammaa sulatettua voita ja  2,5 dl kylmää maitoa. Aluksi pussin nro 1 sisällön kanssa sekoitettiin yhteen sulatettu voi ja seos levitettiin paketin mukana tulleen vuoan pohjalle. Seuraavaksi maitoon sekoitettiin pussin nro 2 sisältö ja seosta vatkattiin sähkövatkaimella muutama minuutti. Seoksesta tuli kuohkeaa kuin löysä vaahtokarkki, aivan ihanaa. Maku tosin ei vastannut vaahtokarkkia vaan oli hmm... aika mielenkiintoinen.

Vaahtoseoksen päälle siroteltiin vielä pussin nro 3 sisältö ja pienen lusikalla taputtelun ja tasoittelun jälkeen kakku oli valmis jääkaappiin n. puoleksi tunniksi (tässä kohtaa espanjan kielen taito/ sanakirja olisi ollut tarpeen, koska paketissa oli todella paljon tekstiä ja aika määriä 15 minuutista pariin tuntiin, mutta päädyimme yhteistuumin puoleen tuntiin ilman sanakirjaa, vankalla kokemuksella tietenkin).

Ja kas, tässä kakku vuoasta pois otettuna. Kakkuaines paketissa oli mukana myös kakkupaperi. Eli kaikkea oli ajateltu, tarjoilua myöten.

Mille se kakku sitten maistui? Vähintäänkin mielenkiintoiselle. Kun kakku oli ollut puoli tuntia jääkaapissa, hyökkäsimme sen kimppuun. Itsellä jäi pala syömättä, koska täytteen maussa oli joku pistävä jälkimaku. Pohja taas maistui täysin samalle kuin Oreo-keksikin eli se oli hyvää.
Tästä jälkimausta emme kuitenkaan lannistuneet, vaan maistoimme kakkua myös seuraavana päivänä ja jälkimaku oli kadonnut! Nyt kakku oli oiva lääke makean nälkään.

Ehkä en juuri tätä kakkuainespakettia kaipaa Suomen markkinoille, koska maku on ei ehkä sovi suomalaiseen suuhun olemalla niin makea ja hiukan teollinen. Mutta vastaavat paketit olisivat tervetulleita. Onhan Suomenkin kaupoissa hyllyt pullollaan kakkuaineksia, valmiita jauhosekoituksia ja pakastekakkuja, mutta onko yhtään sellaista, jossa on kakkupaperi mukana. Se olisi suloista ja saa minun kannatuksen. Hassua, että noin pieni asia, oli minun mielestä parasta tässä paketissa.

Tietysti mikään valmiskakku ei voita itse tekemää, mutta vierasvaraksi vastaavan voisin väsätä. Siinähän tulee hiukan myös sellainen olo, että se on itse tekemä, kun pikkasen vatkaa ja sekoittaa.

Kiitos ystävälle kakkuseurasta! Mitä seuraavaksi kokeilisimme?

Lankahuumaa

Menneenä viikonloppuna kävin Suomen Kädentaidot -messuilla Tampereen Pirkkahallissa. Messuista alkaa muodostua minulle jokavuotinen tapa, vaikka joka ikinen kerta meinaan tulla siellä hulluksi väenpaljoudesta. Tälläkin kertaa väkimäärää teki tehtävänsä enkä viihtynyt messuilla kuin muutaman tunnin, mutta tällä messukäynnillä tulin hulluksi myös jostain muusta. Minuun taisi iskeä lankahuuma tai jokin kuume.

Kirsikanpunainen 2921 Drops Alpaca, ruskeasävyinen Crazy Zauberball, leimasimia Sinellista ja 2,5 bambupuikot

Kuvassa on ostokseni messuilta. Ruskeasävyinen kerä oli se hulluuteni lähde. Samaista lankaa olen nähnyt ennenkin, mutta vasta nyt se minuun kolahti (viime vuotisilla messuilla se kolahti ystävääni). Kerä itsessään on jo niin kaunis, etten taida tohtia siitä neuloa mitään. Katselen vain ja huokailen.
Messuilta tarttui mukaan myös perusalpakkaa (jota olen jo neulonut rannekkeen muotoon Pomsikkaan ohjeella) ja bambupuikot. Kuvassa on lankojen lisäksi leimasia, joista myös sekosin. On mukavaa joskus antautua kauniiden tavaroiden vietäväksi. Huuma ei kuitenkaan loppunut messuille vaan sunnuntaina suuntasin lankakauppaan, jossa oli messuale. Ja siellä kasvatin viikonlopun lankasaalistani.

Violettisävyinen 1872 Zauberball, harmaa 01 Kunstgarn, vihreäturkoosi 1878 liukuvärjätty merino Reggae ombre ja valkoinen 2100 Baby Alpaca

Lisää lankaa kauniilla kerällä. Tästä violettisävyisestä langasta ajattelin neuloa sukat. Valkoinen alpakka on alkanut muotoutua jo pitsirannekkeiksi ja harmaan villan suunnittelin neuloa huiviksi. Vihreäturkoosi vanutettu villalanka vaatii hiukan testaamista, mutta ajatuksenani oli neuloa myös siitä jotain käsiä lämmittämään. Lanka oli mielestäni niin mielenkiintoista, että sen oli pakko päästä mukaani kaupasta. Netissä seikkaillessa huomasin, että tästä langasta neulotaan vauvoille villaisia kestovaippahousuja.

Saa nähdä mitä näistä syntyy vai loppuuko tämä intoni alkuunsa.
Lankojen lisäksi ostin toiset bambupuikot, edellisiä ohuemmat. Minusta tuntuu, että bambupuikoilla neuloessa käteni eivät kipeydy yhtä helposti kun tavallisilla puikoilla neuloessa. Onko muut huomanneet samaa?

30

 

Kuinka voikaan ihminen ilahtua siitä, että häntä muistetaan.
Viime viikko on ollut yksi parhaista pitkään aikaan. Täytin viikko sitten maanantaina 30 vuotta. En ole juhlinut syntymäpäiviäni vuosiin enkä nytkään järjestänyt juhlia, mutta silti koko viikko tuntui juhlalta. Varsinkin, kun sain vieraaksi kaksi ystävääni, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Nyt on taas varastoitu voimavaroja, jotta jaksaa ahertaa. Kiitos vielä kerran kaikille näin tätäkin kautta.

Tämä ilon tunne taisi kuitenkin alkaa jo ennen syntymäpäivääni. Sain muutamia päiviä ennen synttäreitäni ihka oikean kirjeen.

Kirjeessä oli mukana myös ihania syksyisiä valokuvia. Kiitos Anskulle kirjeestä ja kuvista.

Kun olen näin paljon muistamista ja iloa saanut osakseni, yritän nyt kovasti painaa tämän tunteen mieleeni ja muistaa vastavuoroisesti toisia.
Muutama sana, lause, puhelinsoitto, meili, kortti tai käsinkirjoitettu kirje vie aika vähän aikaa loppujen lopuksi, mutta on sen saajalle iso asia.

Sakset siveltimenä

Tampereella Verkarannassa on menossa parhaillaan aivan ihana näyttely. Vielä 6.12 asti näytteillä on tanskalais-norjalaisen Karen Bit Vejlen paperiteoksia. Kuvat ovat tunnelmia näyttelyn avajaisista 4.11.

Karen on leikannut paperia lähes joka päivä 16-vuotiaasta lähtien, mutta vasta n. neljä vuotta sitten hänet "löydettiin". Hän oli aiemmin leikannut vain itselleen ja eräänä päivänä hänen työkaveri näki hänen töitään ja siitä se sitten lähti. Nykyisin Karen kiertää maailmaa näyttelynsä kanssa ja kalenteri on täynnä vuoteen 2013 asti.

Karen haluaa kertoa töissään aina jonkun tarinan. Ja näyttelyssä onkin esillä hyvin erilaisia leikkailuja, isoin on monta metriä pitkä, jossa on kerrottu tarina viidestä vuodenajasta. Suurin osa töistä esittää jotain, lintuja, kukkia, kahvipannuja, kaloja tms.
Minä henkilökohtaisesti pidin kuitenkin kaikista eniten abstraktisimmista töistä. Tässä alhaalla suosikkini. Senkin taustalla oli tarina elämästä ja kuolemasta. Pidin siitä, että tarina ei ollut suoraan luettavissa teoksesta vaan katsoja sai nähdä työssä mitä itse tahtoo.

Jokaiseen työhön kätkeytyi paljon yksityiskohtia, joita ei ensin huomannut. Lähemmän tarkastelun kautta huomasi pieniä yllättäviä yksityiskohtia, jotka pistivät hymyilemään.

Näyttelyn ohella Karen vetää muutaman tunnin leikkauskurssia, johon pääsin osallistumaan viikko sitten lauantaina. Kurssilla Karen kertoi enemmän näyttelystä ja taustastaan ja pääsimme leikkaamaan muutaman joulukoristeen. Tykkäsin kovasti, mutta haastetta olisi ehkä saanut olla enemmän. Kuitenkin kurssi teki tehtävänsä ja innostuin sen jälkeen paperin leikkailusta niin paljon, että hetken koti oli täynnä paperisilppua ja oikean käden keskisormessa ja peukalossa komeili pari rakkoa liian innokkaasta saksien käytöstä.

Muutama leikkailuni päätyi keittiön ikkunaan ja valon vaihtelun mukaan se vaihtaa kauniisti väriä. Kuvassa se on siniharmaa, vaikka oikeasti se on valkoinen. Eihän leikkailuni vedä vertoja Karenin töille, mutta huomasin, että leikkaamalla lisää ja lisää, jälki paranee koko ajan.

Kahvia kahvinystävälle

Juuri kun meinasi usko loppua, että saisin kurssitehtävät valmiiksi määräaikaan mennessä, kolahti postiluukusta päivän piristys. Kahvia kahvinystävälle.

 

Hienosti toteutetussa paketissa on kolme maistiaista maailmalta ja erilaisia kahvijuomaohjeita. Tällaisia saisi tipahtaa postiluukusta useamminkin.

Talon vaiheita

Minulta on kysytty muutaman kerran, että mitä meidän taloprojektille kuuluu. Päätinkin sitten koota tänne kuvia, jossa näkyy talon edistyminen kuukausittain. Reilu vuosi sitten kerroin täällä, että muutto maalle on edessä. Vielä muutto ei ole ajankohtaista, mutta pikku hiljaa talo alkaa näyttää talolle.
Tuossa kuvassa on jonkinlainen raakile siitä, että miltä se tulee sitten näyttämään:

Tänä kesänä alkoivat sitten rakennushommat. Kesäkuussa tontilla oli isoja kiven järkäleitä. Kalliota oli räjäytetty talon tieltä pois:

Heinäkuussa oli perustusten vuoro:

Elokuussa tontilla nähtiin muunmuassa pieni musta ja iso oranssi kaivinkone:

Seinätkin alkoivat vihdoin nousta.

Tässä nurkassa tulee joskus olemaan meidän kodin sydän:

Syyskuussa ensimmäisen kerroksen seinät olivat nousseet ja välipohja saatiin paikoilleen:

Lokakuussa toisen kerroksen seinät alkoivat nousta ja alakerrassa valettiin lattia. Nämä seuraavat kuvat ovat viime viikonlopulta.

Tähän kohtaan tulee meidän olohuone:

Olohuoneen vieressä on keittiö. Tälle se näytti viime sunnuntaina:

 Ja suurinpiirtein tälle se tulee näyttämään keväällä:

Mustaa seinää keittiöön ei kuitenkaan tule, mutta mustat tasot kyllä ja tumma lattia. Keittiöstä olenkin ollut varmaan eniten innoissani koko rakennusprojektissa.
Toinen niistä asioista keittiön lisäksi, joita en malta odottaa, on oma työhuone. Työhuoneeseen saan vihdoin kasattua mieheni mummon antamat kangaspuut ja pääsen kutomaan. Kangaspuiden ja muiden työtavaroiden lisäksi työhuoneessa tulee olemaan ihana maisema:

Sellaisia kuulumisia talolta tällä kertaa.
Minä olen koko projektin aikana keskittynyt enimmäkseen sisustusjuttuihin ja tällä hetkellä käsittelyssä ovat kosteat tilat. Niistäkin tulee vaaleita ja osin mustavalkoisia kuten muustakin sisustuksesta.
Kirjoittelen sitten taas lisää talosta ja laitan kuvia, kun asiat edistyy.