2012/12/24

*



Täällä Pikkujätkä päivystää kuusen edessä jo malttamattomana, saisi pukki jo tulla.

Tunnelmallista ja mukavaa Joulua!

2012/12/20

^____^

Hei, mun pitäis nyt tehdä ihan muuta kuin notkua täällä netissä, mutku on ihan pakko. Kaiken viime tippaan jättäminen on vain ilmeisesti mun juttu ;)

Tuli mieleen se, että aikoinaan metsästin täydellisen muffinssin ohjetta. En ookkaan kertonut, että mie löysin sen! Nämä on mun mielestä täydellisiä, tai ainakin melkein.


Banaani-pekaanipähkinämuffinssit
24 kpl

115 g pehmeää voita
115 g sokeria
 ½ tl vaniljauutetta
2 kananmunaa
2 kypsää banaania soseutettuna
4 rkl hapankermaa (smetanaa tai ranskankermakin varmaan käy)
225 g vehnäjauhoja
1 1/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl soodaa
55 g pekaanipähkinöitä rouhittuna

Voikreemi:
115 g pehmeää suolatonta voita
175 g tomusokeria

24 kpl pekaanipähkinän puolikasta

- Kuumenna uuni 190c. Laita muffinssipelleille 24 paperivuokaa.
- Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja vaniljauute vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon munat pienissä erissä voimakkaasti vatkaten. Lisää joukkoon myös banaanisose ja hapankerma.
- Siivilöi joukkoon kuivat aineet ja kääntele ne taikinaan varovasti isolla lusikalla.
- Lopuksi sekoita taikinaan pähkinärouhe.

- Lusikoi taikina vuokiin ja paista 190c n. 20 minuuttia.
- Siirrä ritilälle ja anna jäähtyä.

Voikreemi:
- Laita voi kulhoon ja vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella (mitä vaalemmaksi vaahdon saat, sitä parempi).
- Siivilöi joukkoon tomusokeri ja sekoita huolellisesti (mitä enemmän vatkaat kreemiä tässä vaiheessa, sitä kevyempää ja kuohkeampaa siitä tulee).

- Pursota tai levitä lusikalla kreemiä jäähtyneiden muffinssien päälle. Koristele vielä pähkinän puolikkaalla.

Minä pursottelin kreemiä muffinsseihin aika reilulla kädellä eikä kreemi riittänyt kaikkiin eli hiukan vähemmän jos pursottelee kuin kuvissa, niin saa kreemin riittämään. :)


Näissä muffinsseissa yhdistyy kaikki minulle täydellisen muffinssin ominaisuudet: muhkea, kuohkea, maukas. Lisäksi muffinsseissa on myös rakennetta pähkinän muodossa. Maistuu!

Ohje on Gummerrukssen Kuppikakut, Kuppikakku päivässä pitää onnellisena -kirjasta, jonka ostin kerran reissullani eräältä Hämeenlinnan liikenneasemalta aikaa tappaessani. Kerrankin hyvä heräteostos!

2012/12/16

kuin puuterilunta


Täällä on menossa neulomismania eikä loppua näy. Nyt alkaa olemaan jo niin paha tilanne, että puikoilla on enemmän töitä kesken kuin valmiina. Intoa riittää aloittaa, mutta lopettaa.. se on välillä hiukan hakusessa.
Mutta en luovuta ja kyllä valmistakin tulee aina välillä, esimerkiksi tämä kevyen kevyt huivi.



Huivi on nimeltään Calais Shawl ja ohje on Ravelrysta, tässä linkki ohjeeseen. Ohje on englanniksi, mutta ihmeen hyvin siitä selvisin. Pari kertaa tuli vastaan tilanne, että en ohjetta ihan ymmärtänyt, mutta siitä selvittiin kokeilemalla. Ohjeessa ei siis mitään vikaa ollut, vaan minun kielitaidossa.


Neuloin huivin Rowanin kidsilk haze-langasta. Väri on 634, cream. Aivan ihanan kevyt lanka ja mikä tuntu: niin pehmoinen!

2012/12/11

makeaa ja kirpeää

Juustokakku. Nam.
Kun kuulee sanan juustokakku, minulle tulee mieleen heti sellainen amerikkalainen uunissa kypsytetty keltainen tuhti kakku. Ne ovat niin kovin ihanan näköisiä, mutta jotain minussa taitaa olla vialla, koska en niistä oikeastaan tykkää. Syödä voin, joo, mutta en himoitse. Tai sitten sitä oikeaa ei ole sattunut kohdalle. :)

Mutta minä rrrrrrakastan hyydytettyjä juustokakkuja, oi että. Ehkä parhainta juustokakkua ikinä, olen syönyt Tampereen Sokoksen 4. kerroksen kahvilassa. Siellä on sellaista mustikkaista juustokakkua, jota suosittelen lämpimästi. Toiseksi paras ulkona syömäni juustokakku meni nassuun Hämeenlinnassa Cafe Kukossa, siinä kakussa oli puolukkaa ja valkosuklaata ja se olikin innoittaja aiemmin leipomaani juustokakkuun (ohje täällä). En muuten tiedä, että saako Cafe Kukosta enää vastaavaa herkkua. Jos joku lukijoista tietää, infotkaa.

No mutta siis. Leivoin jälleen juustokakkua, puolukkaista (taas). Ja tämä on ihanan kuohkeaa ja makeaa ja kirpeää. Tykkäsin.



Puolukkajuustokakku

Pohja:
200 g (n.15 kpl) digestive keksejä
100 g voita sulana

Täyte:
4 liivatelehteä
1 prk (2,5 dl)  vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (käytin Flora vanillaa)
400 g tuorejuustoa (käytin Philadephiaa)
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
½ sitruunan raastettu kuori
½ dl sitruunan mehua

Päälle:
200 g (n.3 dl) puolukoita
1 dl sokeria
2 liivatelehteä
2 rkl vettä / puolukkamehua

(Lisäksi: pähkinöitä tai marjoja tai muita koristuksia)

Pohja:
- Pingota leivinpaperi irtopohjavuokaan.
- Murskaa keksit hienoksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Taputtele keksiseos tasaisesti vuoan pohjalle. Nosta vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Täyte:
- Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
- Vaahdota vaniljakastike ja lisää joukkoon notkistettu tuorejuusto, sokerit ja sitruunankuoriraaste.
- Kuumenna sitruunanmehu kattilassa. Purista liivatteista vesi. Liuota lehdet kuumennettuun mehuun. Anna jäähtyä hetki.
- Kaada jäähtynyt liivateseos ohuena nauhana juustomassaan ja sekoita koko ajan. Levitä täyte pohjan päälle vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa muutamia tunteja tai yön yli.

Päällinen:
- Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
- Soseuta puolukat ja paseeraa ne.
- Sekoita puolukkasoseen joukkoon sokeri.
- Kuumenna vesi/mehu kattilassa. Purista liivatteista vesi. Liuota lehdet kuumennettuun mehuun. Anna jäähtyä hetki.
- Kaada hiukan jäähtynyt liivateseos ohuena nauhana puolukkasoseeseen samalla sekoittaen koko ajan.
- Levitä puolukkaseos hyytyneen kakun päälle.
- Anna kakun hyytyä jääkaapissa muutama tunti ennen tarjoilua.
- Halutessasi koristele kakku esim. pähkinöillä tai marjoilla



Tällä ohjeella juustokakusta tulee aika korkea. Ja mietinkin, että ehkä puolukkapäällisen voisi tehdä tupla-annoksena kakun päälle, niin suhteet olisivat enemmän kohdallaan. Mutta hyvää tämä on siis näinkin.

Kakun ohje on ylihelppo ja ajattelinkin jatkossa käyttää tätä useammin ja soveltaa erilailla:
* pohja on helposti muokattavissa, keksien tilalle vaikka kaurakeksejä tai pohjan voi myös leipoa alusta asti itse. Seuraavalla kerralla teen pohjan tämän kakun pohjan ohjeella.
* puolukan tilalle voi vaihtaa jonkin muun marjan, itse ajattelin kokeilla seuraavaksi mustikkaa.
* vaniljavaahdon tilalla voisi käyttää kuohukermaa ja vaniljatangon siemeniä.
* Ja tämän puolukkakakun ja aiemman valkosuklaa-puolukkakakun ohjeita voisi yhdistellä, hmm..

Inspistä pukkaa! :)

2012/12/08

appelsiinia ja pähkinää

Keittiötä siivoillessani löysin kaapista ihka uusia piparkakkumuotteja. Muistelin, että olin ostanut ne viime joulua ennen, mutta sitten joulun aikaan minulla ei ollutkaan pienintäkään intoa leipoa, joten muotit jäivät kaappiin ja unohduksiin.

Nyt ajattelin, että jospa saisin ne käyttöön ja leipoisin vaaleita pikkuleipiä, joita tehdään muotilla.
No mutta, pikkuleipätaikinoista tulikin sitten aika vaikeasti kaulittavia, joten hevos- ja kettumuotit jäivät edelleen kaappiin odottamaan käyttöönottoa. Mutta herkullisia pikkuleipiä nyt ainakin saatiin :)

Edessä appelsiinipikkuleivät, takana pähkinäiset.


Appelsiini-kardemumma pikkuleivät
n. 50 kpl

150g pehmeää voita
1 1/4 dl sokeria
1/2 tl juuri jauhettua kardemummaa
1/2 appelsiinin raastettu kuori
1 muna
1/2 tl hirvensarvensuolaa
n. 3 dl vehnäjauhoja

Lisäksi:
vehnäjauhoja leivontaan
vettä
pähkinärouhetta

Vaahdota voi ja sokeri.
Lisää vaahtoon kardemumma, appelsiinin kuoriraaste ja muna.
Yhdistä hirvensarvensuola jauhoihin ja lisää taikinaan.
Anna taikinan kovettua jääkaapissa muutama tunti/yön yli.
Laita uuni lämpenemään 175c.
Pyöritä taikinasta pötköjä, leikkaa paloiksi ja pyöritä ne palloiksi. Nosta pallot leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja painele pallot mataliksi. Voitele vedellä ja ripottele päälle pähkinärouhetta.
Paista pikkuleipiä 175c asteessa n. 10 minuuttia tai kunnes ne ovat kauniin ruskeita.

Hiukan valotusta hirvensarvisuolasta:
- Hirvensarvisuolalla ei ole enää nykyisin mitään tekemistä hirvien sarvien kanssa. Täällä pieni selitys aiheesta.
- Hirvensarvisuolaa käytetään joissakin pikkuleivissä kohotusaineena, varsinkin perinteisissä ohjeissa. Itse en lähtisi hirvensarvisuolaa korvaamaan millään muulla kohotusaineella, koska lopputulos ei kuitenkaan ole halutunlainen.
- Hirvensarvisuolaa myydään apteekissa ja pieni 30 g pussi maksaa alle 2 euroa.
Apteekin tädiltä kuulin, että hirvensarvisuolaa käytetään myös räkättirastaiden karkotukseen marjapensaista. Ainetta sekoitetaan pieni määrä veteen ja astia laitetaan marjapensaan alle. Linnut eivät tykkää aineen hajusta.
- Hirvensarvisuolasta lähteekin aika tömäkkä ammoniakin haju, kun pikkuleipiä paistaa uunissa. Haju on vahva, mutta sitä ei kannata säikähtää, se kuuluu asiaan ja valmiissa pikkuleivissä se ei maistu.
- Säilytä hirvensarvisuola tiiviisti pussissa. Kovin vanhaa hirvensarvisuolaa ei kannata käyttää, se menettää tehoaan kosketuksissaan ilman kanssa.


Pikkuleivät säilyvät rasiassa n. kuukauden. Ne voi myös pakastaa.

Pähkinäiset pikkuleivät
n.75 kpl

50g pähkinöitä (itse käytin sekoitusta, jossa oli mm. pekaani-, saksan- ja hasselpähkinöitä)
175 g pehmeää voita
1 dl sokeria
1 muna
n. 4 dl vehnäjauhoja

Lisäksi:
vehnäjauhoja leivontaan
1 muna voiteluun
pähkinärouhetta

Rouhi pähkinät.
Vaahdota voi ja sokeri.
Lisää joukkoon pähkinärouhe, muna ja jauhot.
Anna taikinan kovettua jääkaapissa muutama tunti/yön yli.
Laita uuni lämpenemään 200c.
Kaaviloi taikinasta levy ja ota pienellä muotilla levystä pikkuleipiä.
Taikina pehmenee aika paljon leivottaessa ja kauliminen vaikeutuu, joten nosta taikina välillä kylmään tai leivo lopusta taikinasta pikkuleipiä käsin.
Voitele pikkuleivät munalla ja koristele pähkinärouheella.
Paista pikkuleipiä 200c asteessa n.8 minuuttia tai kunnes ne ovat kauniin ruskeita.

Pikkuleivät voi pakastaa tai ne säilyvät rasiassa/tölkissä hyvinä n. kuukauden, siis jos niitä ei tule syötyä aiemmin. ;)

2012/12/04

mää ja bää!

Kävin tänään Ikeassa. Menin hakemaan tauluhyllyä, mutta eipä siellä ollut sitä pienempää kokoa valkoisena.



Noh, en silti tyhjin käsin kotiutunut. Mukaan tarttui lampaita tyynyn muodossa. Aivan ihana ja beige, nam.


Tyyny pääsi näytille heti tuohon meidän eteiseen, kunnes löytää paikkansa. Eteisessä on monen muunkin tavaran välipysäkki. Muun muassa Lontoosta ostamani perhosjulisteet odottavat edelleen pääsyään seinälle.
Ja hmm, taitaa tuo Pikkujätkä odottaa ilta lenkkiä ruokaa.

2012/11/30

banaanikakkua

Valitsin sitten oikein hyvän ajankohdan tämän blogin uudelleen lämmittelyyn: pimein vuodenaika ja kännykän kamera. Ne on kuulkaas mitä "parhain" yhdistelmä, jepjep.
Mutta eipä voi muutakaan, joten näillä on yritettävä.

Leivoin eilen banaanikakun. Oikeastaan leipominen on hiukan ylimitoitettu sana sille, että laittaa kaikki ainekset kulhoon, sekoittaa, kaataa taikinan uunivuokaan ja antaa paistua uunissa.
Niin helppo tämä kaakku on.


Ohje kakkuun on Eevan Kauhaa ja Rakkautta blogista, täältä. Muokkailin ohjetta aika moneltakin osalta, mutta uskon, että tämän kakun taika maun ja helppouden ohella on se, että kakku on muunneltavissa.

Käytin kakussa pelkkiä vehnäjauhoja, saksanpähkinöiden tilalle rouhin pekaanipähkinöitä ja manteleita, joita oli jääkaapissa. Kandeerattua inkivääriä en lähimmästä isosta kaupasta löytänyt, joten tilalle meni sokeroitua kuivattua inkivääriä.

Tarjotin Onnia Fabric. Pitsikivi Pomsikkaan äidiltä.


Kun kakku oli uunissa, kotiin alkoi leijailla ihana makea banaanin tuoksu. Minä olin ihan innoissani, miestä ällötti. Toki mies suostui kakkua maistamaan, kun se oli valmista, mutta siihen se sitten jäikin. Ei ollut sen suosikki.

Eli vaikka minä tätä kakkua kovasti hehkutan, ei kaikki siitä ehkä silti tykkää. Mutta kokeilun arvoinen tämä varmasti on. Minun innostuksesta kertonee sekin, että kuvausvaiheessa kakusta oli syöty jo yli puolet.

2012/11/28

herkkuilua ja pystykorvia

Pystykorvapipareita, joulutorttuja ja joulusuukkoja (sellaisia syötäviä) ystävän seurassa tuikkujen loisteessa.
Ei mikään hullumpi maanantai-ilta.
Jouluun on vajaa kuukausi, joten onhan se jo aikakin aloittaa jouluherkkuilu..
Mites sinulla, tuleeko herkuteltua joulujutuilla pitkin joulunodotusta vai vasta itse juhlana?
Taustalla varjoissa voi nähdä piparkakkujen esikuvan.

2012/11/22

värihimotuksia

Joskus elimistö oikein himoitsee jotain väriä. Tällä hetkellä se väri on tuollainen sinapin keltaisen tapainen.
Kaikki mikä on tuon väristä, on vain saatava.

Kiertin keittiöpyyhe ja Dropsin Alpakkaa väri nro 2923

2012/11/20

pikkuhiljaa

Blogin hiljaiselon aikana omassa elämässänikin on ollut aika hiljaista. Tai sellaista tasapainon etsimistä ja mietiskelyä, että mille sitä alkais.

Pikkuhiljaa olen myös laittanut tätä meidän uutta kotia. Muutettiin tänne mettään viime vuoden juhannukseksi. Seitsemästäkymmenestä neliöstä lähes kahteensataan on aikamoinen muutos ja edelleen osa huoneista on tyhjillään varastoina. 

Mutta selvä visio minulla on. Siis joka huoneesta, että millaisia niistä tulee sitten joskus. Visiot on kyllä hiukan muuttuneet ja muuttuvat varmasti vielä useasti ennen kuin valmista tulee.

koirakin on valittu sisustukseen sopivaksi?
(verho Ikeasta, matto ihan itte tehny, koira Vesilahdelta)

Kuvassa on osa minun työhuonetta. Siis se osa, joka on jotenkin sisustettu. Loppu onkin silkkaa kaaosta.

Tykkään järjestyksestä ja siitä, että asiat ovat omilla paikoillaan. Se taitaa kuitenkin päteä vain ulkopuolella työhuonettani, koska täällä huoneessa tuntuu, että mikään ei pysy paikoillaan.

2012/11/19

pitkästä aikaa

Ajattelin lämmitellä uudelleen tätä blogielämää. Katotaan, että mitä saan aikaiseksi. Blogin ulkonäköä muutin ja nimenkin. Nimi on sama, kuin se paikka, josta Emmi nykyisin raportoi. Eli me asutaan Röllin kalliolla.
Blogin sisältö ei ehkä muutu mitenkään tai katotaan, en lupaa mitään. 
Pikkasen jännittää palata tänne :)

Paluuta hiukan vaikeuttaa kuvassa viattomana nukkuva pienempi koiramme, tai paremminkin sen puuhailut.

Pienemmän ensiesiintyminen blogimaailmassa.

Hän nimittäin päätti maistella kamerani piuhaa sillä tuloksella, että se ei ennää toimi. Mutta jospa saan hommattua uuden piuhan tai sitten kuvia tulee kännykän välityksellä. Se asia ratkeaa myöhemmin.


2012/01/08

Vuonna 2011

Tähän aikaan vuodesta minulla on ollut tapana katsoa taakse menneeseen vuoteen ja ihmetellä, että mitä tuli tehtyä. Joten nytkään en tee poikkeusta ja kokoan tähän juttuun kuvia vuoden 2011 varrelta.

Kuvia selatessani huomasin, että alkuvuodesta minulla ei ole paljon kerrottavaa tai kuvia otettuna. Alkuvuosi 2011 taisi mennä vain rakentuvaa taloa ja tulevaa muuttoa miettiessä. Muutenkin vuoden 2011 alku jonnekkin kesän loppuun asti meni kummallisen väsymyksen pyörteissä, joten siksikään kuvia ei ole paljoa. Vuonna 2011 en myöskään tehnyt käsitöitä tai kokkaillut/leiponut entiseen malliin. Mutta siis jaadejaa sikseen ja tässä minun vuotta 2011:

Alkuvuodesta 2011 talolla tulevassa olohuoneessa. Haaveilua muutosta.

 

Maaliskuussa sain luokseni ihanan vieraan ja käytiin kilistelemässä (ja syömässä) siskoni synttäreiden kunniaksi. Tänä vuonna tuo uusiksi?

Huhtikuussa maalaus- ja siivoushommissa talolla (tää kuva ois täydellinen Landelooks-blogiin). Muutto tuntui tuolloin huhtikuussa kaukaiselta asialta, vaikkakin koko ajan tehtiin töitä, että siitä tulisi pian totta.

 
Ja kun rakennushommia tehdään, pitää syyä, että jaksaa. Vuonna 2011 tuli syötyä ulkona tuhottoman paljon. Mutta ah, hyvää oli.


Keväällä aloitin uuden harrastuksen, nimittäin talojen pihojen kyttäämisen kuvaamisen. Eli ideoiden keräämisen omaa pihaa silmällä pitäen. Yritin olla kuvaamisessa mahdollisimman hienotunteinen ja hämy, mutta saatoin jäädä puuhassani joskus kiinnikkin. Tähän kuvaan ikuistin kauniin pensasaidan, liekkö mikä lajike, mutta kaunis on. Tuollainen joskus meillekkin?


Vuonna 2011 kesällä, niin kuin monena kesänä aikaisemminkin kerrostalokodissamme, kärsin helteestä. Kuvassa lämpömittari edellisestä kodista. Kello on jälkeen iltaseitsemän ja sisällä on edelleen reilut +30astetta. Tuota edellisestä kodista ei ole ikävä, jos nyt jotain ikävä olisikaan.

 

Vihdoin kesäkuussa koitti se kauan odotettu päivä eli muuttopäivä. En suosittele kenellekkään 3h+k+khp+s pakkaamista kahdessa päivässä. Sanon, että se oli hullun hommaa, mutta jotenkin siitäkin vain selvisin. Ja nyt (tammikuussa 2012) melkein kaikki muuttotavaranyssäkät on jo purettu.


Kesä oli kuuma maallakin, mutta olihan siinä tunnelmaa enemmän kun ei ollut pelkästään hiki vaan sai nauttia myös paarmojen puremista ;)


Maalaiselämässä hyviä puolia on paljon mm. kaunis luonto ja eläimet. Nämä lehmät sulostuttivat lenkkejämme koko kesän pitkälle syksyyn.

Kesällä meillä oli kyläilijöitä lähes joka päivä, mutta ehdittiinpä me itsekkin välillä juhlimaan toisia. Heinäkuussa osallistuttiin miehen veljen häihin. Häät oli hääparin näköiset ja sää suosi muutamaa sadekuuroa lukuunottamatta. Eikös se muuten sade hääpäivänä tiedä onnea?


Jotta jaksaa juhlia, pitää välillä syödäkkin. Elämäni parhaat sushit söin Hämeenlinnassa ystävän seurassa.


Kesällä tuli tutustuttua kotikunnan nähtävyyksiin: käytyä näkötornissa..


ja automuseossa. Kuvassa on auto, jonka ottaisin heti, jos vain saisin.


Ja jotta jaksaa nähtävyyksiä katsoa, pitää syödä. Tällä kertaa munkkikahvit. Suosittelen.


Uuden kotikunnan naapurikunnassakin tuli kierreltyä. Läheinen luontopolku on i-h-a-n-a. Välillä tosin hiukan haasteellinen kuljettava:

Mutta näköalat polun varrelta olivat kaiken kulkemisen arvoiset. Ensi kesänä tämä reissu uusiksi oikein ajan kanssa ja kunnon eväät repussa.


Kesällä tuli käytyä jo perinteeksi muodostuneella Särkänniemi-reisulla. Tänä kesänä kävin ekaa kertaa Half pipessa ja se vei voiton kaikista muista vempaimista. Ihmetyttää vain vieläkin, että miksi Suomessa ei ole kunnon rajuja laitteita, sellaisia niin kuin vaikka ameriikassa.
(bongaa kuvasta Rupsukka)

Syksyllä koitti onnen hetki. Pääsin ekaa kertaa kylpyyn omaan ammeeseen. Vaikka olimme muuttaneet taloon jo juhannukseksi, juomakelpoista vettä saimme kotiimme hanasta vasta syksyllä. Juomakelpoista vettä osaa arvostaa kunnolla vasta sitten, kun sitä ei ole. Ja ehkä olinkin hiukan liian innoissani kylvystä ja kylpyvaahdosta..


Syksyllä koitti myös sellainen ihme, että minä kävin puolukassa. Alla kuvassa saalis ja saaliin alla lopputulos mummin ohjeella toteutettuna, hyvää oli.



Vuonna 2011 sain paljon ihania tupaantuliaislahjoja ja lahjoja muuten vain. Kiitos niistä kaikista! Alla kuvassa mummilta saamani viherkasvit ja ystävältä mansikkahilloa. Tuo mansikkahillo on parasta hilloa, mitä olen koskaan syönyt. Ensi kesänä odotan saavani useamman purnukan, vinkvink. ;)



Vuonna 2011 tuli myös reissattua, vaikka kokopäiväisessä töissä olinkin. Lappiin oli päästävä ainakin kerran ja kilometrejä kertyi.



Lapin luonto on ihmeellinen ja edelleen olen siitä ihmeissäni, vaikka olen sieltä kotoisin. Lappireissulla kuvasin myös kasveja. Voi kun ne on kauniita, ihan kuin jotain hattivatteja ja muita ötököitä!



Mutta onpas täällä meillä kotinurkillakin jänniä kasveja. Alla olevan puun kuvasin hammaslääkäri reissulla. Puun lehdet ovat kuin perhosia! Mikä puu tämä on?


Lappireissun lisäksi tein paljon päivän reissuja mm. Hämeenlinnaan ja yhden viikonloppuloman Tampereelle. Yövyttiin oikein hotellissa. Oli makoisat unet lampaan valvovan katseen alla.


Samaisella Tampereen reissulla tein löytöjä entisestä kotikaupungistani. Miten minulta olikaan jäänyt huomaamatta näin kaunis puisto?


Tampere on ihana paikka, mutta kyllä minun sielu lepää täällä missä nyt olemme. Jos syysaamunakin lenkillä on tällainen ilma, ei kai mikään voi olla huonosti.


Niin se syksy meni lopulta ja tuli joulu. Joulukin tuli niin huomaamatta (kiitos työkiireiden), etten ehtinyt lopulta ripustaa ainuttakaan joulukoristetta ja kortitkin tein ihan viime tipassa. Eikä ihan kaikille edes riittänyt itsetehtyä korttia :(
Mutta siis vuonna 2011 korteista tuli tällaisia. Tänä vuonna kortteihin onkin olemassa jo ihan uudenlaiset ideat, odottakaas vain :)



Vuosi 2012 otettiin vastaan kotona maalla. Samalla juhlistimme vuosipäivää. Tasan kymmenen vuotta sitten muutimme yhteen. Niin se aika vain menee ja mitä kaikkea onkaan tuossa kymmenessä vuodessa tapahtunut, huih.

Siinä siis minun vuotta 2011. Ihan ok vuosi, mutta päällimmäiseksi jäi sellaine tunne, että vuosi 2011 oli kuin välivuosi tai kuin etappi matkalla jonnekkin. Saas nähdä.

Aika pitkälle suunnitelmani vuodelle 2012 ovat vielä auki, enkä malta odottaa mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Toivottavasti paljon ihania asioita. Hyvää vuotta 2012 myös sinulle!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...