2013/05/23

21.5.

Jos olet liikkeellä Kangasalan suunnalla, poikkeappa samalla Marjamäen Pajutilalla. Tila sijaitsee siis Kangasalalla, mutta Tampereeltakaan sinne ei ole pitkä matka, koska tila on Kangasalan läntisellä puolella. 

Minä kävin Pajutilalla ekan kerran vuosi-kaksi sitten ja nyt viime tiistaina uudelleen. Pihapiirissä on erilaisia pajusta tehtyjä, ja ihka oikeitakin, eläimiä toivottamassa vieraat tervetulleeksi. Myynnissä on pajua, pajusta tehtyjä tuotteita, huonekaluja ja PALJON erilaista sisustustavaraa.


Minä menetin sydämeni noilla hassuille koirapatsaille. Kokoelma tuollaisia hämyisessä kirjastohuoneessa olisi aika bueno. Mutta minulla ei ole hämyistä kirjastohuonetta (vielä), eli jäipä sitten ostamatta, koska yksi tuollainen jossain hyllyn nurkalla olisi vain outoa.


Tämä hevosaiheinen makuuhuone sopisi oivasti yhteen tulevan kirjastohuoneeni kanssa, mukavan tummaa ja tunnelmallista.


Ja just päätin, että tällainen valkoinen romanttinen pitsiunelmasisustus tulee meidän kesähuvilalle.


Ja keittiössä on aina tuoretta itseleivottua leipää ja tottakai keittiö on tyyliltään keskieurooppalainen.


No niin, ainahan saa unelmoida. :) Mutta siis tavaraa riitti ja mielikuvitus lähti laukkaamaan. Kuvissa on vain murto-osa siitä, mitä kaikkea Pajutilalla on. Valikoima oli kivasti uudistunut vuoden takaisesta, vaikkakin yleisesti tyyli on säilynyt samana. Seuralaiseni ottamista kuvista näkyy sisustuspuotia hiukan laajemmin, täältä.


Kiertelyn jälkeen joimme kahvit ja söimme kolmen(!!)suklaan kakkua. Kakkuvalintakin tuotti suurta tuskaa, koska ihanan näköisiä vaihtoehtoja oli paljon. Ja nuo cookiet.. ai että. Päädyin silti kakkuun, koska siinä oli kolmea suklaata :P


Mutta siis kannattaa poiketa, jo ihan tunnelman (ja kakkujen) vuoksi. Meidän tuleville kesävieraille tiedoksi, että tuolla sitten käydään, ihan varmasti.

2013/05/20

kuuraa keskellä kesää

Vaikka viime viikolla olin muutaman päivän vuoteen omana flunssan takia, oli viikko silti ihmeen tapahtumarikas. Ehdin käydä kyläilemässä Hämeenlinnassa, kävin ravintolapäivänä syömässä ihanaa kasvisruokaa Nekalassa ja istutin pihalle mm. raparperin. Autokin otti ja hajosi "sopivasti", kun olin ahtanut sen täyteen multapusseja, taimia ja olihan siellä takapenkillä kottikärrytkin. Ja matkaa kotiin sellaiset reilu 30 km. Eli tapahtumia riitti sitten niille päiville, kun en ollut kipeänä. No, onneksi olen nyt tervehtynyt ja tänään elokin on ollut mukavan tasaista arkielämää.

Ennen kuin flunssa yllätti, puikoilta valmistui vaihteeksi huivi, Kuura nimeltään. Ohje on Ravelrysta, täältä. Lankana on taannoiselta Jyväskylän reissulta ostamani BC Garnin Allino, väri 08. Lankaa huiviin meni 180g eli vajaa neljä kerää.


Tuo lanka on ihan unelma! Ihana tuntu (50% CO, 50% LI) ja tuo väri on erityisen mieleinen. Olisin halunnut huivista vielä pikkaisen isomman, mutta lanka ei riittänyt enää yhteen kuviokertaan.


Ja kyllähän tuosta huivista ihan käytettävän kokoinen tuli pingotuksen jälkeen. Muttamutta, jokin tässä nyt mättää. Lanka on ihana ja huivin mallikin on mieleinen, mutta ehkäpä ne ei vain sovi yhteen. Ei tämä oikein näytä kivalta kesähuivilta, joka tuosta langasta piti syntymän.


Hmm.. tätä täytyy nyt sulatella hetkinen. Tai taidan suosiolla pakata huivin kaappiin ja kaivaa sen sitten esille, kun ilmat viilenee ja kuura on maassa. Ja siitä saankin sitten hyvän syyn vierailla lankakaupoilla, koska vieläkään minulla ei ole harmaata kesähuivia. ;)


2013/05/15

tosi simppeli


Siis sitähän tämä huivi on. Simppeli ja helppo tehdä, mutta kivan näköinenkin. Lankana käytin Marks & Kattens Magnoliaa värit 565 ja 920, lankaa meni yhteensä 4 kerää eli 200g. Huomasin, että tuo Magnolia lanka on näemmä lopetettu eli eipä ihmekkään, kun oli niin edullista. Nämä langat ostin samalla reissulla, kun hain langat edelliseen baktukseeni Oulusta.


Langat odottivat muotoansa jonkin aikaa ja ehdin niistä aloittaa ties kuinka monta eri juttua, kunnes bongasin tämän mallin Ravelrysta, täältä. Huivin nimi on ihan oikeutetusti Terribly Simple ja tämä huivimalli on siitäkin kiva, että ihan hyvän kokoinen huivi syntyy hiukan vähemmälläkin lankamäärällä.


Ohjeessa huivi neuvotaan neulomaan aina oikein molemmilla puolin, mutta koska minulla oli käytössä kaksi väriä ja halusin neuloa kapeaa raitaa, päätin, että neulon oikealla oikein ja nurjalla nurin. Näin neuloessa huivi saa tietenkin selkeästi oikean ja nurjan puolen ja samalla ongelman, että ulkoreuna lähtee valmiissa huivissa rullaantumaan. Sen ongelman selätin edellisestä huivistakin tutulla 'langaskierto, 2oikein yhteen' kerroksella. Nyt ei rullaa, muut kuin huivin päät. :)


Huivi syntyi todella nopeasti iltaneulomisena tv:n ääressä. Hiukan epämääräiseltä neulomus näytti puikoilla, mutta viimeistelyn eli kastelun ja pingotuksen jälkeen, se sai jännän muotonsa.


Yritin kuvata huivia myös käytössä (siis se on päässyt jo ulkoilemaankin!), mutta eihän niitä kuvia oikeasti voi julkaista, kun yksin on yrittänyt niitä kuvia räpsiä. No, huiville tuli kuitenkin sen verran mittaa, että se näyttää kivalle kaulassakin, ei vain henkarissa (tai tuossa Pikkujätkän alla).


Aiheen ulkopuoliset loppuhöpinät: Siis apua näitä kuvia. Minulla on ollut Sonyn Cyper-Shot (jonkintapainen pokkari) kamera jo ainakin 5vuotta ja vasta nyt (!!!!) huomasin, että siellähän on nappuloita, joilla voi säädellä eri juttuja. Aiemmin olen siis tyytynyt kuvaamaan vain automaattiasetuksilla tai makrolla. No, nyt kun huomasin, että noitahan voi säätääkkin, en onnistu enää ollenkaan tässä kuvaamisessa (kaikki kuvat ovat joko epätarkkoja tai erivärisiä tai yleensä molempia). Niin ja siis automaattisiin säätöihinhän ei voi enää muka palata, kun kerta hokasin, että asetuksia voi säätää itsekkin, just.

2013/05/10

tunne ja nauti

Eilinen helatorstai tuli hyödynnettyä oikein kunnolla lorvailun merkeissä. Kuitenkin ennen lorvailua poikkesin Tampereella Hämeenpuistossa, jossa on parhaillaan menossa Tunne Tampere- niminen kaupunkitapahtuma. Tapahtuman keskuksena toimii Hämeenpuisto ja tapahtuman tarkoituksena on tuoda tutuiksi kaupungin ja lähialueen palveluita ja tuotteita. Tapahtuma jatkuu 20.5. asti ja joka päivälle on luvassa erilaista ohjelmaa. Tuo ohjelmatarjonta on todella laaja, tarjolla on mm. tanssia, liikuntaa, taidetta yms. ja toki isolta screeniltä kaikki Suomen jääkiekkopelit :)

Samaan aikaan Tunne Tampere- tapahtuman lisäksi Hämeenpuiston on vallanut ihana ja  suosittu Eurooppalainen ruokatori. Tuonne Hämeenpuistoon siis suuntasin eilen. Myynnissä oli mitä erilaisempia syötäviä: nugaata, fudgea, leivoksia, leipää, makkaroita, juustoja, pizzaa, kuivattuja hedelmiä, jäätelöä yms. Syötäviä oli myynnissä ihan Italiasta asti, mutta oli torilla myös tuotteita ihan Suomestakin, joka oli minusta erityisen mukavaa.



Arvatkaa meinasinko seota näistä kaikista ihanuuksista?


Nam.



Ja mikä parasta, maistiaisiakin oli tarjolla paljon!


 :P


 
Ja olihan siellä myynnissä syötävien juttujen lisäksi kaikenlaista tavaraa esim. kasseja ja palasaippuoita. Noita palasaippuoita olisi lähtenyt mukaan monta, jos vain osaisin palasaippuaa käyttää, niin kauniita ja ihanan tuoksuisia olivat.


aitoja pesusieniä ja kuivattua laventelia, iih!

Vaikka ostettavaa oli jos jonkinlaista, pelkästään jo katselusta (ja maistelusta) tuli kylläiseksi. Eli silmänruokaakin oli tarjolla paljon, kuten kuvat kertonevat. Mukaan kotiin lähti ainoastaan Antiikki Klaaran leipomaa palsternakkaista saaristolaisleipää, joka on muuten hyvää!! Ja kaveri osti tuollaisen kuvassakin vilahtavan suklaaomenan. Ne olivat kyllä suloisia!

Helatorstai sujui toreilun jälkeen ihan kotioloissa. Illalla lenkillä bongasin varman kesän merkin, joka on pakko vielä laittaa tähän. Eli puissa alkaa olemaan jo pienet lehdet!



2013/05/03

kirkkaankeltaista

Monessa seuraamassani blogissa on menossa neulomisen osalta jonkinlainen taantumus tai kyllästyminen. Minulla taas vaihteeksi puikot sauhuaa, niin etten perässä pysy. Ja intoa riittäisi vaikka mihin, mutta lompakko on tällä hetkellä hiukan esteenä suurimmille haaveille. Mutta nyt syntyy huivia huivin perään. Ei ois auttanut vinoilla Pomsikkaalle huivien neulomisvillityksestä, kun se näemmä osui omallekkin kohdalle yllättävän nopeasti.

Minulla oli kevään alussa kauhea värihimotus keltaiseen. Ja pistinkin Lankatalo Tapion kaupasta tilaukseen Dropsin Parisia väri nro.14 eli kirkkaankeltaista. Olin jo lankoja tilaukseen laittaessa ennakoinut, että mitä langasta tekisin. Ajatuksena oli, että mukailisin Ravelrysta löytämääni huivin ohjetta, Light and Up. Eli jotain simppeliä, helppoa ja kivan näköistä haaveilin langasta syntyvän. No, kun lanka saapui, se olikin raskaampaa ja paksumpaakin kuin olin kuvitellut, mutta päätin noudattaa alkuperäistä suunnitelmaani ja siitä syntyi tämä huivi.



Huivi ei periaatteessa eroa peruskolmiohuivista muuten kuin sillä, että lisäyksiä tehdään molemmissa reunoissa joka kerroksella eli myös nurjalla. Mutta noin pieni muutos perusohjeeseen tuo aika kivan tvistin huivin muotoon. Näistä yläpuolella olevista kuvista eroa tavalliseen kolmiohuiviin ei oikein huomaa muuten kuin noista kiertämään lähtevistä kulmista, mutta katsokaas tätä kuvaa alla. Levitin huivin maton päälle, jotta saisin kuvattua huivin jännän muodon. Aika kiva, eikö vain?


Huivista tuli aika iso ja siihen meni lankaa 5 kerää eli 250 grammaa. Ja se syntyi nopeasti, koska käytössä oli puikot nro 5. Olipa muuten hullua vaihteeksi neuloa noin isoilla puikolla, tuntui, että käsiala ei asetu sitten millään. Ja tuo puuvillahan ei ole sitten yhtään armollinen noille käsialan muutoksille, mur, kuten näistä alemmista kuvista huomaa.



Monesti tekee mieli neuloa tällaisia simppeleitä kolmiohuiveja, mutta ainakin minulla, tulee aina pulma, että mitä tuohon reunaan tekisi, jotta se ei lähtisi rullaantumaan. Simppeli huivi vaatii mielestäni simppelin reunankin, ilman suurempia pitsireunuksia. Tässä Light and Up -huivin ohjeessa reunaan oli neulottu ihan tällaista helpointa mahdollista pitsireikää eli langaskierto ja 2o yhteen ja nurjalla sitten kaikki silmukat oikein. Tykkään tuosta, että noin yksinkertaisella tavalla saadaan aikaan kivan näköistä ja toimivaa. Ja ainakaan vielä, ei huivin reuna ole lähtenyt rullaantumaan.



2013/05/01

voi hortensia minkä teki

tai siis voi minua, minkä tein.
Se vain alkoi nuupahtaa muutama päivä sen jälkeen, kun sen sain. Ja yritin hoitaa, kastella ja jutella, mutta siinpä se vain nuupahti nuupahtamistaan.

yhyy :'(

Tai no ei, en suostu ottamaan koko vastuuta itselleni. Syytän myös pienen pieniä valkoisia ötököitä, joita kukkinnoista lopulta löysin. Ne ilmeisesti ovat joitain punkkeja (yök). Mistä ne tuli, en tiedä. Ehkä ne oli kukan mukana jo silloin kotiutusvaiheessa? Netistä kylläkin luin, että nuo punkit hyökkäävät yleensä huonovointisen kasvin kimppuun. Eikä tuo kukka kyllä huonovointiselta silloin näyttänyt, kun sen sain.

Mutta muista viherkasveistani en vastaavia ötököitä löytänyt, hurraa! Muut kasvini voivat siis edelleen hyvin. Kuvat ovat tältä päivältä eli aika hyvinvoivilta näyttävät, todistetusti.

pennimuori

rahapuu taustalla ja edessä 'se, jonka nimeä en muista'

Tuo pennimuori on aika uusi hankinta. Oli vain niin suloinen kaupassa, niin oli otettava se mukaan. Nämä alemman kuvan sankarit olen saanut jo reilu 1,5vuotta sitten mummiltani. Tietääkö joku tuon toisen nimeä? Nimi alkaa muistaakseni peellä, muuta en nyt muista.

Lisäksi kerrottakoon, että meillä eli ja kukoisti (?) vuosikausia anopinkieli ja kaunis limen värinen kultaköynnös. Ne kokivat kuitenkin elämänsä lopun, kun nuorempi koiramme muutti taloon. Se söi ne molemmat. Ja vanhempi koira taisi auttaa vähän.

 (P.S. Anopinkielen ranka on edelleen ruukussa. Olen kuullut niin uskomattomia anopinkielen selviytymistarinoita, että ehkä tuo minunkin lähtisi vielä uuteen nousuun. Aikaa raatelusta alkaa kyllä tosin olla jo aika kauan.)


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...