Vanhemmiten olen huomannut myös kaipaavani rutiineja ja perinteitä. Tänä syksynä olen toistanut kuin huomaamatta samaa kaavaa kuin useina edellisinä. Kaivan jostain kätköistä esiin puikot ja lankaa ja alan neulomaan. Kutominen ja virkkaaminen on kyllä enemmän minun juttu, mutta syksyyn vain kuuluu neulominen. Se on minun perinne.
Perinteeseeni kuuluu saada valmiiksi muutamia töitä. Rannettimia, ehkä sukkia ja muutama huivi. Pieniä ja nopeita töitä. Mutta perinteeseen kuuluu jättää muutama työ kesken. Tänäkin syksynä löysin lankalaatikoistani parittomia sukkia. Ehkä en teekkään niille samanlaista paria vaan yhdistän erilaiset pareiksi. Mikäpä minua estää pitämästä toisessa jalassa punaista ja toisessa ruskearaitaista sukkaa? Siitä voisikin alkaa uusi perinne.
Kiitos TYLLille sormuksesta!
7 kommenttia:
eipä kestä <3
mietin, että pitäisköhän mun opetella kutomaan jos muutan maalle? kylmät lattiat vatii villasukkia ja pihatyöt sielunlämmittäjää (äiti sano aina ohuita alusvillapaitoja sielunlämmittäjiksi).
Hienon näköisiä ranteen lämmittimiä siellä näkyy olevan jo melkoinen kasa! :)
liisa: minun mielestä puikoilla neulotaan ja kangaspuilla kudotaan, mutta onhan se tietysti tapakysymys miten sanoo. mutta mua aina nappaa silmään tuo, koska olen kutoja ammatiltani ja se tarkoittaa kankaan kudontaa, ei sukan.
joo, sun täytyy ehdottomasti opetella neulomaan, aloita helpoilla (esim. rannettimilla) ja ei se perussukkakaan vaikea ole. voin pitää sulle kurssin?
totta. se on neulomista. mut kato pitää lähteä ihan perusteista tää opettelu eli termistö haltuun!
Aivan upeita ovat ja suuri kiitos tuosta omasta paristani, väri on täydellinen! Toistaiseksi olen raaskinut vain ihailla niitä huokaillen, mutta nyt on sisälläkin niin viileää, että aion ottaa kovaan käyttöön.
Minäkin muuten muiden kanssa keskustellessani puhun neulomisesta (siis jota puikoilla tehdään) ja kutomisesta (kangaspuilla), mutta meidän seudulla puhekielessä kutominen on aina neulomista. Siis esim. kysyn äidiltä "ootkos kutonut sen villatakin jo valmiiksi" jne... Mutta vielä hölmömmältä tuntuu se, että työpaikallani naapuripaikkakunnalla ompelimo (siis jossa ompelukoneilla teemme töitä) onkin neulomo! Siinä nyt ei ole mitään järkeä! :D
Ansku: Ihanaa, että tykkäsit!
se on totta, että murrealueittain menee nuo miten puhutaan. minäkin olen ennen vanhaan, ennen koulujani, puhunut sukan tekemisestä kutomisena. niin meillä päin silloin puhuttiin. koulujen myötä olen vasta alkanut puhumaan "oikein". tai no pääasia on tietenkin se, että kaikki ymmärtää mistä puhutaan, puhutaan sitten millä termeillä tahansa.
tuo on kyllä aika hurjaa tuo ompelimo/neulomo! olen kyllä joskus kuullut, että varsinkin vanhemmat ihmiset puhuvat ompelemisesta neulaamisena. hassua tää suomenkieli! :)
Lähetä kommentti