KissKiss

Voiko olla suloisempaa kuin kissanpentu?

Oikea vastaus: Voi, nimittäin kaksi kissanpentua. :) Ja voiko muuten olla vaikeampaa kuvattavaa kuin kaksi kissanpentua? Otoksia oli kymmenittäin, mutta yhdessäkään niistä ei ollut molemmat paikoillaan. :D

Voimaeläin

Moni uskoo horoskooppeihin, numeroihin, enkeleihin, jumalaan ja moneen muuhunkin asiaan.
Minä uskon muun muassa, että jokaisella ihmisellä on oma voimaeläimensä.

Ihmisellä voi olla elämänsä aikana yhdeksän voimaeläintä, joista kaksi ovat seurana läpi koko elämän. Minä uskon, että nuo kaksi, jotka ovat seuranani koko elämäni, ovat poro ja karhu.

Kaunein näkemäni poro Niesissä 18.9.2011

Minä olen aina kokenut jonkinlaista yhteyttä porojen kanssa. Kyllä, porojen.
Ne, jotka asuvat pohjoisessa ja näkevät poroja harva se päivä, eivät ehkä tajua tunnettani ollenkaan. Itsekkin olen pohjoisesta kotoisin ja porot ovat minulle tuttuja eläimiä, mutta nykyisin porot ovat minulle voimavara, voimaeläin, jonkinlainen rauhoittava tekijä.

Kuva

Karhuista näen paljon unia, joskus painajaisiakin. Karhuja kohtaan olen ennen tuntenut paljon pelkoa, mutta nykyisin lähinnä kunnioitusta. Vieläkään en mielelläni karhua kohtaisi luonnossa, mutta jotain siinä on. Jotain, joka kiehtoo ja herättää tunteita ja ajatuksia.

Nämä voimaeläin jutut saattavat kuulostaa hourahtaneen puheilta, jos ei ole perehtynyt aiheeseen, mutta mietippä sinäkin. Mihin eläimeen tunnet yhteyttä, mistä eläimestä välität paljon, mikä eläin esiintyy unissasi? Juuri se eläin voi olla voimaeläimesi.
Netistä löytyy paljon materiaalia tästä aiheesta ja onpa kirjojakin kirjoitettu. Ajattelin itsekkin perehtyä asiaan vielä enemmän kirjojen kautta.

Olisi mukava kuulla muidenkin ajatuksia asiasta. Ja ennen kaikkea kiinnostaako sinua tällainen?

Heinäkuu

Heinäkuu meni uuteen kotiseutuun totutellessa. Maalaiselämässä on paljon hyviä puolia. Tietenkin luonto ja oma rauha, mutta myös ihmiset. En ole vielä törmännyt yhteenkään tylyyn ihmiseen ja joka paikassa mihin menen, saa hyvää palvelua. Olen ollut ihan onnesta soikeana näistä ihmisistä!

Ja kävi meillä kyläilijöitäkin heinäkuussa. Kuukauden aikana 15 kyläilijää, osa päivämatkalaisia, osa yökyläilijöitä! Aika paljon yhdessä kuukaudessa, mutta en valita, koska meillä oli mukavaa!

Kuukauden aikana ei tullut paljoa kuvattua, mutta jotakin sentään. Tässä hieman otoksia.

Kesää parhaimmillaan, ilta-aurinkoa ja kauniita kasveja.
Ympärillä pörräävät paarmat on jo kaukainen muisto, oliko niitä edes? :)

Meidän ihanat naapurit. Vielä ei olla esittäydytty sen kummemmin. Katseita ollaan kyllä vaihdettu, mutta taitaa se meidän Pikku jätkä olla ystävystymisen esteenä (Pikku jätkä räyhää ja isottelee, niin kuka nyt sellaiseen haluaisi tutustua?).

Aamu-usvaa pelloilla ja metsissä, tykkään. Vaikka päivisin on edelleen lämmintä, aamuisin huomaa ilmojen jo viilenevän.

Tämä on parasta. Edellisessä kodissa makuuhuoneen ikkunasta näkyi parkkialue ja vastapäinen kerrostalo. Nyt näkymät ovat toista: kallio, puita ja laskeva aurinko. Eiköhän tähän voisi tottua.

pakkailun lomassa

Kun parhaillaan minun pitäisi käydä tavaroita läpi ja pakata, minä vain haaveilen erilaisista asioista taloon. Törmäsin netissä ihanaan naulakkoon tai vaaterekkihän tuo oikiasti on. Hayn Loop vei sydämeni heti.

Vaatesäilytys on ollut mietinnässä jo pitempään ja tuollainen rekki voisi olla aika kiva vaatekaappien yhteyteen. Rekkiin voisi ripustaa valmiiksi viikon vaatteet. No, en minä koskaan ole niin järjestelmällinen, että valitsisin vaatteet viikoksi valmiiksi, mutta ainahan saa haaveilla. Ihana tuo on joka tapauksessa.

Täällä haaveillaan myös erilaisista valaisimista. Muun muassa tästä:

Eelovin Lintukoto. Tarviiko muuta sanoa kuin, että IHANA! Valaisinta saa myös mustana ja keltaisena. Tulisi vaikea valinta mustan ja valkoisen välillä. Onneksi valintaa ei tarvitse tehdä, koska rahaa tällaisiin ei nyt vain ole. Tyydyn siis haaveiluun.

Olen huomannut, että tyylini niin sisustuksessa kuin vaatteissakin on vuosien varrella pelkistynyt todella paljon. Tänään pakkailin laatikkoon erilaisia esineitä, jotka ennen olivat todella rakkaita, mutta joita en enää voisi kuvitella hankkivani tai käyttäväni sisutuksessa.

Olenkin törmännyt pakatessa aikamoiseen ongelmaan. Moni tavara ja esine ei enää sovi tyyliini, mutta on tunnearvoltaan niin rakas, että en oikein raskisi sitä kiertoonkaan laittaa. Toisaalta tykkäisin, että tavaraa olisi mahdollisimman vähän. Vain se, mitä oikeasti tarvitaan. Luonteeltani olen kuitenkin sellainen muistoja vaaliva, ehkä liikaakin.
Täällä siis painiskellaan isojen ongelmien äärellä. ;)
Esine voisi olla uudelle käyttäjälle tarpeellinen ja arvokas yhtälailla kuin oli joskus ennen minulle. Eli pitäisikö minun kierrättää vaiko säilyttää?

Ehkä sainkin jo vastaukseni tässä pikaisessa pohdinnassani.
Mutta mites on sinulla, onko sinun vaikea luopua tavarasta vai kuulutko niihin, jotka laittavat tavaran heti kiertämään, kun ei enää sitä tarvitse?

jotain uutta, jotain vanhaa

otsikosta tulee ehkä mieleen häät, mutta tässä tapauksessa häät eivät ole kyseessä vaan viime lauantaisen reissun ostokset.

 

Hämeenlinnan torilta löytyi pellavan värinen virkattu liina. aivan ihana. liinan alla valkoinen ohut puuvillakangas, sekin löytö Hämeenlinnasta. kankaan pinta on kauttaaltaan kuvioitu brodeerauksella. ihana. valkoista valkoisella, tykkään.

vanha painokangas. löytö Hämeenlinnasta. kankaassa on useammalla vihreän sävyllä painettu lehtiä ja se on jo aika kulunut, osin reikäinenkin. kangas taitaa olla puuvillapellavaa, ehkä. tuntuma on hiukan ruostunut sormenpäistä, vaikka päivät pitkät työskentelen tekstiilien parissa. kun ei joudu arvuuttelemaan tekstiilien materiaalia, tuntuma alkaa katoamaan. täytyykin tätä alkaa taas harjoittamaan, ettei ihan unohdu. tällaisten tärkeiden asioiden unohtaminen on ehkä kamalinta mitä tiedän.

ja jotain uutta. eli Iittalasta lähti mukaan Hackmanin emalinen Kesäkannu. Vaikka muuten suosinkin astioissa mustaa ja valkoista, Hackmanin Kesä -sarjaan ihastuin heti, kun näin sen viime kesänä. Viime kesänä sarjaan taisi kuulua vain muutama kattila ja sainkin valmistujaislahjaksi Kesäkattilan, joka on ollut kovassa käytössä. Lauantaina ilokseni huomasin, että sarja oli kasvanut kannulla, läviköllä ja keittokasarilla, joista nyt siis kiikutin kotiini kannun. Kesäkasarikin on kyllä pakko vielä hankkia, nyt en raskinut kaikkea kerralla. Mutta voin jo kuvitella uusien perunoiden ja kasarissa tehdyn sipulivoikastikkeen tuoksun, nam, ne tuoksuu ihan kesältä.

Tässäpä ne lauantain hankinnat. Aika kivoja, eikö vain? ja vaikka kyseessä on vanhaa ja uutta, sopii ne mukavasti yksiin.

Matkassa 2

Hämeenlinnasta matka jatkui kotia kohti eri reittiä kuin yleensä. Tällä kertaa ei paahdettukaan motarilla vaan kierrettiin maisemareittiä pitkin ja ah, mitkä maisemat siellä olikaan. Kamera ei ehtinyt tallentamaan parhaita paloja, mutta jotain kuitenkin.

 

Sääksjärven sillan kupeessa poikettiin kahvilla Silta-kahvilassa. Sillan sisustus oli riemunkirjava kollaasi menneitä vuosikymmeniä, mikä oli oikeasti aika mukavaa. Sopivan rouheeta maalaismeininkiä modernin sushiravintolan jälkeen.

Sillan terassi oli mainio paikka nauttia rasvaiset rinkelimunkit kahvin kera. Näköaloista ei voinut valittaa eikä kyllä kahvistakaan, hyvää oli. Seurasta puhumattakaan. Siinäpä jo muutama hyvä syy poiketa Silta-kahvilassa toistekkin.

Ai niin, kyllähän sitä reissussa muutakin tehtiin kuin ajeltiin maisemareittejä, käytiin kivoissa ruokapaikoissa ja syötiin. Eli tietysti kierreltiin hiukan lisää ja pikkuisen shoppailtiin. Ostoksista sitten seuraavaksi. :)

Matkassa

Eilen oli mielettömän hyvä päivä. Minulle tarjoutui mahdollisuus hypätä ystävän mukaan, kun hän lähti hoitamaan työasioita. Tartuin tilaisuuteen ja se kannatti: Ystävän matkassa ja kesäfiilis päällä.
Päivä alkoi ystävän työasioilla, mutta jatkui siitä shoppailulla ja kivalla yhdessäololla. Oli mukavaa viettää vapaapäivää ja olla ajattelematta arkea ja taloasioita.

Käytiin testaamassa Hämeenlinnan uusi sushipaikka. Uskon, että Tiger Sushi on hyvä lisä Hämeenlinnan ravintolatarjontaan ja olisi kyllä saanut olla olemassa jo silloin, kun siellä asuin.

Listalla oli niin perinteisiä nigireitä ja makeja, mutta myös erikoisempia viritelmiä. Maisteltiin kaikenlaista ja kaikki oli hyvää. Suosittelen.

Eilisestä on luvassa lisää kuvia myöhemmin. Bloggerissa taitaa olla nyt joku ongelma, koska kuvien lataaminen kesti iäisyyden. Myöhemmin lisää, kun toimii paremmin.

Bongailua

Joka kevät se on aina yhtä ihmeellistä, kun luonto alkaa vihertämään. Ihan kuin kaikki olisi täysin uutta ja ennen kokematonta. Joka kevät innostun yhtä paljon ja toivon, että en menetä sitä ominaisuutta koskaan.

Lähipuiston koivut ottivat spurtin ja alkoivat pukkamaan hiirenkorvaa jo viikon alkupuolella.

Maasta on pukannut vihreää jo muutamia viikkoja. Alku viikolla huomasin muitakin värejä.

Ja tänään tulevan kodin lähimetsästä löysin sinivuokkoja. Ihanaa. En enää malta odottaa, että pääsemme muuttamaan ja tutustumaan lähimetsiin kunnolla.

Viher- ja kasvibongailussa minulla on ollut apuna uskollinen vainunenä. Tosin nenää on nyt keväällä kiinnostaneet kaikki hajut enemmän kuin emännän kasvivouhotukset.

Harmaasta kaunista

Viime viikolla kävelyllä harmaan eri sävyjä joka puolella.

Kolhoa betonia.

Kovasti kiinnostaisi kurkata.

 

Kivessäkin on elämää.

Harmaasta maasta keltaista ja hiven vihreää.

Ne kirkuvat kevättä.

Parhaassa seurassa

Reilu viikko sitten sain ihanan viikonloppuvieraan ja mitäs me sitten heti tehtiin kuin mentiin ulos syömään. Marusekiin tottakai. Ja hyvää oli.

Perinteisen sushin lisäksi tilasimme Modernit sushit -listalta nigireitä, joissa oli kevyesti grillattua lohta inkiväärimajoneesilla. Ei siis mitenkään erityisen erikoista, mutta erilaista kuitenkin ja ihanan raikasta, suosittelen.

Oltiin niin nälkäisiä ruokailijoita, että muistettiin ottaa tämä yläpuolella oleva valokuva vasta, kun yli puolet ruoista oli jo kadonnut. Tämä sama toistui koko viikonlopun, koska tämä sushikuva on ainoa kuva, joka ruoista otettiin, vaikka kävimme ulkona syömässä useamman kerran.

Ulkona syömisen lisäksi viikonloppuna yritettiin shoppailla ja shoppailu yrityksen lomassa tietysti kahviteltiin. Pistäydyttiin sunnuntaina Tuomiokirkonkadun Vohvelikahvilassa, jossa emme kumpikaan olleet ennen käyneet. Kahvila on kaunis, mutta vohveleihin me petyttiin. Minun mielestä vohveli saisi olla hiukan rapsakkaa reunoista, mutta nämä meidän saamat vohvelit olivat lötköjä ja aika mauttomia. Harmi. Kahvila kuitenkin on tosi viihtyisä ja kahvi todella hyvää. Piti kysymäni käytetty kahvilaatu, mutta unohdin. Saattoihan se olla jotain peruslaatuakin, koska parhaassa seurassa kaikki hyvä maistuu aina vielä vähän paremmalle, eikö vain?

Kaksi vee ja kevät!

Hei, meillä on täällä kevät! Aurinko paistaa ja lähimetsässä on veden vallakumous. On muuten edelleen aika rentouttavaa padota puroja ja vapauttaa virtoja, kuten lapsena tehtiin. Kokeilin eilen ja en olisi malttanut lopettaa.

Vihreää pilkottaa maasta ja pajunkissoja on oksissa.

Ja lumikin on sulanut lähes kokonaan, ainakin aurinkoisemmilta paikoilta. Lemppari lenkkireittikin oli sen verran sula, että päästiin se testaamaan pitkän talven jälkeen. Tuo on sellainen jyrkkä rinne, jonne ei parane talvella mennä tai voi tulla pylly edellä alas.

Kevään lisäksi meillä on tällä viikolla iloittu synttärisankarista.

Eipäs se meidän sankari kauaa jaksanut poseerata vaan piti alkaa leikille. Sellaisia ne kaksi vuotiaat taitaa vielä olla, rasavillejä.

Aurinkoista sunnuntai-iltaa!

Tapahtunutta

Työn aloittamisen myötä blogini on hiljennyt. Aikaa ei vain yksinkertaisesti tunnu riittävän kaikkeen ja toivoisinkin päiviin lisää tunteja. Noh, se ei tietenkään ole mahdollista, mutta kevätauringon myötä olen huomannut, että sitä vain jaksaa hiukan enemmän kun on valoakin. Siispä tervetuloa valo ja kevät!

Talolla on tapahtunut seuravaa:

Kylppäri on edennyt laatoitusvaiheeseen.

Takkahuoneeseen on valmistumassa takka.

Oviaukkoon on ilmestynyt ulko-ovi.

Työhuoneeseen on tehty parveke.

Työhuoneessa menee myös takan hormi. Siitä voi tulla jännä yksityiskohta huoneeseen.
Mitä ei voi piilottaa, tulee korostaa. Eikös se niin mennyt?

Olohuoneen ikkunasta oli kiva fiilistellä tulevaa kotia ja pihaa. Ei mene enää (toivottavasti) kauaa, että päästään muuttamaan. Ihanaa!

Selailin kuvia meidän pikkujäbästä ja nämä on ihan pakko jakaa teidän kanssa.

Enpä oisi arvannut, että tällaisesta pienestä pehmoisesta karvapallosta kasvaa Billy Idol look alike. ;)

Mukavaa viikonloppua!

Outo valoilmiö

Pari viikkoa sitten sain ajella töihin aamulla pilkkopimeässä ja kun kotiin pääsin iltasella, oli jälleen pimeää. Mutta eipä ole enää, aamu alkaa sarastaa jo ennen kahdeksaa ja kotiin saa ajella oudon valoilmiön paistaessa silmiin.

Kyllä se kesä on tulossa, vaikka ei ihan uskoisi näissä -30 asteen pakkasissa.
Niin ja pakko se on myöntää, mullakin on kesää vähän ikävä.

Katto ja ikkunat

Sitten viime kertaisen rakennustyömaapäivityksen jälkeen on tapahtunut aika paljon.

Miehen työhuoneessa on jo ikkunat ja seinät on tasoitettu. Huone on oikeasti suorassa, toisin kuin kuvaaja ;)

Portaikon toinen ikkuna ja aika ihana näköala.

Eli taloon on tullut mm. katto, parveketasanne, väliseinät, lähes kaikki ikkunat ja sisäseinien tasoitus on alkanut. Myös maalämpöpumppu on viittä vaille valmis toimintaan. Näiden lisäksi talolla on varmasti tehty vaikka ja mitä, mutta josta minä en ymmärrä mitään. :)

Nyt kun talossa on jo katto ja lähes kaikki ikkunat paikoillaan, se ei enää näytä bunkkerilta niin kuin olemme vitsailleet.

Vaan talo oikeasti näyttää jo talolta, vai mitä?

Pihaan on ilmestynut myös autokatos/varasto. Talostakin tulee lopulta tuollainen valkoinen kuten autokatos.

Sellaista siis talolla. Minulla on eka työviikko takana ja huomenna alkaa jo toinen. Päivärytmi on muuttunut aika paljon enkä ole ehtinyt oikeastaan muuta tekemään kuin pakolliset kotityöt työn lisäksi. Toivon, että muutaman viikon totuttelun jälkeen aikaa jää myös muihin asioihin neulomiseen.