2013/09/19

*

Blogihiljaisuus on johtunut pitkälti siitä, että aikaa ei vain tunnu riittävän kaikkeen. Käsityöt ja leipomiset ovat jääneet todella vähiin eikä juttuaiheita ole ollut.

Ja nyt kun olisi ollut asiaa, tuo minun vanha tietokoneen rakkine sanoi itsensä irti. Eli hiljaisuus jatkunee tällä suunnalla, kunnes kone tokenee/hankin uuden. Tällä puhelimella voin toki pieniä juttuja postailla, jos innostun. :)

Kuva ei liity asiaan mitenkään, mutta koirakuvathan on aina kivoja, eikö vain? Mukavaa syksyä kaikille :)

2013/09/01

Menovinkki

Kiinan Ensimmäinen keisari, Qin Shihuangdi, halusi elää ja hallita ikuisesti. Hänen maanpäällinen hallituskautensa kesti kuitenkin vain 11 vuotta. Sinä aikana hän rakennutti itselleen valtavan maanalaisen hautakompleksin, jota vartioi terrakotta-armeija, jossa on 8000-9000 sotilasta ja hevosta. Armeija löytyi sattumalta vuona 1974.


Tampereen Vapriikissa on meneillään 'Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet' -näyttely 1.12.2013 asti. Näyttely on ainutkertainen tilaisuus nähdä Suomessa Kiinan ensimmäisen keisarin Qin Shi Huangdin hautaa vartioineita terrakottasotilaita ja hevonen. Sotilaiden lisäksi esillä on hautalöytöjä ja keisarien aarteita Qin- ja Han-dynastioiden ajalta.


Näyttely kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Minä kävin näyttelyssä heinäkuussa, mutta aikeissa on käydä katsomassa se vielä uudemman kerran. Katsottavaa ja ihmeteltävää oli paljon. On mieletöntä katsoa esineitä, jotka ovat yli 2000 vuotta vanhoja. Minun on lähes mahdoton käsittää esineiden ikää ja niitä taitoja, joita niiden tekemiseen on vaadittu. Näyttely oli elämys. Suosittelen!



2013/08/26

siis ihan mahtava

Uusi työpaikkani on osoittautunut varsinaiseksi ihmeeksi. Työtehtävät ja työkeverit ovat kivoja, mutta melkein parasta on se, että osa työkevereista on leipomis- ja kokkausintoilijoita! Eli ruokajuttuja riittää ja reseptejä jaetaan. Ja leipomuksia tuodaan myös töihin toisten maisteltaviksi, nam!

No, juurikin työkaverin kirjasta (Glorian kuudes ruokakirja) löytyi tämän leipomani juustokakun ohje. Ja tämä on hyvä. Minähän en ole oikein ollut uunissa kypsytettyjen juustokakkujen ystävä, mutta siihenkin tuli nyt muutos kertaheitolla.


Vadelmainen juustokakku

Pohja:
150 g digestivekeksejä
50 g voita sulana

Vadelmatäyte:
600 g philadelphiatuorejuustoa
3 munaa
250 g vadelmia
1 dl sokeria
3 rkl maizenajauhoja

Ranskankermatäyte:
3 dl ranskankermaa
3-4 rkl sokeria
½-1 sitruunan raastettu kuori

Sitruunakastike:
1 sitruunan mehu
1½ dl vettä
1 dl sokeria
1 rkl maizenajauhoja
1 rkl voita

- Laita uuni kuumenemaan 175c.
- Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu rasva. Taputtele seos irtopohjavuoan (24cm) pohjalle. Nosta jääkaappiin täytteen teon ajaksi.
- Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset.
- Sekoita keskenään tuorejuusto, sokeri, maizena ja keltuaiset.
- Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita se ja vadelmat juustomassaan varovasti nostellen.
- Kaada seos keksipohjan päälle ja paista kakkua 175c n.30 minuuttia.

- Sekoita ranskankerma, sitruunankuoriraaste ja sokeri.
- Kaada seos hyytyneen, paistetun juustokakun päälle ja jatka kypsennystä uunissa vielä 5-10 minuuttia.
- Ota kakku uunista ja anna jäähtyä seuraavaan päivään.

- Tee sitruunakastike. Sekoita kattilassa keskenään sitruunan mehu, vesi, sokeri ja maizenajauhot.
- Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Lisää vettä, jos kastikkeesta meinaa tulla liian paksua. Keitä n.5 minuuttia.
- Lisää lopuksi kastikkeen joukkoon voita.
- Jäähdytä ja tarjoile vadelmilla koristellun kakun kera.


Leivoin tämän kakun muutama viikko sitten ja tohdinko kertoa, että miehen kanssa syötiin tämä ihan kaksin.. Ei ollut ketään kylässä enkä vienyt töihin maistiaisia. Itsekkäästi vaan vedettiin tämä kaksin nassuun, hih! Juustokakun kruunasi sen kera tarjottava sitruunakastike. Se oli sopivan kirpsakkaa rikkomaan makeutta. Tuosta sitruunakastikkeesta tuulekin varmaan ihan lemppari, jota teen joka leipomuksen seuraksi. Kannattaa kokeilla, ei ollut nimittäin ollenkaan vaikeaa.

Tämä kakku on siis ihan mahtava, mutta mielessä pyörii jo jos jonkinlaista variaatiota tästä ohjeesta. Ensi kerralla kokeilen vadelmien tilalla vaikka mustikkaa, sekin voisi olla aika hyvä, tai jätän marjat kokonaan pois ja teenkin kakun kaveriksi vadelmakastikkeen.. hmm.. joo, nam! Ihanaa, kun kauan kadoksissa ollut leipomisinto alkaa taas löytyä!

2013/08/18

Puolukassa



Itse en ole oikein marjastaja-tyyppiä, mutta kyllä meidän perheestä yksi marjastaja löytyy. Ilmeestä päätellen suuhun sattui kirpeä puolukka, mutta ei se Pikkujätkän marjastamista hidastanut. Tuolta mättäältä kaikki puolukat tuli kerättyä syötyä ja muutama muukin.

2013/07/25

vauvaylläri

Yleensä meille tulee vain tylsää postia eli laskuja ja mainospostia. Eilen tähän kuitenkin tuli poikkeus ja posti toi mukanaan yllätyksen.


Ompelukoneella ommellun kuoren sisältä paljastui kaksi nyssykkää ja itsetehty kortti.


Toisesta nyssykästä paljastui kaunis lautanauha ja toisesta kolme tikkuaskia, joissa oli sisällä eläviä mehiksen vauvvoja, iih!


Hetken vauvoja fiilisteltyä, kiikutin ne ulos multaan. Nyt ne on aseteltu kukkapenkkiin ja kasteltu. Saas nähä tokenevatko ne muutosta. Kiitos Kaisalle nauhasta ja vauvvoista. Ilostutit minua!


2013/07/04

Mattokaksikko

Nämä mainiot matot minulla on tyystin unohtunut esitellä teille. Kyseessä on tilaustyönä tehdyt matot menevän naisen kodin eteiseen ja terassin ovelle. Asiakkaan toiveena oli saada matot tuolla samalla kuviolla=sidoksella, jota olen käyttänyt aiemmissakin tilausmatoissa. Väritoiveina oli oranssi ja tumma turkoosi. Tummaa turkoosia sitten metsästettiin kirjaimellisesti pitkin Suomea. Onneksi matoilla ei ollut kiire, joten etsintään oli aikaa. Mutta tiettyä sävyä ei vain tahtonut löytyä, joten asiakkaan kanssa päätettiin, että turkoosin tilalle valitaan joku muu väri. Ja tämä oli hyvä päätös, koska tuon harmaan maton sävyt ovat mielestäni mielettömän kauniit yhdessä!


Tuon oranssin maton väritys hiukan kauhistutti minua. Mietin, että olisiko maton väritys liian räväkkä asiakkaan mielestä. Minulla kävi tuuri, että sain toimittaa matot itse asiakkaan luokse ja samalla näin matot suunnitelluilla paikoillaan. Ja niinhän siinä kävi, että tuo oranssi ei ollut ollenkaan liian rohkea vaan juuri oikean värinen omalla paikallaan. Samoin olin pohtinut tämän kynnysmaton kokoa, että olisiko se liian pieni. Suurensin maton kokoa suunnitellusta sitä kutoessani, mutta silti sen koko mietitytti. Se vain näytti armottoman pieneltä käytävän maton rinnalla. Mutta tämäkin huoli oli turha, koska mattohan on just sopiva tuohon terassin oven eteen.


Minulta on kysytty useamman kerran, että miten olen keksinyt tämän maton kuvioinnin. Mutta sitä kunniaa en voi ottaa itselleni. Maton kuvio on hyvin perinteinen mattokuvio, jota on käytetty matoissa varmaan niin kauan kuin mattoja on kudottu. Minä olen hiukan muokannut perinteisen kuvion mallikertaa, suurentanut sitä ja sitten sovittanut sen maton pinnaksi. Maton alkuperäinen kuvio ei siis ole minun käsialaani.

Tuolla kuvioinnilla on varmasti olemassa myös oma nimikin (kuten perinteisellä ruusukas-kuviolla), mutta en pinnistelystä huolimatta muista sitä. Viisaammat saa muistuttaa. Kauhavan Kangas-Aitalla on muuten aika samanlainen matto mallistossaan kuin tämä minunkin, Viiru nimeltään. Tuosta linkin takaisesta ohjeesta näkee miten tuollaista yhtä niisintää käyttämällä saa monenlaista kankaanpintaa aikaiseksi pelkästään poljentaa muokkaamalla. Eli yksinkertaistaen: kun vain jaksaa niisiä loimen hiukan erilailla ja useammalle varrelle kuin vain kahdelle, aukeaa heti mieletön mahdollisuuksien kirjo siinä mitä kaikkea kankaan pintaan voi saada aikaan. Tämä on toki täysin hepreää niille, jotka eivät ole koskaan kangaspuilla kutoneet tai loimea rakentaneet. Pahoittelut niille hepreasta. :)


Sellainen mattokaksikko tällä kertaa. Nyt puissa odottaa loimen loppu, josta meinaan kutoa meille portaikon tasanteelle maton. Ajattelin tehdä siitä tuollaisen harmaan sävyisen, kuten tässä yllä. Myös seuraavat tilausmatot ovat jo suunnittelun alla. Luvassa on muutakin kuin tätä kuviota ja aika makeita värejä. Niistä sitten lisää, kun ovat valmiita.

2013/06/30

...

Koskaan ei voi tietää, mitä elämä eteen kuljettaa.
Pitkän etsimisen jälkeen sain vihdoin töitä ja aloitan uudessa työssä jo huomenna!

Kuva.

Samalla mieltä sumentaa sukulaisen menehtyminen.
Elämä on hauras.


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...