Viime viikko on ollut yksi parhaista pitkään aikaan. Täytin viikko sitten maanantaina 30 vuotta. En ole juhlinut syntymäpäiviäni vuosiin enkä nytkään järjestänyt juhlia, mutta silti koko viikko tuntui juhlalta. Varsinkin, kun sain vieraaksi kaksi ystävääni, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Nyt on taas varastoitu voimavaroja, jotta jaksaa ahertaa. Kiitos vielä kerran kaikille näin tätäkin kautta.
Tämä ilon tunne taisi kuitenkin alkaa jo ennen syntymäpäivääni. Sain muutamia päiviä ennen synttäreitäni ihka oikean kirjeen.
Kirjeessä oli mukana myös ihania syksyisiä valokuvia. Kiitos Anskulle kirjeestä ja kuvista.
Kun olen näin paljon muistamista ja iloa saanut osakseni, yritän nyt kovasti painaa tämän tunteen mieleeni ja muistaa vastavuoroisesti toisia.
Muutama sana, lause, puhelinsoitto, meili, kortti tai käsinkirjoitettu kirje vie aika vähän aikaa loppujen lopuksi, mutta on sen saajalle iso asia.
2 kommenttia:
kuulostaa ihanalta!
itse joskus saan mummilta kirjeen ja se saa mut aina niin hyvälle tuulelle. pitäis harrastaa itekin enempi oikeita kirjeitä.
Voi, onnea Emmi! Omat pyöreät synttärini ovat vielä niin tuoreessa mielessä, että uskallan sanoa tietäväni miten kivalta sinusta tuntuu. :)
Olen samaa mieltä; puhelu tai viesti ei suurta osaa päivästä lohkaise - miten sitä aina tunteekin itsensä niin kiireiseksi, ettei sellaiseen tunnu jäävän aikaa?
Lähetä kommentti