2010/11/13

Sakset siveltimenä

Tampereella Verkarannassa on menossa parhaillaan aivan ihana näyttely. Vielä 6.12 asti näytteillä on tanskalais-norjalaisen Karen Bit Vejlen paperiteoksia. Kuvat ovat tunnelmia näyttelyn avajaisista 4.11.



Karen on leikannut paperia lähes joka päivä 16-vuotiaasta lähtien, mutta vasta n. neljä vuotta sitten hänet "löydettiin". Hän oli aiemmin leikannut vain itselleen ja eräänä päivänä hänen työkaveri näki hänen töitään ja siitä se sitten lähti. Nykyisin Karen kiertää maailmaa näyttelynsä kanssa ja kalenteri on täynnä vuoteen 2013 asti.



Karen haluaa kertoa töissään aina jonkun tarinan. Ja näyttelyssä onkin esillä hyvin erilaisia leikkailuja, isoin on monta metriä pitkä, jossa on kerrottu tarina viidestä vuodenajasta. Suurin osa töistä esittää jotain, lintuja, kukkia, kahvipannuja, kaloja tms.
Minä henkilökohtaisesti pidin kuitenkin kaikista eniten abstraktisimmista töistä. Tässä alhaalla suosikkini. Senkin taustalla oli tarina elämästä ja kuolemasta. Pidin siitä, että tarina ei ollut suoraan luettavissa teoksesta vaan katsoja sai nähdä työssä mitä itse tahtoo.


Jokaiseen työhön kätkeytyi paljon yksityiskohtia, joita ei ensin huomannut. Lähemmän tarkastelun kautta huomasi pieniä yllättäviä yksityiskohtia, jotka pistivät hymyilemään.


Näyttelyn ohella Karen vetää muutaman tunnin leikkauskurssia, johon pääsin osallistumaan viikko sitten lauantaina. Kurssilla Karen kertoi enemmän näyttelystä ja taustastaan ja pääsimme leikkaamaan muutaman joulukoristeen. Tykkäsin kovasti, mutta haastetta olisi ehkä saanut olla enemmän. Kuitenkin kurssi teki tehtävänsä ja innostuin sen jälkeen paperin leikkailusta niin paljon, että hetken koti oli täynnä paperisilppua ja oikean käden keskisormessa ja peukalossa komeili pari rakkoa liian innokkaasta saksien käytöstä.

Muutama leikkailuni päätyi keittiön ikkunaan ja valon vaihtelun mukaan se vaihtaa kauniisti väriä. Kuvassa se on siniharmaa, vaikka oikeasti se on valkoinen. Eihän leikkailuni vedä vertoja Karenin töille, mutta huomasin, että leikkaamalla lisää ja lisää, jälki paranee koko ajan.

3 kommenttia:

E. kirjoitti...

Ihania! tuo näyttely pitäisi kyllä nähdä. ihan mieletön nainen. :O

Pomsikas kirjoitti...

Kiva nähdä näyttelyn tunnelmia näin "etänäkin" :) Mukavan näköinen on tuo sun omakin leikkuu, jännä miten valon vaihtelu voi muuttaa väriä noin paljon!

anni kirjoitti...

Ai sä noin kovasti innostuit! ;D ihanaa!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...