pääsiäistä

Terkkuja täältä Lapista ja mukavia pyhiä!

Kuvat on otettu ennen reissuun lähtöä, koska pitihän mun esitellä teille kuinka hienosti tuo ohra kasvoi. Pikkujätkäkin vanhana ruohonsyöjänä tykkäs siitä paljon, kun annoin maistiaisia :)

P.S. Tietääkö kukaan mikä on tuo kasvi, jonka pari kaatunutta kukintoa nappasin snapsilasiin?

energiaa

Maanantai voi olla monesti aika vetelä päivä: hitaasti käyntiin lähtevä ja alakuloinen. Tänä maanantaina taistelen sellaista maanantaita vastaan koirien, keltaisen värin ja auringon kera. Ollos hyvä, kuvien kera, energiaa (tai ainakin söpöjä koiria) sinnekkin!

pienempi musta

isompi musta rakastaa loikoilla auringossa

ohran jyväset vielä nukkuu

tämä kaunistus puhkesi kukkaan yhdessä yössä!

siellä missä kamera, siellä myös isompi musta

Aurinkoa alkavaan viikkoon!

menovinkki

Hei tulin vinkkaamaan, että Oulussa Pohjois-Pohjanmaan museossa on esillä Jugend-kirjontakäsitöitä vielä 17.3. asti. Näyttely ei ole suuren suuri, koska se on museon infotilassa, mutta ehdottomasti katselemisen arvoinen.

Näyttelyssä on esillä erilaisia kirjottuja tekstiilejä, taiteilijoiden tekemiä luonnoksia sekä käsityölehtiä ja niissä olleita kirjontamalleja.

Luonnoksia oli mukava tarkastella. Jokainen niistä oli jo kuin valmis taideteos, kauniisti hahmoteltu ja maalattu. Mieletöntä.

 

 

 

Näyttelyssä esillä olevat käsityölehdetkin eroavat suuresti nykypäivän käsityölehdistä. Siis katsokaa noita kirjontamalleja! Harva enää nykyisin osaisi tuollaisia kirjoa. Kirjontamallit olivat myös niin ajattomia ja kauniita, että voisin heti ripustaa ne seinälleni. Ai että.

Mutta siis kipikipi katsomaan näitä, jos olet samalla suunnalla ja tekstiilit kiinnostavat. Näyttely on auki vielä sunnuntaihin 17.3. klo 17 asti.

ARTAPESTRY 3

Käväsin eilen ajelulla Jyväskylässä. Iski ihan paniikki, kun tajusin, että Artapestry 3 -näyttely oli viimeistä päivää auki Keski-Suomen museossa.

Artapestry 3 on European Tapestry Forumin tuottama kansainvälinen tekstiilitaiteen näyttely. Ennen Jyväskylää näyttely oli ollut jo Tanskassa ja Jyväskylästä näyttely jatkoi matkaansa Ruotsiin, Ronnebyyn ja siitä edelleen Ranskaan ja lopuksi Latviaan. Näyttelyssä on 38 eri näytteilleasettajaa, joten katsottavaa riitti. Suomesta näyttelyyn oli valittu kolmen taiteilijan töitä, Ariadna Donnerin, Aino Kajaniemen ja Inka Kivalon.

Aino Kajaniemi, Ornamentti 6, 2010

Katsellessani ja ihmetellessäni teoksia, vaikutuin siitä taidon ja intohimon määrästä, joka teoksiin oli laitettu. Värien ja materiaalien käyttö oli osassa töissä henkeäsalpaavaa ja huokailin ihastuksesta PALJON. Lisäksi jokainen teos oli mielestäni toteutettu joko kokonaan tai osittain kutomalla.

Tekstiiliteoksien lisäksi näyttelyssä oli näyttöpääte, jossa pyöri kuvaesitys taiteilijoista. Ilmeisesti jokainen taiteilija oli saanut halutessaan antaa näyttelyyn kuvia työtavoistaan, -huoneestaan tms. Kuvaesitystä oli todella mielenkiintoista seurata, se oli kurkistus teosten ja taiteilijoiden taustoihin. Mielestäni kuvaesitys antoi näyttelylle lisäarvoa, vaikka toki teokset itsessäänkin puhuivat puolestaan.

Ann Naustdal työhuoneellaan

Yksi teos oli minulle ylitse muiden. Sen kohdalla huokaisun lisäksi otti oikein vatsanpohjasta ja kipristi, silleen mukavasti ja ihailevasti. Kuvia teoksesta tässä alla.

Ann Naustdal, Kuivunut maisema II, 2011

Teoksen on tehnyt Norjalainen Ann Naustdal. Nyt en osaa millään tavalla selittää sitä, että miksi juuri tämä teos oli vaikuttavin. Se vain oli, ilman mitään analyyseja. Ehkä joku toinen päivä, se olisi ollut joku toinen teos.

Satuin kuulemaan (=kuuntelin), kun katselin pitkähköä kuvaesitystä näytöltä, muiden näyttelyssä vierailijoiden mielipiteitä näyttelystä. Kuulin ihastunutta keskustelua kudontataidoista ja hyväksyvää myhinää perinteisten kuvakudosten äärellä. Hiukan kritiikkiä kuului myös, mutta yleensä ottaen tekstiilinäyttelystä oltiin mielissään.

Oikealla: Iveta Vecenane, Maljakko, 2011, Latvia

Isoin kritiikin aihe oli kuulemani mukaan näyttelytila. Sitä ei oltu hyödynnetty tarpeeksi ja valaistus oli huono. Olen samaa mieltä, ainakin valaistuksen osalta. Osittain valaistus oli todella epäsuotuisa teoksille. Osa teoksista oli ripustettu hyvin pimeisin kohtiin, joita ei oltu valaistu kunnolla. Se oli todella harmillista. Enpä ole ennen kiinnittänyt näin paljon huomiota valaistukseen ja ripustukseen kuin nyt. Ehkä aiemmin ei ole ollut tarvetta. Nyt nuo miinuskohdat hyppäsivät välillä ikävästi silmille. Mutta valaistuksesta tai sen puutteesta huolimatta, matkani Jyväskylään ei ollut turha. Nautin näyttelystä todella paljon.

Jos sinä et päässyt käymään näyttelyssä, niin onneksi näyttelyn nettisivuilla (klik) on paljon kuvia näyttelyn teoksista ja itse Jyväskylän näyttelystäkin.

Tähän loppuun vielä kuvia Iveta Vecenanesta työn äärellä. Juurikin tällaiset 'behind the scenes' -kuvat olivat kuvaesityksen mielenkiintoisinta satoa.

(Note to myself: Jos tällaisia luomis- ja työvaihekuvia katsellessa ei ala kutomaan mieli, niin sitten inspis on kadonnut iäksi. piste.)

Kui?

Käväsin tuossa Oulussa. Reissu kesti vajaa kaksi viikkoa ja mukavaa oli. Reissun aikana ehti niin syömään hyvin, ulkoilemaan kuin nauttimaan kulttuuristakin. Kulttuuriosuus muodostui muun muassa vierailusta muutamassa museossa.

Oulun taidemuseossa on meneillään tekstiilitaiteen näyttely Kui? IX tekstiilitaiteen triennaali. Siispä sinne suuntasimme ystäväni ehdotuksesta toissa sunnuntaina. Näyttelyn tarkoituksena on ehdottaa, että mitä tekstiilitaiteelle kuuluu juuri nyt ja millaisia materiaaleja ja tekniikoita käytetään. 

Pahoittelen huonoja kuvia! Ne on otettu kännykän kameralla eivätkä tee teoksille ollenkaan oikeutta. Museon nettisivuilta (klik) löytyy kuvagalleria, jossa kuvia osasta näyttelyn teoksista.

Inka Kivalo

Silja Puranen

Anu Tuomi

Ulla-Maija Vikman

Melek Mazici (ja mun opas)

Näyttely oli mielenkiintoinen ja jos ei muuta, niin sai aikaan ystäväni kanssa keskustelun siitä, että mikä on tekstiilitaidetta ja kuka sen määrittää. Ja yleensäkin, voiko tai tarviiko sitä määrittää.

Näyttelyssä käynnin jälkeen luin, että näyttelyyn oli kutsuttu näytteilleasettajiksi tekstiilitaiteilijoiden lisäksi muutamia kuvanveistäjiä, graafikoita ja taidemaalareita. Tämä selittää sen, että koin usean teoksen kohdalla, että teos oli enemmän esimerkiksi kuvataidetta kuin tekstiilitaidetta. 

No, joka tapauksessa näyttelystä löytyi muutama teos, jotka saivat aikaan minulta 'uuh ja aah' -ihailua. Tässä alla kuvia ehdottomasta suosikistani.

Aino Kajaniemi, Shadows

Näyttelyssä oli mukava käydä sellaisen ystävän kanssa, joka tietää paljon tekstiilitaiteesta. Monen teoksen kohdalla sain lisätietoa taitelijasta ja taiteilijan historiasta. Minulla oli ikäänkuin oma opas mukana koko näyttelyn ajan :)

Aino Kajaniemestä oma personal-oppaani osasi kertoa minulle paljonkin. Mielenkiintoista oli kuulla, että Kajaniemi kuvioi kaikki työnsä pystykangaspuissa. Eli ainuttakaan lankaa ei lisätä jälkeenpäin esimerkiksi kirjomalla. Tämä pieni tieto aiheutti allekirjoittaneessa taas muutaman ihailuhuokaisun. Ja mikä värien sommittelu, siitäkin taisin hieman seota.

Jälkeenpäin aloin pohtia, että miksi suurimman vaikutuksen näyttelyn teoksista minuun teki juurikin Aino Kajaniemen Shadows. Siihen WAU-tunteeseen vaikutti varmasti mm. teoksen aihe, väritys ja tekniikka, ne kaikki yhdessä. Lisäksi WAU-tunnetta nostaa se, että tajuan kuinka iso homma teoksen tekeminen on ollut. En voi kuin ihailla sitä tuntien määrää, joka on kulutettu pelkästään kangaspuiden ääressä. Huih.

Miehellekkin ehdin tätä Kajaniemeä hehkuttamaan ja mies sitten kysäisi, että alanko minäkin tekemään tuollaisia. Just. Ihana mies, kun ajatteli, että minäkin pystyisin. Mutta totuushan on, että ei noita kuka vain tekaise. Ja siksikin se WAU-tunne.