2013/03/07

Kui?

Käväsin tuossa Oulussa. Reissu kesti vajaa kaksi viikkoa ja mukavaa oli. Reissun aikana ehti niin syömään hyvin, ulkoilemaan kuin nauttimaan kulttuuristakin. Kulttuuriosuus muodostui muun muassa vierailusta muutamassa museossa.

Oulun taidemuseossa on meneillään tekstiilitaiteen näyttely Kui? IX tekstiilitaiteen triennaali. Siispä sinne suuntasimme ystäväni ehdotuksesta toissa sunnuntaina. Näyttelyn tarkoituksena on ehdottaa, että mitä tekstiilitaiteelle kuuluu juuri nyt ja millaisia materiaaleja ja tekniikoita käytetään. 

Pahoittelen huonoja kuvia! Ne on otettu kännykän kameralla eivätkä tee teoksille ollenkaan oikeutta. Museon nettisivuilta (klik) löytyy kuvagalleria, jossa kuvia osasta näyttelyn teoksista.

Inka Kivalo

Silja Puranen

Anu Tuomi

Ulla-Maija Vikman

Melek Mazici (ja mun opas)

Näyttely oli mielenkiintoinen ja jos ei muuta, niin sai aikaan ystäväni kanssa keskustelun siitä, että mikä on tekstiilitaidetta ja kuka sen määrittää. Ja yleensäkin, voiko tai tarviiko sitä määrittää.

Näyttelyssä käynnin jälkeen luin, että näyttelyyn oli kutsuttu näytteilleasettajiksi tekstiilitaiteilijoiden lisäksi muutamia kuvanveistäjiä, graafikoita ja taidemaalareita. Tämä selittää sen, että koin usean teoksen kohdalla, että teos oli enemmän esimerkiksi kuvataidetta kuin tekstiilitaidetta. 

No, joka tapauksessa näyttelystä löytyi muutama teos, jotka saivat aikaan minulta 'uuh ja aah' -ihailua. Tässä alla kuvia ehdottomasta suosikistani.

Aino Kajaniemi, Shadows
Näyttelyssä oli mukava käydä sellaisen ystävän kanssa, joka tietää paljon tekstiilitaiteesta. Monen teoksen kohdalla sain lisätietoa taitelijasta ja taiteilijan historiasta. Minulla oli ikäänkuin oma opas mukana koko näyttelyn ajan :)




Aino Kajaniemestä oma personal-oppaani osasi kertoa minulle paljonkin. Mielenkiintoista oli kuulla, että Kajaniemi kuvioi kaikki työnsä pystykangaspuissa. Eli ainuttakaan lankaa ei lisätä jälkeenpäin esimerkiksi kirjomalla. Tämä pieni tieto aiheutti allekirjoittaneessa taas muutaman ihailuhuokaisun. Ja mikä värien sommittelu, siitäkin taisin hieman seota.


Jälkeenpäin aloin pohtia, että miksi suurimman vaikutuksen näyttelyn teoksista minuun teki juurikin Aino Kajaniemen Shadows. Siihen WAU-tunteeseen vaikutti varmasti mm. teoksen aihe, väritys ja tekniikka, ne kaikki yhdessä. Lisäksi WAU-tunnetta nostaa se, että tajuan kuinka iso homma teoksen tekeminen on ollut. En voi kuin ihailla sitä tuntien määrää, joka on kulutettu pelkästään kangaspuiden ääressä. Huih.

Miehellekkin ehdin tätä Kajaniemeä hehkuttamaan ja mies sitten kysäisi, että alanko minäkin tekemään tuollaisia. Just. Ihana mies, kun ajatteli, että minäkin pystyisin. Mutta totuushan on, että ei noita kuka vain tekaise. Ja siksikin se WAU-tunne.



1 kommentti:

TYLLi kirjoitti...

Leuka lonksahti lattiaan asti. VAUH!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...