Tässä ajassa

Edellisestä kirjoittelusta on kuin huomaamatta kulunut jo lähes kolme viikkoa. Tässä ajassa onkin tapahtunut vaikka mitä, mutta kamera on ollut liikaa poissa käytöstä.

11. päivä valmistuin artenomiksi ja viikko sitten tätä tapahtumaa juhlittiin äitini järjestämissä juhlissa pohjoisessa. Oltiin Pikkujätkän kanssa kahdestaan autolla pohjoisessa viikon verran ja kotiuduttiin reissusta alku viikosta. Meno- ja tulomatkalla poikettiin kivoissa paikoissa kylässä, joten ajaminen ei käynyt liian yksitoikkoiseksi. Terkkuja vain kyläpaikkoihin!

Nyt kotiin paluun jälkeen tuntuu hiukan oudolle, kun ei ole mitään velvollisuuksia mihinkään. Ei paina päälle deadlinet eikä muutkaan. On sellainen olo, että mitäs sitä nyt. Jotain suunnitelmia minulla kyllä on, mutta niistä sitten lisää, kun ne varmistuvat, jos varmistuvat. Olen kuullut aiemmin juttuja siitä, että kun valmistuu jostain koulusta, alkaa kaipaamaan opintoihin takaisin. En uskonut, että minulle kävisi niin, mutta pakko kai se on myöntää, että kyllähän minä voisin opiskella vielä lisääkin. On niin paljon, mitä haluaisin vielä osata, vaikka seitsemän vuotta opiskelinkin.

Juhannusta ei meillä juhlittu. Ehkä asia on toisin ensi kesänä, kun meillä on oma piha ja ranta, jossa juhlia. Talo onkin edistynyt taas eteenpäin. Nyt anturat on valettu ja pian alkaa kivien latominen. Pikkuhiljaa talo alkaa näyttää talolta.

Tässä taloprojektissa minulla kyllä vielä riittää puuhaa. Vielä on valitsematta pintamateriaalit kaikkiin muihin tiloihin paitsi keittiöön. Valaistussuunnitelmakin on vielä vaiheessa. Eli ei tässä hommat lopu kesken.

Tässä kolmessa viikossa en ole juurikaan kokkaillut, leiponut tai tehnyt käsitöitäkään. Ei oo inspannu, outoa. Ehkä nyt kun alkaa arki taas muotoutumaan urilleen, löytyy aikaa ja intoa kokeilla uusia juttuja. Ja eihän sitä tiedä, että mitä sitä vielä keksii tai mistä itsensä löytää.