Kutokaa itse kankaanne

Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Aarteeni löytyi:
Yrjönkadun Antikvariaatti

Pohjasta

Kävimme Helsingin reissullamme Sea Lifessä Linnanmäellä. Mainonta antoi odottaa paljon enemmän ja siksi petyimme hiukan. Eihän siellä ollut isoja haita! Paikka on kuitenkin varmasti omiaan lapsille ja jos ei ole ennen nähnyt eksoottisia meren asukkeja.
Eikä reissu täysin turha ollut, koska löysin muuta innostavaa. Nimittäin kasvit/pohjan eläimet, ihania! Mitä kaikkea kaunista meren pohjassa onkaan värikkäiden kalojen lisäksi, se osaa aina yllättää.







Valaistus teki tästä ruskeavalkoisesta kalasta fuksian sävyisen, kaunis.

















Ohuen ohutta kangasta, kuin shiboria. Ei kuitenkaan vaan trooppinen kasvi? Vai onko se elävä olento? Aina näistä ei tiedä.
(Shibori-tekniikkaa käytimme Polku-seinätekstiiliteoksessamme, josta kuvaa täällä, täällä ja täällä.)








Nämä olivat vekkuleita kavereita. Kuva ei kerro kaikkea ja siksi otinkin noista videokuvaa. Video alapuolella. Liike teki näistä lumoavia ja olisinkin voinut tuijottaa niitä tunteja.

Appelsiiniset mantelipikkuleivät

Silloin, kun pitäisi siivota tai tehdä muuta tylsää, alan leipoa. Sotkua syntyy tietysti lisää, mutta samalla tulee tunne, että on ahkerana.
Näiden pikkuleipien ohjeen nappasin Martha Stewart showsta. Myönnän siis julkisesti tässä, että kyllä, katson kyseistä ohjelmaa ja seuraan jopa nettisivujakin.
Näitä pikkuleipiä Martha teki Holiday-jaksoissaan, joissa valmisteltiin joulua. Kyseiset jaksot on näytetty USA:ssa jo vuonna 2000. Jaksoista nappasin muitakin ideoita, joita myöhemmin ehkä myös täällä.
Mutta itse asiaan:

Appelsiiniset mantelipikkuleivät, n. 60 kpl

2 munan valkuaista
1/8 tl manteliuutetta
1/2 (am.) cup tomusokeria taikinaan
tomusokeria itse leipomiseen ja pikkuleipien päälle
1 naula eli n.450 g mantelimassaa
yhden appelsiinin kuori
1 tl appelsiinilikööriä esim. Grand Marnier

Sekoita yksi valkuainen, manteliuute, seulottu tomusokeri ja mantelimassa monitoimikoneessa (tai tehokkaalla sähkövatkaimella) tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon appelsiinin kuori ja likööri. Leivo taikinasta kaksi pötköä tomusokeritetulla tasolla. Leikkaa pötköt paloiksi ja pyörittele taikinasta palloja.








Lisää tomusokeria aina, kun taikina tuntuu tarttuvan tasoon tai käsiin.
Pyörittele taikinapallot ensin munanvalkuaisessa ja sitten runsaassa tomusokerissa.
Anna pallojen "kuivua" pellillä 30 min. Laita uuni lämpenemään 175 c.





Kun pallot ovat kuivuneet, nipistä palloja kolmella sormella pyramidimaiseen muotoon.





Paista pikkuleipiä n.15 min 175 c.

Itse tein puolikkaan taikinasta ja jätin manteliuutteen ja appelsiiniliköörin pois, en alkanut sellaisia ostamaan tämän ohjeen takia. Pikkuleipiä tuli runsaasti puolikkaastakin ja maku oli mielestäni ihanan mantelinen appelsiinivivahteella, likööri olisi tietysti voimistanut appelsiinin makua.
Moni oli kommentoinut ohjetta Marthan sivuilla hyväksi, mutta osalla oli pikkuleivät levinneet uunissa, niin kävi minullekkin, mutta makuun se ei vaikuttanut. Kommentoijat epäilivät leviämisen syyn olevan mantelimassassa, niissähän on eroja. En tiedä kuinka kävisi, jos olisi reipas ja tekisi mantelimassan itse.
Nämä pikkuleivät ovat jänniä koostumukseltaan, ne ovat päältä rapsakoita ja sisältä pehmeitä ja sitkeitä. Ja todella makeita, montaa ei tarvi syödä, jotta makeanhimo täyttyy.
Näitä leivon jouluksi!

Cafe Engel

Syntymäpäivänäni sunnuntaina kävin ystäväni kanssa myöhäisellä aamupalalla Cafe Engel:ssä. Aamupalasta tai kahvilastakaan minulla ei ikävä kyllä ole kuvaa, kun en tajunnut taaskaan kaivaa kameraa laukusta, mutta voin suositella paikkaa lämpimästi. Kahvilassa oli täyttä, mutta silti kaikki tuntuivat olevan hyvällä tuulella. Kahvilan täytti ihana kahvintuoksu ja puheensorina ja viihdyimmekin siellä aika kauan.
Ja niin, tosiaan, minä söin Ranskalaisen aamupalan ja ystäväni Engelin aamupalan. Nams hyvää oli. Cafe Engel:stä saa myös lounasta, iltaruokaa ja ihan perinteisiä kahvilatuotteitakin. Seuraavalla kerralla, kun menen Helsinkiin, menen ehdottomasti syömään tai kahville Cafe Engeliin, ihan jo tunnelman takia.

Placebo 15.11

Viikonloppureissumme päätarkoitus ja kohokohta oli tietysti Placebon keikka jäähallissa 15.11. Sitähän hehkutin jo täällä, kun en meinannut malttaa odottaa.
Toki, kun aikaa kului, odotuksetkin kasvoivat ja niitä on silloin vaikeaa täyttää. Mutta Bändi veti hyvin ja mahtavaa oli vihdoin ja viimein nähdä yksi lempibändeistäni livenä. Huonoa keikassa oli se, että en ollut permannolla bilettämässä vaan katsomossa. Seuraavalla kerralla haluan olla lavan lähellä tunnelmoimassa. Jäähalli ei myöskään ollut täynnä, joten se verotti hiukan meininkiä.

Bändi soitti keikalla kaikkiaan 22 biisiä, mikä on minusta aika paljon. Loppua kohden tunnelma kohosi ja kaksi encorea olivat aivan mahtavia ja energisiä.
Suosikkejani keikalla olivat Every you and every me, Song to say goodbye ja The bitter end. Blind-biisin versio oli mielestäni outo ja Meds vedettiin turhan nopeaa. Harmi, koska nuo biisit kuuluvat mielestäni Placebon parhaimpiin.
Keikalla kuultiin lähes kaikki uusimman levyn biisit. Ja olikin hyvä, että olin tehokuunnellut levyä edellisen viikon. Suurin osa levyn biiseistä vaatii aikaa ja kuuntelua aukeamiseen. Jos en olisi tehokuunnellut levyä, olisin saattanut olla aika hukassa, kuten osa yleisöstä tuntui uusimman levyn biisien kohdalla olevan.






Tässä yllä video yhdestä keikan parhaimmista, Because I want You.

Arvatkaas muuten kuka on tänään kuunnellut Placeboa täysillä ihan fiiliksissään (ja ehkä laulanut "hiukan") autoa ajaessa ja haluaa nähdä bändin uudestaan mahdollisimman pian?

Oi Birger

Kuinkahan moni ihminen kävelee päivittäin Helsingin Stockmannilla ohi tästä ihanasta reliefistä reagoimatta sen kummemmin?
Minä en ollut ennen tätä nähnyt ja huomasin sen heti. Ja ihan fanina tietysti kaivoin kameran laukusta ja aloin kuvata. Mies nolostui ja katosi lehtihyllyn taakse.
Kyseessä on Birger Kaipiaisen tekemä keraaminen reliefi, teos on ripustettu Stokkan seinälle vuonna 1962.
Olen ihaillut Birger Kaipiaisen töitä jo vuosia, oli ihanaa nähdä yksi niistä livenä. Toivottavasti mahdollisimman moni huomaa sen ja sen kauneuden.

Tornin neitona

Viikonloppu Helsingissä.
Ihanin hotellihuone ikinä, vaikka kuvat ei ehkä samaa kerrokkaan.
Art deco -tyyliä mukaillen huoneessa oli mustaa, kiiltävää ja kultaakin.














Kylpyhuoneessa oli niin pitkä amme, että mahduin sinne uppeluksiin kokonaan varpaat koskettaen toista päätä ja päälaki toista. Vaahtokylpy syntymäpäivänä, täydellistä!








Oma parveke ja näkymä Helsingin yöhön.








Huoneessa oli myös vieraskirja ja kiinnostavimmat tekstit olivat ne, joita ei ymmärtänyt. Ihania ja kuinka kauniita käsialoja.

Suomen Kädentaidot

Perjantai ja kolmastoista ei mua hidasta.
Perjantai kuluu ystävien seurassa Suomen kädentaidot-messuilla Pirkkahallissa.
Viime vuonna en jaksanut kaikkea edes katsoa, kun oli niin paljon tarjontaa ja ihmisiä, saas nähdä kuinka tänään käy.
Päivän kruunaa kahvittelut kaupungilla, mukava päivä siis tulossa.
Messut Pirkkahallissa Tampereella 13-15.11.2009

Messuilla

Kuten jo aiemmin kerroin, on Taito-lehden uusimmassa 5/09 numerossa minun ja opiskelijakavereiden tuottama mallisto Valo ja henki. Malliston myötä tiimillemme tarjoutui mahdollisuus osallistua Kädentaito 2009-messuille 6-8.11.2009 Helsingin messukeskuksessa. Minä ja ystäväni tartuimme tilaisuuteen ja torstaina suuntasimme messukeskukseen rakentamaan Taito-lehden osastoa mukanamme malliston tuotteita. Juuri äsken kotiuduin messujen ensimmäiseltä päivältä ja sehän oli aika valaiseva kokemus. Oli mukavaa kuulla ja nähdä ihmisten reaktioita tuotteista.





Ystäväni valmistama Kuunsilta-tekstiiliteos oli mallistomme yksi kauneimmista tuotteista. Lehdessä oleva kuva ei tee teokselle oikeutta, koska tuote on todella vaikea kuvata. Messuilla Kuunsilta on esillä ja herätti ainakin tänään todella paljon huomiota, messukävijät kiinnostuivat tekniikasta ja materiaalista.





Messuilla on esillä Kuunsilta-tekstiiliteoksen lisäksi minun valmistamat Korppi- ja Joutsen- valaisin ja ystäväni valmistama Usva-matto.





Mukaan mahtui myös suunnittelemani Ketunleipä-tyyny ja -matto sekä ystäväni Ratamo- ja Korte-valaisimet.

Tuotteet herättivät ihmisissä mielenkiintoa raikkaudellaan ja erilaisuudella. Messukävijöitä yllätti se kuinka erilaisista materiaaleista voikaan kutoa kangaspuissa.

Taito-lehden idea on, että malliston tuotteiden ohjeet löytyvät lehdestä ja asiakkaat voivat itse valmistaa tuotteet kotonaan tai käsityökeskuksessa. Messuilta saamani palautteen myötä, huomaan, että aika moni olisi halunnut ostaa tuotteen valmiina. Toivoisinkin, että he, jotka haluaisivat tuotteen, mutta eivät tehdä niitä vaan ostaa valmiina, ottaisivat rohkeasti yhteyttä meihin malliston tekijöihin. Valo ja henki-malliston tekijöiden yhteystiedot löytyvät Taito-lehdestä 5/09. Ja minut ja ystäväni voi tavata Kädentaito 2009-messuilla vielä sunnuntaina. Nähdäänhän siellä!




Ylimmän ja alimman kuvan kuvannut Saara Mansikkamäki