Kamalaa myöntää, mutta en ollut ennen eilistä käynyt teatterissa yli kymmeneen vuoteen, en ainakaan muista.
Mutta siis tämä asia korjaantui eilen ja todella viihdyttävällä esityksellä. Kävin Hämeenlinnan kaupungin teatterissa katsomassa musikaalin Viulunsoittaja katolla. Se, että esitys oli musikaali, selvisi minulle ja teatteriseuralleni juuri esityksen alussa. En tajua, miten kumpikaan meistä ei tiennyt sitä etukäteen, noloa. Täältä lisää musikaalista.
Esitys oli ihanan hyväntuulinen, hauska ja koskettavakin välillä. Suosittelen! Esitys kesti 2,5 tuntia, mutta se aika meni kuin siivillä. Musiikki oli kaunista ja ihmetystä herätti ainakin minun korvaani se, että kaikilla oli todella kaunis lauluääni.
Pieni tekstiilisuunnittelija minussa kiinnitti huomiota tekstiileihin. Joitain helmiä löytyi. Unikohtauksessa suuri silkkinen peitto peitti alleen n. kymmenen näyttelijää ja teki kohtauksesta hyvin unenomaisen ja vaikuttavan. Samaisen kohtauksen ruman vaimon vaatetus oli mielenkiintoinen ja hahmo mahtava!
Tästä syntyikin kipinä mennä katsomaan näytelmiä tekstiilien näkökulmasta, puvustus kiinnostaa.
2 kommenttia:
Munkin mielestä puvustus ja lavastus on teatterissa jännintä. Pitäisi käydä useammin, koska yleensä se on aika vaikuttava kokemus. En tiedä miksi teatterista on yleensä sellanen fiilis, että se on enemmän vanhempien ihmisten juttu kuin nuorten. Vaikka eihän se ole, tämä taitaa olla joku mun oma nurkkakuntainen näkemys.
suurin osa eilisestä yleisöstäkin oli vanhempia ihmisiä. ja ajattelen mieki ainakin vähän, että se on vanhempien juttu. tästä ajatuksesta täytyy päästä eroon!
ois siistiä mennä katsomaan jotain seikkailu- tai jännitysnäytelmää. pitääpä katsoa tarjontaa, että löytyiskö sellaista.
kipinä on syttynyt, jee!
Lähetä kommentti