ARTAPESTRY 3

Käväsin eilen ajelulla Jyväskylässä. Iski ihan paniikki, kun tajusin, että Artapestry 3 -näyttely oli viimeistä päivää auki Keski-Suomen museossa.

Artapestry 3 on European Tapestry Forumin tuottama kansainvälinen tekstiilitaiteen näyttely. Ennen Jyväskylää näyttely oli ollut jo Tanskassa ja Jyväskylästä näyttely jatkoi matkaansa Ruotsiin, Ronnebyyn ja siitä edelleen Ranskaan ja lopuksi Latviaan. Näyttelyssä on 38 eri näytteilleasettajaa, joten katsottavaa riitti. Suomesta näyttelyyn oli valittu kolmen taiteilijan töitä, Ariadna Donnerin, Aino Kajaniemen ja Inka Kivalon.

Aino Kajaniemi, Ornamentti 6, 2010

Katsellessani ja ihmetellessäni teoksia, vaikutuin siitä taidon ja intohimon määrästä, joka teoksiin oli laitettu. Värien ja materiaalien käyttö oli osassa töissä henkeäsalpaavaa ja huokailin ihastuksesta PALJON. Lisäksi jokainen teos oli mielestäni toteutettu joko kokonaan tai osittain kutomalla.

Tekstiiliteoksien lisäksi näyttelyssä oli näyttöpääte, jossa pyöri kuvaesitys taiteilijoista. Ilmeisesti jokainen taiteilija oli saanut halutessaan antaa näyttelyyn kuvia työtavoistaan, -huoneestaan tms. Kuvaesitystä oli todella mielenkiintoista seurata, se oli kurkistus teosten ja taiteilijoiden taustoihin. Mielestäni kuvaesitys antoi näyttelylle lisäarvoa, vaikka toki teokset itsessäänkin puhuivat puolestaan.

Ann Naustdal työhuoneellaan

Yksi teos oli minulle ylitse muiden. Sen kohdalla huokaisun lisäksi otti oikein vatsanpohjasta ja kipristi, silleen mukavasti ja ihailevasti. Kuvia teoksesta tässä alla.

Ann Naustdal, Kuivunut maisema II, 2011

Teoksen on tehnyt Norjalainen Ann Naustdal. Nyt en osaa millään tavalla selittää sitä, että miksi juuri tämä teos oli vaikuttavin. Se vain oli, ilman mitään analyyseja. Ehkä joku toinen päivä, se olisi ollut joku toinen teos.

Satuin kuulemaan (=kuuntelin), kun katselin pitkähköä kuvaesitystä näytöltä, muiden näyttelyssä vierailijoiden mielipiteitä näyttelystä. Kuulin ihastunutta keskustelua kudontataidoista ja hyväksyvää myhinää perinteisten kuvakudosten äärellä. Hiukan kritiikkiä kuului myös, mutta yleensä ottaen tekstiilinäyttelystä oltiin mielissään.

Oikealla: Iveta Vecenane, Maljakko, 2011, Latvia

Isoin kritiikin aihe oli kuulemani mukaan näyttelytila. Sitä ei oltu hyödynnetty tarpeeksi ja valaistus oli huono. Olen samaa mieltä, ainakin valaistuksen osalta. Osittain valaistus oli todella epäsuotuisa teoksille. Osa teoksista oli ripustettu hyvin pimeisin kohtiin, joita ei oltu valaistu kunnolla. Se oli todella harmillista. Enpä ole ennen kiinnittänyt näin paljon huomiota valaistukseen ja ripustukseen kuin nyt. Ehkä aiemmin ei ole ollut tarvetta. Nyt nuo miinuskohdat hyppäsivät välillä ikävästi silmille. Mutta valaistuksesta tai sen puutteesta huolimatta, matkani Jyväskylään ei ollut turha. Nautin näyttelystä todella paljon.

Jos sinä et päässyt käymään näyttelyssä, niin onneksi näyttelyn nettisivuilla (klik) on paljon kuvia näyttelyn teoksista ja itse Jyväskylän näyttelystäkin.

Tähän loppuun vielä kuvia Iveta Vecenanesta työn äärellä. Juurikin tällaiset 'behind the scenes' -kuvat olivat kuvaesityksen mielenkiintoisinta satoa.

(Note to myself: Jos tällaisia luomis- ja työvaihekuvia katsellessa ei ala kutomaan mieli, niin sitten inspis on kadonnut iäksi. piste.)