Mutta nykyään huomaan kiinnittäväni huomiota yhä useammin murrettuihin sävyihin ja harmaaseen. Huomaan, että olen jo monta viikkoa lakannut kyntenikin harmaalla ja kaupoissa silmäni etsiytyy harmaisiin, valkoisiin ja beigen värisiin vaatteisiin. Jotain on tapahtumassa.
(Silti uskon, että musta on minun väri eli minua ei tulla näkemään muissa väreissä, ainakaan vielä.)
Viime viikolla kiireen ja tohinan keskellä oli hiukan aikaa mennä metsään. Sieltä löysin juuri niitä sävyjä, joita olen huomannut kaipaavani.
Ja kaiken tuon murretun seasta pilkistää keltaista ja kirkkaan vihreää. Se on parasta, nehän sopii kaikki yhteen.
3 kommenttia:
Joo tämähän on ilmiselvä merkki siitä, että aikuiseksihan tässä ollaan tulossa. Mummoutuminen etenee ;D mää oon huomannut itsessäni ihan saman, että omituiset murretut epävärit on alkaneet viehättää. Tai ehkä sitä vaan katsoo asioita eri silmillä?
niin kaipa se maku kehittyy näissäkin asioissa. tykkään silti yhä nuista voimakkaistakin väreistä eli kaikki käy paitsi sininen ;)
jännä se sun virkkuulanka, haluu sellaista!
Niin totta!.. Värit tuntuu liian värillisiltä :) ehkä se on vaan joku kausi, ei me vielä mummouduta!!
Lähetä kommentti