2011/01/27

Kuulumisia

Viikko vierähti nopeaa.
Viime torstaisen kuonon paisuttelun jälkeen Pikkujäbän maha meni sekaisin. Ja siinä se viikonloppu sitten meni sairastaessa ja pukluja siivotessa.
Pienimies lempipaikassaan sängyn alla.

Maanantaina jätkä oli jo parempana ja tiistaina elämänsä voimissa, kun pyydysti aamulenkillä jonkin päästäisen näköisen otuksen. Minähän tietysti pakotin jäbän luopumaan saaliistaan, kun onhan meillä ruokaa kotonakin.


Tässä kuvassa ihastellaan saalista (se on tuo pieni tumma läikkä hangessa, johon pikkujäljet johtaa) turvallisen etäisyyden päästä. Kun käveltiin kauemmas, lähti saalis vipeltämään turvaan ja näytti olevan ihan kunnossa kohtaamisesta huolimatta. Vaikka kuvasta ei saa selvää, oli se otus aika veikiän näköinen pötykkä.

Viimeiseen viikkoon ja muutamaan edelliseenkin mahtui muutakin saalistusta. Tai no metsästystä.
Olen viime aikoina etsinyt oman alan töitä ja lähetellyt yhteensä vajaa parikymmentä hakemusta, soitellut eri paikkoihin ja juossut haastatteluissa. Onni osui kohdalleni eilen, kun kuulin, että sain erään sijaisuuden. Työ ei ehkä vastaa täysin koulutustani, mutta saan olla tekstiilien kanssa tekemisissä. Maanantaina sitten aloittelen uudessa työssä. Aika jännittävää.
Kuinka sitä osaakaan olla pitkästä aikaa työelämässä?

2 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

Mahtavaa, että sait töitä! Se ei ole nykypäivänä aivan itsestäänselvyys.

Kerran meidän koiruus nappasi hangella juosseen hiiren suuhunsa ennen kuin ehdin tajuta mikä se on. Tietysti aloin riuhtoa sessen leukoja auki, jotta tuo poloinen pääsisi vapauteen. Mutta arvaa vaan saako sellaista puristusvoimaa pienin kätösin taltutettua, varsinkin kun koira oli päättänyt että "tää on hyvä eväs". Heti kun hellitin otteeni, se nielaisi. Hyi yäk, elävältä!

emmi kirjoitti...

Kiitoksia! Eka työviikko takana ja mukavalle vaikuttaa niin työ kuin työkaveritkin.

yyh, elävältä! :/ on ne koirakaverit vaan joskus aika ihania ;)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...