2011/01/16

Muistista

Muistan monta lapsuuden asiaa, tapahtumaa ja jopa lausetta kuin ne olisivat tapahtuneet hetki sitten. Miksi en kuitenkaan pysty muistamaan mihin olen käyttänyt koko sunnuntai-päivän? Oikeasti kello on jo melkein seitsemän ja olen peräti lakannut kynnet ja puhunut puhelimessa. Muuta en kai ole sitten tehnyt. Mitenkään väheksymättä puhelimessa puhumista ja kynsien lakkaamista, ei niihin kai saa kulumaan koko päivää?


Mutta siis itse asiaan, koska oli minulla kai sitäkin.
Yht'äkkiä hetki sitten minulle tuli mieleen ala-asteella kirjoittamani runo. Tai jos sitä runoksi voi sanoa.
Se kertoo undulaatista.

Undulaatti uimaan,
häntä ihan huimaa,
kun höhenet kastuu
ja mieli virkistyy.

Aika hellyttävää ja noloa.
Olin kirjoittanut tuon sellaiseen kirjoitusvihkoon, johon harjoiteltiin kaunokirjoitusta. Viereen olin piirtänyt keltaisen undulaatin tummilla rajauksilla. Ja tuo kaikki tuli minulle äsken mieleen ihan yllättäen. En usko, että vihko on enää tallessa.

Mutta muisti on tosiaan jännä juttu. Katsoin Yle Teemalta muistista kertovan ohjelman viime viikolla. En muista ohjelman nimeä (kuinka aiheeseen sopivaa), mutta se varmaan löytyy Areenasta. Ei se ohjelma mitenkään erikoinen ollut, vaan juurikin se, että kuinka me muistamme asioita. Jotku ihmiset muistavat parhaiten tunnelmia ja tuoksuja, jotku tarkasti miltä mikin näytti silloin joskus. Minäkin muistan ehkä ennemmin tunnelmia ja värejä kuin yksityiskohtia. Undulaatti-runo on varmaan poikkeus.
Sekin on kiinnostavaa, että millä perusteella me muistamme asioita. Miksi jokin asia painuu mieleen vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi? Tuskin Undulaatti-runo oli elämäni huippuhetkiä tai muutenkaan vavahduttava momentti, mutta muistan sen silti ja sanasta sanaan.

Tähän muistiasiaan pitää kyllä paneutua hiukan enemmän, ihan vain siksi, että se on mielenkiintoista. Ja siksikin, että nykyään olen yhä hajamielisempi. Sille on varmasti jotain tehtävissä. Valokuvat auttaa muistia paljon, siinä on taas yksi hyvä syy alkaa kuvata enemmän (ja ehkä hankkia parempi kamera).


Kuvat poimin weheartit sivuilta. Ihanat sivut. Siellä voi saada kulumaan tunteja. Ja se ehkä osin selittääkin kadonnutta sunnuntaita.

3 kommenttia:

hanne-elina kirjoitti...

Miekin muistan tuon runon :)

Pomsikas kirjoitti...

Sulla on niin selkeä kamerakuume! :D Minä taas muistan ehkä selkeämmin yksityiskohtia. Lapsuuden asiat tuntuu olevan paljon paremmassa muistissa kuin vaikka kouluaikaiset asiat, ehkä niitä pitää jotenkin tärkeämpänä? Eikö sitä niin sanota, että asiat unohtaa hetkellisesti, ja sitten vanhempana niitä taas alkaa eri tavalla muistaa? En tiedä. Nyt ainakin tuntuu, ettei muista mistä eilen puhuttiin.

emmi kirjoitti...

hanne-elina: eli mie oon tainnu olla "runosta" tosi ylpeä ja hokea sitä koko ajan, koska sieki muistat sen :D

pomsikas: joo, lievähköä kamerakuumetta haivattavissa tällä suunnalla. ehkä tuo on vain toiveajattelua, että ne kouluasiat vielä muistuis mieleen ;) tai mistä sitä tietää, että jos vaikka sitten parinkymmenen vuoden päästä ne piirtyy mieleen. :D

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...